Moneskohan kerta, kun otsikoin noin. Ja niin järkyttävän minua, kuin olla ja voi. Oikeasti nyt on kyllä taas jokin ihmeiden aika.
Hajoan duuniini, mutta silti tykkään siitä. Vein tänään suurimman ja hienoimman myymäni vehkeen asiakkaalle. Se tunne oli ekaa kertaa hieno. Vein kyllä pienempääkin sälää, mutta enpä sitten paljon muuta olekaan saanut myytyä. No, ei se haittaa.
Logistiikan tenttikin oli tänään, ja se meni ihan jotenkin, eli ei ihan penkin alle. Jäin kyllä kaipaamaan laivatehtävää. Kun on ollut vähän laiskaa tämä kirjoittelu, niin täytynee valaista, että ope on isukin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Selvisi kyllä ihan intensiivisen kurssin alkuvaiheessa tämäkin juttu. Pääsin sitten silmätikuksi, mutta ei haittaa. Kerrankin oli tämän tyyppisessä tilanteessa sellainen hyvä fiilis päällä. Vähän ehkä voi vaan olla vaikeaa niiden 30 muun ymmärtää, että miksi se nytkin vaan tökkäsi kahvimukinsa mun kouraan oven avaamisen ajaksi, ja näköjään vielä odotti mun vievän sen eteen asti juotavaksi. Se on niin sitä niiden huumoria.
Kello on nyt alkuilta, ja istun kotona koneen äärellä. Ja on perjantai. En ole ollut kulmakahvilassa rakkaimpieni luona, enkä mennyt lähipubiin katsomaan, tuleeko Töölön maalari-Ari sinne ihmettelemään, millaiset kengät homoilla on. Näinkin pääsi nimittäin pari viikkoa sitten käymään. Onneksi kävin koulun jälkeen hakemassa Alkosta riesling-tonkan, olisi muuten synkkä ilta tulossa.
Niin, päivän epistola on tänään hyväntekeväisyys. Merimieskirkko nousee Vuosaareen. Ja minä kurssittaudun vapaaehtoiseksi. Ajattelin, että pääsihteerin "muuta maailmaa pilkkomalla porkkanoita" olisi ollut pätevä ja pysyvä olotila, mutta sitten radiosta tuli muutosta aiheuttava juttu. Paljonko on 200 € vuodessa? Onhan se paljon, mutta onko se?
200 € on neljännes lätkäkausikortista, johon ei sisälly edes play-off-ottelut. Eli ei se ole paljon. 200 € on pyöreästi neljä kohtuullista iltaa kantakapakassa. Jos laskee kokonaiskulut, niin ehkä vaan kolme. Eli ei paljon. Sillä kyllä lyhentäisi jonkun luottokortin kuukausierän, mutta tässä konkurssissa kuukausi sinne tai tänne ei meinaa mitään. Miksi 200 €?
Se radiojuttu oli kummilapsista, siis näistä planeista ja worldvisioneista. Joita en vaan jotenkin voi sietää. Tämän isotätini Wizo-lapsen avustamisen vielä ymmärrän, ja hiukan olen ollut kiukkuinenkin siitä, että niitä avustuksia ei enää makseta. No, enpä ole pannut tikkua ristiin, mutta ehkä tässä pitää alkaa actioniin. Ei nyt Israeliin, vaikka sekin olisi ihan jees, mutta uskokaatten tai älkää, niin Kenia on kohde. En ole edes varma, mistä se juttu radiossa kertoi, mutta Keniaan ja kummilapsiin se liittyi. Ja johonkin suoraan toimintaan.
No, meitsihän googlettelee sitten asioita esiin, eikä mikään täsmää (kun siis se ei ollut näitä sivupalkin mainoskummilapsia todellakaan). Yhtäkkiä välähtää, kun olen jo hetken selaillut kummin opasta. Sen täytyy olla tämä. Ei jättiorganisaatiota ja feissareita, vaan ihan oikeaa vapaaehtoistyötä. Nakurun lapset on varmaankin oikea osoite. En tiedä, mikä siinä radiojutussa iski, enkä nyt sentään vielä pamauttanut tietojani tuonne maailmalle, mutta varmaanpa vuodenvaihteen jälkeen sitten teen sen.
Ihmettelin kyllä sivuja selatessa tätä kummilapsien "myyntiä" vähän kriittisesti. Okei, ymmärrän, että joku haluaa tukea jompaa kumpaa sukupuolta ja joku toinen sitten joko ihan pientä lasta tai mieluummin jotain vanhempaa, mutta ei ihan mene minun ymmärrykseeni tällainen rastittelu ruutuihin, että juuri tietty pitäisi saada. Siinä vaiheessa, jos vielä sivuilla olisi kuvat, että kenet otat, niin oltaisiin liian pitkällä. Eikä se nyt niin kaukaa haettua ole.
Itsekin tunnistin kyllä selvän, mielestäni loogisen jutun omassa ajattelussani. Jos nyt alan kummiksi, niin olisihan se kiva seurata vuosien ajan lapsen kehitystä aikuiseksi asti, eli siinä mielessä pieni lapsi olisi se ensimmäinen valinta. Sitten hyvin pian kyllä tajusin ajatteluni länsimaisuuden, en nyt tiedä mikä osuus on keskeyttäviä kummeja, mutta ilmeisesti näitä kuitenkin on. Jos joku menettää kesken koulunkäyntiään oman kumminsa tuen, ja koulu voi jäädä siitä kiinni, niin eikös ole parempi olla sitten tukemassa tätä lasta eteenpäin kuin ottaa "uusi" nuorempi koululainen ja jättää jo alkuun päässyt heitteille. Siinähän menee tämän luopuneen kumminkin useamman vuoden työ hukkaan jos ihan raadollisesti ajatellaan. Tai ainakaan sen kummin panoksen kantama hedelmä ei ole sitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla.
No, jos nyt joskus täyttelen kummilappuja, niin luulen, että ruksin kaiken tai en ruksi mitään tai jaarittelen tekstikenttään sellaiset sepustukset, että oksat pois. Tämäkin oli tässä vasta ensipälkähdyksiä shokin jälkeen, mutta kun tätä tässä vielä kuukauden mietiskelee, niin eiköhän ajatukset saa vielä loogisemman rungon.
Back to itsekkyys. Uudesta duunista ei mitään uutta. Projekti etenee kuin resiina. Se menee, ja siihen on yhteyttä, mutta asemaa ei vaan näy. Olen näköjään sisäisten valtataisteluiden uhri. Uudessakin paikassa. En vaan silti voi ymmärtää, miten vaikeaa on varata soveltuvuusarviointi. Ja kaikki vielä tietävät, että se on nyt pakollinen muodollisuus. Kolme viikkoa on nyt tuhrattu tähänkin asiaan. Että repikää siitä. Tulkinnasta riippuen siitä olisi ollut kaksi tai yksi viikkoa aikaa hoitaa oikeasti se arvioinnin varaus, ja jos minä olisin hr-ihminen, se olisi alustavasti varattu vaikka kuluneen viikon alkuun, ja peruttu sitten jos ei olisi ollut tarvetta. Nyt nämä taivaanrannanmaalarit vaan elää mañana, ja ihminen puuttuu ja jonkun toisen ihmisen kalenteri on taas viikon verran täynnä. Niiden ongelma, mutta syöpähän muakin.
Kävin ay-aktiivina myyntimiesten järkkäämässä iltaluennossa Jokaisella on oma vuorensa, jonka Veikka Gustafsson veti oikeinkin hyvin. Siellä oli yksi kollegakin, kilpailijalta tietty, katsoi vähän siihen malliin, että mitäs tuo täällä tekee. Siinä luennon aikana tuli sitten lopullisesti fiilis, että täm duuni ei ole minun vuoreni, mutta nyt on jotain saavutettu, jos alan grand old man on jo kateellinen. Näytän vielä sille viimeisenä tekonani, että lempinimet on ansaittava :)
14.11.08
28.9.08
Syksyfiiliksiä
Nyt on syksy. Taas kesä syksyksi vaihtui ja mun kaikki tsäänssit ilmaan haihtui. Hajoan töihin. Olen hyvä, mutta en viihdy. Se syö. Koulu on kivaa, jos sitä ei olisi, olisin varmaan jo jossain muualla. Työharjoittelu päättyy 9.10. Sen jälkeen kaikki on mahdollista. Olin muistanut sen verran väärin asioita, että kuvittelin sen päättyvän vasta lokakuun lopulla. Parempi näin.
Tilastotieteen vääntö kouluun ei kyllä oikeen innosta. Vasta muutama etätehtävä palautettuna, mutta vastenmielisyyskerroin on aika korkealla jo. En ehkä ole maailman matemaattisin ihminen. Metsän honkien runkokäyrämalleihin oli sentään kunnon kaavat ja yhdet oikeat vastaukset. En ole mikään Einstein, joka ratkoisi kaiken maailman matemaattiset ongelmat, enkä tiedä haluanko sitä ollakaan. Ehkä vähän käytännönläheisempien ongelmien kohtaaminen on enemmän se mun juttu.
Lehti oli tänään antoisa. Mulle vuosi sitten nimpparionnittelulaulun laulanut kuntavaaliehdokas kirjoitti hyvän mielipiteen tuosta naapurin harrasterakennuksesta, ja vaikka olen asiassa en kenenkään puolella, niin päätin kuitenkin äänestä häntä. Kukaan muu ei ole koskaan laulanut mulle baarissa. Huh. Julkkis ja hyvien asioiden puolesta ja vielä ihminen...
Lehden loppupäästä löytyi niitä työpaikkoja. Ensin oli 7, mutta yksi putosi nettitäsmennyksen takia heti pois. On vähän "kaikki kelpaa" meininki kyllä tässä huntingissa päällä, mutta kaikelle on yhteistä se, että uusi suunta on kaiken a ja o. Ei enää samoja naamoja pienen alan pienissä ympyröissä selkään puukottamassa. Ainoa vaan, että voi olla vielä vaikeampaa päästä noille muille aloille, missä piirit voi olla vielä paljon pienempiä. Asenteella mennään.
Tilastotieteen vääntö kouluun ei kyllä oikeen innosta. Vasta muutama etätehtävä palautettuna, mutta vastenmielisyyskerroin on aika korkealla jo. En ehkä ole maailman matemaattisin ihminen. Metsän honkien runkokäyrämalleihin oli sentään kunnon kaavat ja yhdet oikeat vastaukset. En ole mikään Einstein, joka ratkoisi kaiken maailman matemaattiset ongelmat, enkä tiedä haluanko sitä ollakaan. Ehkä vähän käytännönläheisempien ongelmien kohtaaminen on enemmän se mun juttu.
Lehti oli tänään antoisa. Mulle vuosi sitten nimpparionnittelulaulun laulanut kuntavaaliehdokas kirjoitti hyvän mielipiteen tuosta naapurin harrasterakennuksesta, ja vaikka olen asiassa en kenenkään puolella, niin päätin kuitenkin äänestä häntä. Kukaan muu ei ole koskaan laulanut mulle baarissa. Huh. Julkkis ja hyvien asioiden puolesta ja vielä ihminen...
Lehden loppupäästä löytyi niitä työpaikkoja. Ensin oli 7, mutta yksi putosi nettitäsmennyksen takia heti pois. On vähän "kaikki kelpaa" meininki kyllä tässä huntingissa päällä, mutta kaikelle on yhteistä se, että uusi suunta on kaiken a ja o. Ei enää samoja naamoja pienen alan pienissä ympyröissä selkään puukottamassa. Ainoa vaan, että voi olla vielä vaikeampaa päästä noille muille aloille, missä piirit voi olla vielä paljon pienempiä. Asenteella mennään.
25.7.08
Kuinka paljon meihin mahtuu ilotonta ikävää
Tänään näin, kun rouva itki. Oi jos se tietäisi. Tai se tietää. Ei tässä sen kummemmin mene meillä muillakaan. Laskin tuossa tilipäivä kunniaksi eurot. On ollut kallis kesä, vaikkei lomaa sen kummemmin ole ollutkaan. Juhannuksen mummoristeilyllä toki meni rahaa mutta ei mitenkään hurjasti. Hurjasti sitä on mennyt sitten ennen ja jälkeen Jussia. Se on kumma, että kun ei ole päivisin kiirettä, niin on öisin aikaa riekkua sitten joka paikassa.
Baarista ei voi tietenkään lähteä ennen pilkkua pois eikä siellä myöskään olla kuivin suin. No, nyt on mennyt viikko tipattomalla. Ja jos kaikki hyvin menee, niin tämä tahti saa jtkua vielä jonkin aikaa ihan suosiolla. Ei tässä nyt mitään absolutismia olla hakemassa, mutta täytyy tunnustaa, että kummasti olo alkaa keventyä vähitellen. Ja sitä rahaa säästyy.
Tulin kuulemaan asioita, joita ei ole tarkoitettu minun korvilleni. Taidan olla kuitenkin luotettavuus-rankingissa aika korkealla. Enkä aio niistä euroista kyllä kenellekään laulaa. Tajusin siinä sivussa, että oma liksa on nyt ihan kohtuullinen kuitenkin. Jos ei olisi menneiden vuosien ristejä kannettavana, niin talous olisi oikeinkin hyvin hallinnassa. Nyt se pitää ehkä loppuvuoden aikana yrittää saada jollekin raiteille.
Tämä viikonloppu on monella lailla mahdollinen käännekohta. Sain heiton työpaikan vaihdosta, ja jos kiinnostaa, niin nyt on aika ilmoittaa. En voi olla myöntämättä, että kadun varmaan jossain vaiheessa, jos en vastaa, että kiinnostaa. Hirveä tilanne sinänsä. Viihdyn nimittäin hyvin duunissa. Kauppakin on jotenkin käynyt, enkä ole ollut kuin 5 kk hommissa. On tylyä, jos näin nopeasti lähtisi muualle. Mutta ei kai nykyään saa tuollaista ajatella.
Haluan tavallisen elämän. Olen ajatellut rikkaisiin naimisiin pääsyä ja mökkiä Rukalla. En edes tiedä, mistä tuokin on tunkenut päähän. Vanhat laskentatoimen opit saivat aikaan sen, että laskin tarvittavan osakesalkun koon tietyllä tuotto-odotuksella minimitoimeentulon takaamiseksi. Oikeasti ihan sairasta.
Jääkiekko. Se on onneksi kohta ajankohtainen asia myös. On tosi kummaa, että tämä uusi aluevaltaus on ainoa paikka, jossa tunnen olevani hyväksytty. Onnellinen. Minä itse. Olisi kiva tietää, mitä joku "ammattilainen" minusta tämän toteamuksen perusteella sanoo. Saattaa osua oikeaan, mutta ehkä ei. Se on varmaan yhteisöllisyyttä. Sitä, että erakko kuuluu joukkoon. Halli on kuin netti.
Baarista ei voi tietenkään lähteä ennen pilkkua pois eikä siellä myöskään olla kuivin suin. No, nyt on mennyt viikko tipattomalla. Ja jos kaikki hyvin menee, niin tämä tahti saa jtkua vielä jonkin aikaa ihan suosiolla. Ei tässä nyt mitään absolutismia olla hakemassa, mutta täytyy tunnustaa, että kummasti olo alkaa keventyä vähitellen. Ja sitä rahaa säästyy.
Tulin kuulemaan asioita, joita ei ole tarkoitettu minun korvilleni. Taidan olla kuitenkin luotettavuus-rankingissa aika korkealla. Enkä aio niistä euroista kyllä kenellekään laulaa. Tajusin siinä sivussa, että oma liksa on nyt ihan kohtuullinen kuitenkin. Jos ei olisi menneiden vuosien ristejä kannettavana, niin talous olisi oikeinkin hyvin hallinnassa. Nyt se pitää ehkä loppuvuoden aikana yrittää saada jollekin raiteille.
Tämä viikonloppu on monella lailla mahdollinen käännekohta. Sain heiton työpaikan vaihdosta, ja jos kiinnostaa, niin nyt on aika ilmoittaa. En voi olla myöntämättä, että kadun varmaan jossain vaiheessa, jos en vastaa, että kiinnostaa. Hirveä tilanne sinänsä. Viihdyn nimittäin hyvin duunissa. Kauppakin on jotenkin käynyt, enkä ole ollut kuin 5 kk hommissa. On tylyä, jos näin nopeasti lähtisi muualle. Mutta ei kai nykyään saa tuollaista ajatella.
Haluan tavallisen elämän. Olen ajatellut rikkaisiin naimisiin pääsyä ja mökkiä Rukalla. En edes tiedä, mistä tuokin on tunkenut päähän. Vanhat laskentatoimen opit saivat aikaan sen, että laskin tarvittavan osakesalkun koon tietyllä tuotto-odotuksella minimitoimeentulon takaamiseksi. Oikeasti ihan sairasta.
Jääkiekko. Se on onneksi kohta ajankohtainen asia myös. On tosi kummaa, että tämä uusi aluevaltaus on ainoa paikka, jossa tunnen olevani hyväksytty. Onnellinen. Minä itse. Olisi kiva tietää, mitä joku "ammattilainen" minusta tämän toteamuksen perusteella sanoo. Saattaa osua oikeaan, mutta ehkä ei. Se on varmaan yhteisöllisyyttä. Sitä, että erakko kuuluu joukkoon. Halli on kuin netti.
10.6.08
Koulukapinaa
En aina oikein jaksa ymmärtää. Jossain vaiheessa kevättä kiukuttelin siitä, että en kelpaa entiseen duunipaikkaani meidän firman edustajaksi. Oi aikoja. Nyt kelpaan.
Vaatii itseltä pikkaisen selkärankaa olla tässä tilanteessa fiksu ja filmaattinen. Mutta ehkä osaan. Kiva kesärumba tuli ainakin tästä, eli jos ihmiset lomailevat niin treffiaikojen löytäminen voi olla kiven alla. Toisaalta eipä tarvi sitten koittaa vääntää muita tyhjänpäiväisempiä tapaamisia ainakaan. Sen verran confusing tilanne, että pitää ihan itsekin pitää peukkuja pystyssä.
Vaatii itseltä pikkaisen selkärankaa olla tässä tilanteessa fiksu ja filmaattinen. Mutta ehkä osaan. Kiva kesärumba tuli ainakin tästä, eli jos ihmiset lomailevat niin treffiaikojen löytäminen voi olla kiven alla. Toisaalta eipä tarvi sitten koittaa vääntää muita tyhjänpäiväisempiä tapaamisia ainakaan. Sen verran confusing tilanne, että pitää ihan itsekin pitää peukkuja pystyssä.
1.6.08
Léon
Hyperaktiivista. Taas viesti, vaikka justiin pistin edellisen. On siis varhainen sunnuntai. Ei mikään tunnu miltään.
Olen seestynyt kotiin. Lauantaina olin päiväsellä talkoilemassa. Talkoot meni hienosti. Niin hienosti, että voin taas ottaa käyttöön sen brittiläisen TV-elokuvan lentävän lauseen "voit rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen". En kyllä vielä ole.
Pyrkyrit. Paskanpuhujat. Elostelijat. Ensin ihmiset vaikuttavat hyviltä, mutta pinnan alla kaikki on pahaa. Onneksi menetetyn sydämeni huomioi TV 2. Siihen voi luottaa. Nyt ei mennyt Fakta homma vaan leffana ruutuun pamahtanut Léon.
Joskus aikanaan olen sen nähnyt. Tämän päivän kokemuksien jälkeen (ja joidenkin vanhojenkin) se on saanut minulle uudet ulottuvuudet. Kun kaikki on täydellistä, matto vetäistään alta. Kun kaikki on fiduix, ei maailma kaadukaan, vaan aina voi kompuroida eteenpäin. Leffan loppukohtaukset ovat kyllä vieläkin ehkä parhaita toddellisen ja täydellisen rakkauden osoituksia. Itsemurhapommittaja ja pahisteini, joka muuttuukin koulutytöksi. Hoh.
Klassikko-opetuksisrta never-trust-no-one on myös vahvasti mukana. Sen minä sentään olen tiennyt kauan. Todella ällöttävään verkostoitumismeininkiin ja oman edun tavoitteluun liittyenhän on luontevaa onkia kaikki olennainen tieto esim. minusta ja todetta sitten pian, että ei maksa vaivaa tutustua, ei voi hyödyntää. Damn. Ei ainakaan jos joku "hyödyllisempi" tulee paikalle.
Hassua tässä kaikessa on, että nuo itsekkäästi asioistaan ajavat ihmiset jäävät usein siellä huipulla näppejään nuolemaan. Ei raha tuo onnea. Ei heille ainakaan. En tiedä, tuoko se sitä tännekään, mutta ainakin kelpaan sinne johinkin piireihin. Ei ahneutta, ei pelkkää oman edun tavoittelua, ei kateutta, vaan nöyryyttä. Neljän ruusun voittajatyyppi voisi olla kateellinen. En malta odottaa marraskuuta.
Olen seestynyt kotiin. Lauantaina olin päiväsellä talkoilemassa. Talkoot meni hienosti. Niin hienosti, että voin taas ottaa käyttöön sen brittiläisen TV-elokuvan lentävän lauseen "voit rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen". En kyllä vielä ole.
Pyrkyrit. Paskanpuhujat. Elostelijat. Ensin ihmiset vaikuttavat hyviltä, mutta pinnan alla kaikki on pahaa. Onneksi menetetyn sydämeni huomioi TV 2. Siihen voi luottaa. Nyt ei mennyt Fakta homma vaan leffana ruutuun pamahtanut Léon.
Joskus aikanaan olen sen nähnyt. Tämän päivän kokemuksien jälkeen (ja joidenkin vanhojenkin) se on saanut minulle uudet ulottuvuudet. Kun kaikki on täydellistä, matto vetäistään alta. Kun kaikki on fiduix, ei maailma kaadukaan, vaan aina voi kompuroida eteenpäin. Leffan loppukohtaukset ovat kyllä vieläkin ehkä parhaita toddellisen ja täydellisen rakkauden osoituksia. Itsemurhapommittaja ja pahisteini, joka muuttuukin koulutytöksi. Hoh.
Klassikko-opetuksisrta never-trust-no-one on myös vahvasti mukana. Sen minä sentään olen tiennyt kauan. Todella ällöttävään verkostoitumismeininkiin ja oman edun tavoitteluun liittyenhän on luontevaa onkia kaikki olennainen tieto esim. minusta ja todetta sitten pian, että ei maksa vaivaa tutustua, ei voi hyödyntää. Damn. Ei ainakaan jos joku "hyödyllisempi" tulee paikalle.
Hassua tässä kaikessa on, että nuo itsekkäästi asioistaan ajavat ihmiset jäävät usein siellä huipulla näppejään nuolemaan. Ei raha tuo onnea. Ei heille ainakaan. En tiedä, tuoko se sitä tännekään, mutta ainakin kelpaan sinne johinkin piireihin. Ei ahneutta, ei pelkkää oman edun tavoittelua, ei kateutta, vaan nöyryyttä. Neljän ruusun voittajatyyppi voisi olla kateellinen. En malta odottaa marraskuuta.
30.5.08
Peruskivi
Nyt se on ohi. Koeaika. Join ihan pullakahvit. Ja pe 13. päivä on jo työporukalla luvassa häppeninkiä. Vähän pelottavaa.
Uusia vauvojakin on tullut vaikka entisetkin on katsastamatta. Kaksi syntyi vielä peräkkäisinä päivinä ja sukupuoletkin oli eri, eli ei muuta kuin pitkän aikavälin amoriksi luomaan järkiliitolle puitteet.
Vähän on kyllä synkistelyynkin aihetta. Sen hartaasti odotetun Merimieskirkon peruskiven muuraus on ollut 28.5. eikä tätä A-listin selvää nimeä ole kutsu tavoittanut. Oi aikoja, oi tapoja.
Uusia vauvojakin on tullut vaikka entisetkin on katsastamatta. Kaksi syntyi vielä peräkkäisinä päivinä ja sukupuoletkin oli eri, eli ei muuta kuin pitkän aikavälin amoriksi luomaan järkiliitolle puitteet.
Vähän on kyllä synkistelyynkin aihetta. Sen hartaasti odotetun Merimieskirkon peruskiven muuraus on ollut 28.5. eikä tätä A-listin selvää nimeä ole kutsu tavoittanut. Oi aikoja, oi tapoja.
5.5.08
17.4.08
Hiilidioksidi
Metsäliiton setä puhui joskus hiilinielusta. Siis paperikasasta pöydän päällä. Minulla on hiilinielu makkarissa ainakin viikonloppuun asti, silloin olisi taas tarkoitus siivota joku nurkka monen vuoden paskasta vapaaksi.
Ilmastotalkoiden eteen olen tehnyt toki muutakin. Tilasin sen uuden Stockan MasterCardin jo ennen kuin postiluukusta tuli vaihtotarjous. Siellä oli mietitty luottorajakin sopivaksi. Olen positiivisesti yllättynyt. Syy tähän ekoajatteluun tuli toki Facebookista. Tuttu oli liittynyt Vihdin Ideaparkin vastustajaksi. Minä en liittynyt, kun olen konservatiivi. Tajusin vasta nyt, että jos niitä kiloja hiilidioksidia punnitaan, niin taidan menestyä ihan kohtuullisesti. Tankkasin kyllä duuniautoon tankillisen 95E:tä 81 egellä, mutta ajoista melkein kaikki ovat työhön liittyvää. Eilen kävin kyllä autoedun hyödyntämismielessä Laviassa osuuspankin kokouksessa (en päässyt hallintoneuvostoon mutta kelpasin pöytäkirjan tarkastajaksi) kun ei ollut mitään järkevää puuhaa.
Niin, asiaan. Minun pitäisi olla "ilmaisen" autoilun vuoksi Vihdin Ideaparkin kannattaja. En jaksa jauhaa sotainvalidien taloista, jotka sen helvetin alle jäävät, mutten silti ymmärrä mitään. Toisaalta tiedän, että sitä kansa tahtoo niin miksei sitä sitten kansalle anneta. Voin vaan tehdä oman pienen valintani, ja hypätä jotakuinkin ekologiseen raitiovaunuun ja mennä keskustaan aikanaan rakennettuun ostosparatiisiin. Ja sitä korttiahan voi vinguttaa tavaroiden hankinnan lisäksi palveluiden ostoon, taitaa suomalainen olut olla ekologisempaa kuin kaukaa rahdattu tee, mutta kumpaa tahansa saatan kyllä hörpätä. Tee tuo kyllä toisaalta toimeentuloa köyhiin maihin mutta ei kai panimoalallakaan liikaa duunipaikkoja ole.
Sehän on jo moneen kertaan ruokakaupoista puhuttaessa todettu, että meidän Herkku ei ole poskettoman kallis. Ne keltaisella etiketillä olevat "Katso hintaa!" systeemit vaan rungoksi ja sörsselit päälle, niin ollaan ihan budjeteissa. Laskeekohan serenaperheet sille autoilulle hinnan? Ja kai sekin on etu, että ostosten lomassa tapaa tuttuja ja julkkujakin näkee joskus. Ja meille tavallisille ihmisille kaiken maailman hienoperseet tarjoaa vielä halpaa hupia omituisella Euroopan omistaja -käytöksellään. Mihin siis tarvitaan Ideapark? Mulla on melkein kaikkien aikojen Stocka. Ja omatunto.
Ilmastotalkoiden eteen olen tehnyt toki muutakin. Tilasin sen uuden Stockan MasterCardin jo ennen kuin postiluukusta tuli vaihtotarjous. Siellä oli mietitty luottorajakin sopivaksi. Olen positiivisesti yllättynyt. Syy tähän ekoajatteluun tuli toki Facebookista. Tuttu oli liittynyt Vihdin Ideaparkin vastustajaksi. Minä en liittynyt, kun olen konservatiivi. Tajusin vasta nyt, että jos niitä kiloja hiilidioksidia punnitaan, niin taidan menestyä ihan kohtuullisesti. Tankkasin kyllä duuniautoon tankillisen 95E:tä 81 egellä, mutta ajoista melkein kaikki ovat työhön liittyvää. Eilen kävin kyllä autoedun hyödyntämismielessä Laviassa osuuspankin kokouksessa (en päässyt hallintoneuvostoon mutta kelpasin pöytäkirjan tarkastajaksi) kun ei ollut mitään järkevää puuhaa.
Niin, asiaan. Minun pitäisi olla "ilmaisen" autoilun vuoksi Vihdin Ideaparkin kannattaja. En jaksa jauhaa sotainvalidien taloista, jotka sen helvetin alle jäävät, mutten silti ymmärrä mitään. Toisaalta tiedän, että sitä kansa tahtoo niin miksei sitä sitten kansalle anneta. Voin vaan tehdä oman pienen valintani, ja hypätä jotakuinkin ekologiseen raitiovaunuun ja mennä keskustaan aikanaan rakennettuun ostosparatiisiin. Ja sitä korttiahan voi vinguttaa tavaroiden hankinnan lisäksi palveluiden ostoon, taitaa suomalainen olut olla ekologisempaa kuin kaukaa rahdattu tee, mutta kumpaa tahansa saatan kyllä hörpätä. Tee tuo kyllä toisaalta toimeentuloa köyhiin maihin mutta ei kai panimoalallakaan liikaa duunipaikkoja ole.
Sehän on jo moneen kertaan ruokakaupoista puhuttaessa todettu, että meidän Herkku ei ole poskettoman kallis. Ne keltaisella etiketillä olevat "Katso hintaa!" systeemit vaan rungoksi ja sörsselit päälle, niin ollaan ihan budjeteissa. Laskeekohan serenaperheet sille autoilulle hinnan? Ja kai sekin on etu, että ostosten lomassa tapaa tuttuja ja julkkujakin näkee joskus. Ja meille tavallisille ihmisille kaiken maailman hienoperseet tarjoaa vielä halpaa hupia omituisella Euroopan omistaja -käytöksellään. Mihin siis tarvitaan Ideapark? Mulla on melkein kaikkien aikojen Stocka. Ja omatunto.
30.3.08
Taukoilua
Työpaikan vaihto on tainut olla rankkaa. Kroppa huutaa tuskasta ja pää hajoaa. Ehkä tämä ei edes johdu pelkästään muutoksesta. Nyt pitää pysähtyä. Tai oikeastaan olen jo ehtinyt pysähtyä. Kokeiluiden kautta eteenpäin. Nyt on pyykinpesun ja järjestelyjen aika. Aika luotsata laiva suurelle väylälle. Aika jättää karikot ja matalikot taakse ja päätyä valtamerille. Melkoista mielikuvatyöskentelyä, mutta toivon mukaan toimivaa.
Työtä kyllä riittää. Soittoja, soittoja ja soittoja. Tehtaita ja pikkufirmoja. Hirvittävä perkaaminen edessä. Mutta ei kai missään helpolla pääse. Vanhassa elämässä ei vaan olisi tarvinut ponnistella juuri laisinkaan.
Iltakouluhömpsötykset ja lätkähärdellit saa riittää nyt harrastuksiksi. Porista kyllä kysäistiin kiinnostusta partioaktiviteetteihin vielä. Pitää sorvata diplomaattinen vastaus. Golf-vouhotuskin vaatii oman osansa aktiivisuudesta.
Työtä kyllä riittää. Soittoja, soittoja ja soittoja. Tehtaita ja pikkufirmoja. Hirvittävä perkaaminen edessä. Mutta ei kai missään helpolla pääse. Vanhassa elämässä ei vaan olisi tarvinut ponnistella juuri laisinkaan.
Iltakouluhömpsötykset ja lätkähärdellit saa riittää nyt harrastuksiksi. Porista kyllä kysäistiin kiinnostusta partioaktiviteetteihin vielä. Pitää sorvata diplomaattinen vastaus. Golf-vouhotuskin vaatii oman osansa aktiivisuudesta.
18.3.08
Kökköö
Onneksi tulee pääsiäinen. Lätkä menee hauskasti mut en tiijä. Töissä on kivaa, mutta myynti ei kulje. Kotona on saastaista, mutta en siivoa tai tiskaa. Elämää. Elävää elämää on tämäkin.
On elämässä uusia asioitakin. Lauantaina olin green card -kurssilla ja se jatkuu vielä 3 seuraavana lauantaina ja sitten keväämmällä pääsee ihan kentälle. Talk about ruskea kieli. Koska ainoa syy tuolle ponnistelulle on se, että siitä voi olla joskus jotain hyötyä. Hohhoi. Iso ristiriita on myös ammatinvalinnassa. Se on hyvä, mutta se vituttaa joka aamu. Siis ala. Siivous on seksikästä ja myynti vielä seksikkäämpää. Hassua, että sekä tuotteissa että palveluissa hinnan ja laadun välistä yhteyttä ei ymmärretä kummassakaan. Analogiaa.
Huomenna on ratkaiseva päivä. Urkku auki. Ja matsikin luvassa. En enää uskalla edes olla kenenkään puolella. Onneksi joukkueita riittää.
Niin, siitä pääsiäisestä. Huominen hurahtaa miten vaan, torstaina duunissa ohjelmallinen päivä kerrankin, ja mitäs sitten? Ilta tuhat tuo, kuiskausta monta sataa lupausta. En tiedä, kutsuuko ulkoelämä vai käkistynkö himassa. Molempi hyvä. Ehkä ulos. Lauantai nimittäin ikävästi katkoo neljän päivän vapauden. Sen takia to pitäisi juhlia tai sitten la/su illalla. Mutta jaksaako sitä nyt. Ei.
Jos olisi normaali elämä, niin kaikki olisi hyvin. Mutta onneksi ei ole normaali. Täällä sitä vaan myötäeletään vauvaodotusta ja ryvetään.
On elämässä uusia asioitakin. Lauantaina olin green card -kurssilla ja se jatkuu vielä 3 seuraavana lauantaina ja sitten keväämmällä pääsee ihan kentälle. Talk about ruskea kieli. Koska ainoa syy tuolle ponnistelulle on se, että siitä voi olla joskus jotain hyötyä. Hohhoi. Iso ristiriita on myös ammatinvalinnassa. Se on hyvä, mutta se vituttaa joka aamu. Siis ala. Siivous on seksikästä ja myynti vielä seksikkäämpää. Hassua, että sekä tuotteissa että palveluissa hinnan ja laadun välistä yhteyttä ei ymmärretä kummassakaan. Analogiaa.
Huomenna on ratkaiseva päivä. Urkku auki. Ja matsikin luvassa. En enää uskalla edes olla kenenkään puolella. Onneksi joukkueita riittää.
Niin, siitä pääsiäisestä. Huominen hurahtaa miten vaan, torstaina duunissa ohjelmallinen päivä kerrankin, ja mitäs sitten? Ilta tuhat tuo, kuiskausta monta sataa lupausta. En tiedä, kutsuuko ulkoelämä vai käkistynkö himassa. Molempi hyvä. Ehkä ulos. Lauantai nimittäin ikävästi katkoo neljän päivän vapauden. Sen takia to pitäisi juhlia tai sitten la/su illalla. Mutta jaksaako sitä nyt. Ei.
Jos olisi normaali elämä, niin kaikki olisi hyvin. Mutta onneksi ei ole normaali. Täällä sitä vaan myötäeletään vauvaodotusta ja ryvetään.
24.2.08
Jäkistä ja muuta miehekästä
Tein sitten äijät. Olin lauvantaina Lappeenrannassa katsomassa Saipa-Jokerit-matsin. Ja kun Stockan lipputäti oli niin kiva suosisollisella avustuksellani, niin saatiin kaaoskin aikaan -> eka rivi, 3 paikkaa, kelläs onkaan keskimmäinen... Tietysti reuna ja käytävä oli myyty samalle seurueelle ja tämä herrasmies sitten tyytyi laitapaikkaan kun ei viitsinyt enää alkaa vääntää. Ois pitänyt ottaa ne kaikki kolme...
Vaatetus Saipa-baseball-takissa ja kädessä Jokerien fanilippu oli myös aika osuva. Ei tullut turpiin. Siis hallissa. Eikä muuallakaan, mutta kun kävin Hesessä Utin ABC:lla ilman lippua, oli Jokeri-fanien, jotka olivat samaiseen paikkaan eksyneet (n. 7 promillea ja selitetään puhelimeen, että ollaan nyt "jossain" Utissa ja tullaan kyllä Onnelaan kun päästään Stadiin) taisivat luulla mua paikalliseksi juntiksi. Onneksi joku niistä selvimmistä muisti mut ja sen lipun, ja tilanne ohittui aika tyylikkäästi. Siis kiitos sinulle! :)
Facebook tekee myös omiaan. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia jopa itsestäni. Tämä riippuvuus alkaa muistuttaa sitä samaa entistä, mitä tapahtui Vaasassa sen kiinteän VOAS-Villityksen verkon tulon myötä. Ei olla finkulla enää, mutta... Joku näkee aina.
Mitä on tämä tavallinen elämä enää? Pitääkö mennä Selviytyjiin tai BB:hen, että on jotain? Vai pitääkö ylipäänsä olla jotain, jos se oleminen on sitten justiinsa sitä. Ei *******. No, onneksi on tämä vehje. Se, missä kaikki on. Olin aika yllättynyt yhdestä friend requestista tuossa joitakin aikoja sitten. Ei voi vaan toimia niin nopeasti. Ei kukaan. Ystäviä voi olla Hyytiälässä ja/tai Facebokkissa ja sitten voi olla enemmän ystävä Hyytiälässä kuin Facebookissa mutta tietysti myös toisin päin. Aika hassua. Ihan kuin 50-luvulla. Meillä on luokkaerot. Ei mulla kyllä mitään niitä vastaan ole. Mutta silti...
Vaatetus Saipa-baseball-takissa ja kädessä Jokerien fanilippu oli myös aika osuva. Ei tullut turpiin. Siis hallissa. Eikä muuallakaan, mutta kun kävin Hesessä Utin ABC:lla ilman lippua, oli Jokeri-fanien, jotka olivat samaiseen paikkaan eksyneet (n. 7 promillea ja selitetään puhelimeen, että ollaan nyt "jossain" Utissa ja tullaan kyllä Onnelaan kun päästään Stadiin) taisivat luulla mua paikalliseksi juntiksi. Onneksi joku niistä selvimmistä muisti mut ja sen lipun, ja tilanne ohittui aika tyylikkäästi. Siis kiitos sinulle! :)
Facebook tekee myös omiaan. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia jopa itsestäni. Tämä riippuvuus alkaa muistuttaa sitä samaa entistä, mitä tapahtui Vaasassa sen kiinteän VOAS-Villityksen verkon tulon myötä. Ei olla finkulla enää, mutta... Joku näkee aina.
Mitä on tämä tavallinen elämä enää? Pitääkö mennä Selviytyjiin tai BB:hen, että on jotain? Vai pitääkö ylipäänsä olla jotain, jos se oleminen on sitten justiinsa sitä. Ei *******. No, onneksi on tämä vehje. Se, missä kaikki on. Olin aika yllättynyt yhdestä friend requestista tuossa joitakin aikoja sitten. Ei voi vaan toimia niin nopeasti. Ei kukaan. Ystäviä voi olla Hyytiälässä ja/tai Facebokkissa ja sitten voi olla enemmän ystävä Hyytiälässä kuin Facebookissa mutta tietysti myös toisin päin. Aika hassua. Ihan kuin 50-luvulla. Meillä on luokkaerot. Ei mulla kyllä mitään niitä vastaan ole. Mutta silti...
2.2.08
Muutosta
Kävin Päivä Tukholmassa -risteilyllä. Fasinoivaa. Kaikki on fasinoivaa. Matkaseura jättäytyi pois niin olin siellä yksin. Ihan ihmeellisten kanssamatkustajien kanssa. Oli niin erikoinen reissu että absurdius juuri veti sen tuolle fasinoivalle puolelle. Tukholman reittikin oli mietitty, mutta ah niin ihana torkkukytkin sai järjen päähän varhaisaamiaisen jälkeen, että kannattaa nukkua koko päivä kun kerrankin voi. Eipä tarvinnut hankkia kruunuja.
Viimeinen työpäiväkin oli hassu tai epäaito. Kukaan lähimmistä työkavereista ei ollut paikalla. Sain kuitenkin rutiinit hoidettua. Ehkä tämä nyt oli oikea ratkaisu. Uusi työ alkoi jo eilen mutta alkaa oikeasti vasta maanantaina. Piti mennä MP-messuille mutta en sitten mennytkään. Kun lopputili oli maksettu tilille niin olisi ollut vaarallisesti mammonaa Hayabusan käsirahaan. Törmäsin eilen sitten yhteen tuttuun illalla, ja tämä olisi myymässä omaa Busaansa. Vaarallista.
Ystäväiseni Leena puhui kuitenkin järkeä, että mopo ei ole nyt ajankohtainen. Saan sitten maanantaina Citroën C5 -farmarin avaimet kouraan ja tuskin ihan heti halajan mustan kaunottaren sisältä minnekään kaksipyöräisen selkään. Fasinoiva edustusauto. Ja peräkoukku. Ihan perheeniskää.
Muutenkin ensi viikkoa odottelen ihan hipheihurraa-tunnelmissa. Uusi työ, uudet haasteet, uusi elämä ja kokkailua ja sellaista. Fasinoivaa.
Viimeinen työpäiväkin oli hassu tai epäaito. Kukaan lähimmistä työkavereista ei ollut paikalla. Sain kuitenkin rutiinit hoidettua. Ehkä tämä nyt oli oikea ratkaisu. Uusi työ alkoi jo eilen mutta alkaa oikeasti vasta maanantaina. Piti mennä MP-messuille mutta en sitten mennytkään. Kun lopputili oli maksettu tilille niin olisi ollut vaarallisesti mammonaa Hayabusan käsirahaan. Törmäsin eilen sitten yhteen tuttuun illalla, ja tämä olisi myymässä omaa Busaansa. Vaarallista.
Ystäväiseni Leena puhui kuitenkin järkeä, että mopo ei ole nyt ajankohtainen. Saan sitten maanantaina Citroën C5 -farmarin avaimet kouraan ja tuskin ihan heti halajan mustan kaunottaren sisältä minnekään kaksipyöräisen selkään. Fasinoiva edustusauto. Ja peräkoukku. Ihan perheeniskää.
Muutenkin ensi viikkoa odottelen ihan hipheihurraa-tunnelmissa. Uusi työ, uudet haasteet, uusi elämä ja kokkailua ja sellaista. Fasinoivaa.
14.1.08
Oppia ikä kaikki
Niin. Oppiminen. Opiskelu.
Maanikko keksi mulle otsikon. Otsikon keksimiseen usein kaatuu postaamisen aloittaminen. Nyt kuitenkin tajunnanvirtaa.
Terveisiä amiksen atk-luokasta. Peltsi on siis nyt haagahelialainen. Kun ei tullut metsänhoitajaa niin jos edes tradenomiksi kelpaisi. Tosin maisteriohjelmakin on jo katsottuna valmiiksi. Suosittelen jo orientaatiojakson ja yhden illan kokeilun perusteella aikuisopiskelua kaikille.
Jos Viikissä tai Hyytiälässä kurssia terrorisoi yksi neiti nirppanokka-näsäviisas-besserwisser-taliavo niin täällä niitä mahtuu yhteen luokkaan noin 75 % kaikista opiskelijoista. Se on aika paljon. En tiedä, mitä täällä oppii. Ainakin itseään alkaa arvostaa aika paljon. Sekin on hyvä. Olen hyvä jätkä. Minussa on potentiaalia.
Mun tradenomiuteni on kiinni tällä hetkellä siitä, mitä Vaasa vastaa opintorekisteriotepyyntöön. Jos vastaa hyvin, niin sitten saan melkein kaiken perushomman hyväksiluettua ja minusta tulee jotain. Jos en saa hyväksiluettua, niin sitten tulee masennus. Jään pölynimurikauppiaaksi ja elän elämäni onnellisena loppuun asti.
Maanikko keksi mulle otsikon. Otsikon keksimiseen usein kaatuu postaamisen aloittaminen. Nyt kuitenkin tajunnanvirtaa.
Terveisiä amiksen atk-luokasta. Peltsi on siis nyt haagahelialainen. Kun ei tullut metsänhoitajaa niin jos edes tradenomiksi kelpaisi. Tosin maisteriohjelmakin on jo katsottuna valmiiksi. Suosittelen jo orientaatiojakson ja yhden illan kokeilun perusteella aikuisopiskelua kaikille.
Jos Viikissä tai Hyytiälässä kurssia terrorisoi yksi neiti nirppanokka-näsäviisas-besserwisser-taliavo niin täällä niitä mahtuu yhteen luokkaan noin 75 % kaikista opiskelijoista. Se on aika paljon. En tiedä, mitä täällä oppii. Ainakin itseään alkaa arvostaa aika paljon. Sekin on hyvä. Olen hyvä jätkä. Minussa on potentiaalia.
Mun tradenomiuteni on kiinni tällä hetkellä siitä, mitä Vaasa vastaa opintorekisteriotepyyntöön. Jos vastaa hyvin, niin sitten saan melkein kaiken perushomman hyväksiluettua ja minusta tulee jotain. Jos en saa hyväksiluettua, niin sitten tulee masennus. Jään pölynimurikauppiaaksi ja elän elämäni onnellisena loppuun asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)