Mukinaa

Jälleen yksi päivä lähempänä kuolemaa. Jälleen.

Hankin levyjä 3 kpl. Todistin kassalle, että musiikkimakuni on monipuolinen. Leevi-tribuutti, uusin Klamydia ja Samuli Edelmannin virret. No, kotimaisia kaikki.

Hyvä ystäväni Mr. Markkinointi voi ottaa mut kohta mallikansalaiseksi kursseilleen. Kotkasta olivat Kristina Cruisesilla keksineet panna esitteen postiin niin johan päätin pamauttaa juhannukseksi taas mummoristeilylle. Suuntana legendaarinen Visby ja Maarianhamina. Uskonpa, että tästä tulee vielä ikimuistoisempaa kuin kesäisestä retkestä saaristossa.

Ja teille kaikille uteliaille tiedoksi, että aloitan aikuiskoulutuksena iltaopinnot tradenomin tutkinnon toivossa sitten tammikuussa. Jesjes. Sitä ennen glögitellään kuitenkin Didrichsenin museon ystävien kesken. Extremeä sekin.

Monta monta yötä

Nyt ei mikään kulje. Ei mikään. Työtarjouksia ei ole sadellut. Enkä ole saanut mitään aikaan. Enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Strinkulla oli pikkujoulut torstaina. Otin liikaa viiniä. Eilen oli hirveä päivä. Kaikin puolin. Samalla herää kysymys, millä ylipäänsä on merkitystä. Jos kerran saan hillua aivan holtittomana, niin en kyllä tiedä, mitä itsekään pitäisi ajatella. Entiset pomot on sentään ollut pomoja.

Tänään on yhden daamin paluupäivä Pariisin reissulta. Onneksi. Päätin jo sen, että voisin taas koittaa olla vähän enemmän raittiisti loppuvuoden. Siihen liittyen kelasin myös nimenomaisesti työpaikkakuviota. Tässä ei tosiaan ole mitään järkeä.

Nyt kun on marraskuu, on taas aika miettiä tulevaa vuotta. Ehkä 2008 on minun vuoteni. Ehkä asiat järjestyvät. Toivottavasti.

Haasteet ovat kivoja. Oikeastaan elämä on haaste. Ja valintoja. Ovia, joita auotaan ja suljetaan. Käytäviä, joista osa menee kauas pois ja osa päättyy komeroon.