10.6.08

Koulukapinaa

En aina oikein jaksa ymmärtää. Jossain vaiheessa kevättä kiukuttelin siitä, että en kelpaa entiseen duunipaikkaani meidän firman edustajaksi. Oi aikoja. Nyt kelpaan.

Vaatii itseltä pikkaisen selkärankaa olla tässä tilanteessa fiksu ja filmaattinen. Mutta ehkä osaan. Kiva kesärumba tuli ainakin tästä, eli jos ihmiset lomailevat niin treffiaikojen löytäminen voi olla kiven alla. Toisaalta eipä tarvi sitten koittaa vääntää muita tyhjänpäiväisempiä tapaamisia ainakaan. Sen verran confusing tilanne, että pitää ihan itsekin pitää peukkuja pystyssä.

1.6.08

Léon

Hyperaktiivista. Taas viesti, vaikka justiin pistin edellisen. On siis varhainen sunnuntai. Ei mikään tunnu miltään.

Olen seestynyt kotiin. Lauantaina olin päiväsellä talkoilemassa. Talkoot meni hienosti. Niin hienosti, että voin taas ottaa käyttöön sen brittiläisen TV-elokuvan lentävän lauseen "voit rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen". En kyllä vielä ole.

Pyrkyrit. Paskanpuhujat. Elostelijat. Ensin ihmiset vaikuttavat hyviltä, mutta pinnan alla kaikki on pahaa. Onneksi menetetyn sydämeni huomioi TV 2. Siihen voi luottaa. Nyt ei mennyt Fakta homma vaan leffana ruutuun pamahtanut Léon.

Joskus aikanaan olen sen nähnyt. Tämän päivän kokemuksien jälkeen (ja joidenkin vanhojenkin) se on saanut minulle uudet ulottuvuudet. Kun kaikki on täydellistä, matto vetäistään alta. Kun kaikki on fiduix, ei maailma kaadukaan, vaan aina voi kompuroida eteenpäin. Leffan loppukohtaukset ovat kyllä vieläkin ehkä parhaita toddellisen ja täydellisen rakkauden osoituksia. Itsemurhapommittaja ja pahisteini, joka muuttuukin koulutytöksi. Hoh.

Klassikko-opetuksisrta never-trust-no-one on myös vahvasti mukana. Sen minä sentään olen tiennyt kauan. Todella ällöttävään verkostoitumismeininkiin ja oman edun tavoitteluun liittyenhän on luontevaa onkia kaikki olennainen tieto esim. minusta ja todetta sitten pian, että ei maksa vaivaa tutustua, ei voi hyödyntää. Damn. Ei ainakaan jos joku "hyödyllisempi" tulee paikalle.

Hassua tässä kaikessa on, että nuo itsekkäästi asioistaan ajavat ihmiset jäävät usein siellä huipulla näppejään nuolemaan. Ei raha tuo onnea. Ei heille ainakaan. En tiedä, tuoko se sitä tännekään, mutta ainakin kelpaan sinne johinkin piireihin. Ei ahneutta, ei pelkkää oman edun tavoittelua, ei kateutta, vaan nöyryyttä. Neljän ruusun voittajatyyppi voisi olla kateellinen. En malta odottaa marraskuuta.