On ihan Anneli Sundberg -olo. Hassua olla lomalla. Olla tekemättä mitään. Olla vapaa rutiinien kahleista. Odottaa vaan sunnuntaiaamua. Laiva lähtee.
Sunnuntaina ja maanantaina tuli otettua perseet olalle. Sen jälkeen en ole halunnut käydä missään. Eilen kyllä vähän, kun oli sovittu ja vaadittu.
Tiistai oli aivan karmea krapulapäivä. Siis ihan hirveä. Keskiviikkokin alkoi heikossa olossa, mutta sain kuitenkin käytyä poliisiasemalla ja kirjastossa ja kuvaamossa ja kaikkialla hoitamassa kadonneiden henkilöllisyyksien metsästystä. Haettiin vielä Puukeskuksesta Henkalle uusi ovi. Corolla on niin roomy. Torstaina oli auton huoltopäivä, kävin kaksi kertaa Ostenden Toyotalla. Illalla grillattiin Jussin luona. Oli hyvää. Ja riittävästi. Juomana trooppinen nektari. Todella outoa. OK, tunnustan ne pari senttiä punkkua, että sai pihville maun ja yhteisen kilistyksen.
Simo Silmua siteeraten "mä putoan, mä vajoan". Juon varmaan siellä laivan tanssibaarissa joka päivä cokista auringonnousuun. Ehkä pitää ottaa pari olutta kyllä. Onneksi työt alkaa parin viikon päästä ja pääsee töihin ja voi alkaa käydä iltaisin ulkona kun tulee rytmi. Se oli sitten Petelius kun veisasi "Oi, miten kauniita kesäpäivä vihaan". Kertoo mun elämästä vähänköhänkö.
Tällainen huolettomuus ei ole hyvästä. Eikä mun käänteinen käyttäytyminen. Normaalit ihmisethän on lomalla ihan tillin tallin. Ja työaikana juo vaan saunakaljat. Nuori kapinallinen. Sekin on jännä, miten pitkään sängyssä voi olla nousematta. Ja miten hyvin nukuttaa, vaikka olisi jo nukkunut ties kuinka monta tuntia yli minkään suoritusten.
En ehkä kuole vielä tällä laivareissulla kun ei ole kuolemalle ainakaan niitä univelkoja kuitattavaksi. Eikä sitä hautajaiskaavaakaan ole kirjoitettu. Sen tulin eilen kyllä onneksi teroittaneeni todistajien läsnäollessa monelle ihmiselle, että testamentti löytyy olkkarin pöydältä...
