Somewhere in the distance

Voi elämä. Ja elämän kevät. Eilen oli iso vitutus. Se meni pois, kun päätin lopettaa tipattoman. Strindberg toimi jälleen. Tosin tänään oli taas vitutus, kylläkin pienempi. Ehkä elämään pitää hakea uusi kurssi. Yksi linja löytyi aamulla Marc Almondin Jacky-biisistä. Noi sanahat sopii kuin nyrkki silmään.

Well, what you don't know doesn't hurt you

I'd have to get drunk every night
And talk about virility
With some old grandmother
That might be decked out like a christmas tree

And no pink elephant I'd see
Though I'd be drunk as I could be
Still I would sing my song to me
About the time they called me "jacky"

And if I joined the social whirl
Became procurer of young girls
I'd still know where I'd want to be

Now, tell me, wouldn't it be nice
That if one day in paradise
I'd sing for all the ladies up there
And they would sing along with me
And we be so happy there to be
'cos down below is really nowhere
I know that every single night
When my angelic work was through
The angels and the devil too
Could sing my childhood song to me

Horse show

Olin heppanäytöksessä. Se on uutta. Se oli siis jotain koulutusta. Super Star Dressage Clinic jos sanoo jollekin jotain. Hassua. Leena antoi liput kun ei itse halunnut mennä. Confusing.

Tipaton kausi on nyt kestänyt 4 viikkoa. Tämä alkaa olla rankkaa. Henkka jo totesi, ettei tipattomuus sovi mulle. Siinä on pointtia. Maailma on vesiselvänä kyllä aika raadollinen paikka. Vaikea vaan itsekään olla mitään varmaa mieltä siitä, mikä aina on fiksua.

Kaikki liittyy kaikkeen. Töissäkin on täysi vitutus päällä juuri. Olen ehkä vähän bipolaarinen nyt tämän samaisen kuukauden ansiosta. Kaksi myyjää saa mut raivon valtaan. Se on hassua ja outoa. Ei ollenkaan mun normaalin tyyneyden tapaista.

Viimeinen niitti oli taas väärän dokumentin avaaminen kun pitkän ajan jälkeen olin taas oman pöydän äärellä. Minun nimeni allekirjoituksena paikassa, johon se ei kuulu. Ai, että, mikä angsti. Lehdessä oli melkein kiinnostava työpaikkailmoitus, eli mitäs siinä häviää jos paikkaa hakee. En keksi mitään peruuttamatonta ainakaan. Ja maailma ei kaadu, jos paikka ei mulle irtoa.

Jotain hyvääkin sentään. Pitää olla jotain, mitä odottaa. Iltaopiskelun pääsykoe voisi olla sellainen, mutta kun ei sekään nyt jaksa paljoa kiinnostaa. Odotan vaan, että vuosi menisi nopeasti. Sitten olisi sen merimieskirkkoilun aika. Se on niin epätodellista, että siitä voisi tullakin jotain. Tee (vapaaehtois)työtä, jolla on tarkoitus. Sillä olisi. Tavallaan. Itselle.