Nyt on syksy. Taas kesä syksyksi vaihtui ja mun kaikki tsäänssit ilmaan haihtui. Hajoan töihin. Olen hyvä, mutta en viihdy. Se syö. Koulu on kivaa, jos sitä ei olisi, olisin varmaan jo jossain muualla. Työharjoittelu päättyy 9.10. Sen jälkeen kaikki on mahdollista. Olin muistanut sen verran väärin asioita, että kuvittelin sen päättyvän vasta lokakuun lopulla. Parempi näin.
Tilastotieteen vääntö kouluun ei kyllä oikeen innosta. Vasta muutama etätehtävä palautettuna, mutta vastenmielisyyskerroin on aika korkealla jo. En ehkä ole maailman matemaattisin ihminen. Metsän honkien runkokäyrämalleihin oli sentään kunnon kaavat ja yhdet oikeat vastaukset. En ole mikään Einstein, joka ratkoisi kaiken maailman matemaattiset ongelmat, enkä tiedä haluanko sitä ollakaan. Ehkä vähän käytännönläheisempien ongelmien kohtaaminen on enemmän se mun juttu.
Lehti oli tänään antoisa. Mulle vuosi sitten nimpparionnittelulaulun laulanut kuntavaaliehdokas kirjoitti hyvän mielipiteen tuosta naapurin harrasterakennuksesta, ja vaikka olen asiassa en kenenkään puolella, niin päätin kuitenkin äänestä häntä. Kukaan muu ei ole koskaan laulanut mulle baarissa. Huh. Julkkis ja hyvien asioiden puolesta ja vielä ihminen...
Lehden loppupäästä löytyi niitä työpaikkoja. Ensin oli 7, mutta yksi putosi nettitäsmennyksen takia heti pois. On vähän "kaikki kelpaa" meininki kyllä tässä huntingissa päällä, mutta kaikelle on yhteistä se, että uusi suunta on kaiken a ja o. Ei enää samoja naamoja pienen alan pienissä ympyröissä selkään puukottamassa. Ainoa vaan, että voi olla vielä vaikeampaa päästä noille muille aloille, missä piirit voi olla vielä paljon pienempiä. Asenteella mennään.
