Työpaikan vaihto on tainut olla rankkaa. Kroppa huutaa tuskasta ja pää hajoaa. Ehkä tämä ei edes johdu pelkästään muutoksesta. Nyt pitää pysähtyä. Tai oikeastaan olen jo ehtinyt pysähtyä. Kokeiluiden kautta eteenpäin. Nyt on pyykinpesun ja järjestelyjen aika. Aika luotsata laiva suurelle väylälle. Aika jättää karikot ja matalikot taakse ja päätyä valtamerille. Melkoista mielikuvatyöskentelyä, mutta toivon mukaan toimivaa.
Työtä kyllä riittää. Soittoja, soittoja ja soittoja. Tehtaita ja pikkufirmoja. Hirvittävä perkaaminen edessä. Mutta ei kai missään helpolla pääse. Vanhassa elämässä ei vaan olisi tarvinut ponnistella juuri laisinkaan.
Iltakouluhömpsötykset ja lätkähärdellit saa riittää nyt harrastuksiksi. Porista kyllä kysäistiin kiinnostusta partioaktiviteetteihin vielä. Pitää sorvata diplomaattinen vastaus. Golf-vouhotuskin vaatii oman osansa aktiivisuudesta.
