Pois, pois, on arki ja työ. Eli nyt on loma. Ehkä vedän kännit. Ehkä vaan vähän nautiskelen.
Olen landella Kokkolassa. Sokos-Hotelli Kaarle on ihan jees maakuntahotelli. Viime työ-yön Scandic Oulu oli hyvä. Siis se ei ollut mikään luxus, mutta se oli tasaisen laadukas. Huoneen juomalasit oli lääpityn näköiset, mutta sen tulin sitten myös kertoneeksi rouva hotellipäällikölle kun hän pyysi palautetta.
Siellä lököillessä katsoin jopa telkkaria. Siinä yhdessä Alaska-sarjassa todettiin jostain ihmisestä, että se on dead-aloner. Sopii muhunkin. I'm a dead-aloner.
Täällä kahden yön viipymisessä on tarjolla viihdettäkin. En tullut tänne millään erikoismielellä, vaan korkeintaan piipahtamaan Merimieskirkkopäivillä. No, Merimieskirkon opasteilla tänne keskustaan päädyinkin. Kummiskin nämä KPO:n tädit ja sedät on järjestänyt mulle ohjelmaa illoiksikin. Tänään on Laura (Voutilainen siis) ja huomenna Jani Wickholm. Et oonko vähän addicted. Tosin Sillanpää ois ollut parempi. Mutta sen keikalle on ne liput. Sille jollekin tärkeälle ihmiselle se toinen.
Olo on osittain sellainen, että puhelin tekisi mieli paiskata seinään tai ainakin panna kiinni mutta toistaalta taas niin maailmoja syleilevä että haluan olla kaikkien hyvä ystävä. Yksi shokkikin tuli päivällä kun vanha tuttu soitti ja lässytti kun en ole pitänyt yhteyttä. Tai oikeastaan en edes ole ottanut yhteyttä vaikka hän onkin tahtonut. Tuli vaan sellainen ei-helvetti-olo. Mikä velvollisuus minulla on soittaa yhtään kenellekään.
Sama immeinen tiesi kertoa, että jazzeilla ohi kävellyt entinen suuri idolini olisi halunnut jutella mun kanssa ja oli pahoillaan kun ei ehtinyt. Että hei haloo ja ei helvetti, ihan oikeesti oishan mulle voinut puhua, ja vaikka ihan keskustella. Mitäs meidän isoilla herroilla seurueesta olisi väliä ollut, joutaahan nuo odottaa. Eipä ole toisaalta häntä minun elämäni hirveästi kiinnostanut. Ei auta katkeruus, pelko nostaa, maasta murtuneen.
Ehkä nämä kaipuut eli kulttuurituotantoa ja maisemantutkimusta lainaten nostalgiat merkitsevät jotain. Merkitsevät ehkä lähinnä ja eniten sitä, että minä olen vanha. Ja että Riina on vanha. Ja että Altti on vanha.
Nyt aloitan myös parin päivän nettikatkon jos en jaksa hilautua Heseen koneen kanssa, eli siunattua viikonloppua siskot ja veljet. Ja muistakaa, että olemme kanssasi elämän merellä.
