Tein sitten äijät. Olin lauvantaina Lappeenrannassa katsomassa Saipa-Jokerit-matsin. Ja kun Stockan lipputäti oli niin kiva suosisollisella avustuksellani, niin saatiin kaaoskin aikaan -> eka rivi, 3 paikkaa, kelläs onkaan keskimmäinen... Tietysti reuna ja käytävä oli myyty samalle seurueelle ja tämä herrasmies sitten tyytyi laitapaikkaan kun ei viitsinyt enää alkaa vääntää. Ois pitänyt ottaa ne kaikki kolme...
Vaatetus Saipa-baseball-takissa ja kädessä Jokerien fanilippu oli myös aika osuva. Ei tullut turpiin. Siis hallissa. Eikä muuallakaan, mutta kun kävin Hesessä Utin ABC:lla ilman lippua, oli Jokeri-fanien, jotka olivat samaiseen paikkaan eksyneet (n. 7 promillea ja selitetään puhelimeen, että ollaan nyt "jossain" Utissa ja tullaan kyllä Onnelaan kun päästään Stadiin) taisivat luulla mua paikalliseksi juntiksi. Onneksi joku niistä selvimmistä muisti mut ja sen lipun, ja tilanne ohittui aika tyylikkäästi. Siis kiitos sinulle! :)
Facebook tekee myös omiaan. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia jopa itsestäni. Tämä riippuvuus alkaa muistuttaa sitä samaa entistä, mitä tapahtui Vaasassa sen kiinteän VOAS-Villityksen verkon tulon myötä. Ei olla finkulla enää, mutta... Joku näkee aina.
Mitä on tämä tavallinen elämä enää? Pitääkö mennä Selviytyjiin tai BB:hen, että on jotain? Vai pitääkö ylipäänsä olla jotain, jos se oleminen on sitten justiinsa sitä. Ei *******. No, onneksi on tämä vehje. Se, missä kaikki on. Olin aika yllättynyt yhdestä friend requestista tuossa joitakin aikoja sitten. Ei voi vaan toimia niin nopeasti. Ei kukaan. Ystäviä voi olla Hyytiälässä ja/tai Facebokkissa ja sitten voi olla enemmän ystävä Hyytiälässä kuin Facebookissa mutta tietysti myös toisin päin. Aika hassua. Ihan kuin 50-luvulla. Meillä on luokkaerot. Ei mulla kyllä mitään niitä vastaan ole. Mutta silti...
