It takes two to tango! Mulle pidettiin saarna käyttäytymisestä. Vielä pata-kattilaa-soimaa-meiningillä, eli hyvä ystäväni noin mervitapolanykänen-kunnossa oli huolissaan minun elintavoistani. Upposi kuitenkin otolliseen maaperään, kun eilen lentokoneiden katselun jälkeen nautin Forsmanin maittavaa teetä nojatuolissa TV:n ääressä. Eikä mitään pussiteetä vaan niitä käsin solmittuja teekukkia. Tyyli on köyhän perusoikeus.
Olen todennut tämän "tyyli on köyhän perusoikeus" lausahduksen viimeaikoina aika monta kertaa. Se saa aina ihmisten ilmeet näkemisen arvoiseksi. Tiedän, että köyhempiäkin ihmisiä on, mutta enhän minä rikaskaan ole. Tyyli taas on kantajansa näköistä, se se ihmetyksen aihe varmaan onkin. Ja kauneus on katsojan silmässä. Plääh.
Elämään tuo ilmeisesti sen ainoan valopilkun se, että kaikki eivät hallitse tietokoneen käyttöä saati sitten vaivaudu ottamaan muuta kautta selvää asioista. Tämä joka mummon pikku-assari voi sitten googlettaa tietoja sitä tarvitseville. Vaikka tässä ei taka-ajatuksia olekaan, niin jospa ahkeruus ja avuliaisuus palkittaisiin. Edes jollakin tavalla.
