Ei saa mennä ulos. En mene ulos. Huomenna pitää olla jo klo 7 lentokentän kubeessa. Tänään piti olla klo 7 ratissa, mutta olin silti karaokessa puoli kahteen. Tosin kerrankin muistan kaiken. Eli otin vain pari olutta. Toissaillasta ei muista kukaan mitään. Silmälasien sanka oli kyllä irtikatkipoikki maanantaiaamuna. Onneksi Instrun tädit uskoi, että se oli valmistusvika. Olisi kyllä ollut vakuutuskin, mutta siitä olisi pitänyt joku euro sitten maksaakin.
Hassua miten alkometrimainos saa aikaan sellaisen ostaostaosta-tunteen. Tosin en ehkä osta. Vaikka ehkä pitäisi. En ehkä halua tietää, mikä on oikea tilanne silloin, kun tulee tunne, että nyt en ehkä ole enää kännissä. Hmmph. Kävin Imatralla. Hassua, että tehdasyhdyskuntailmiöt saavat aina outoja tunteita aikaan. Miksen voi olla metsänhoitaja juhlaillallisilla pikku pirtin juhlasalissa, tai vaikkapa ihan tehtaanjohtajana. Höh.
Niin. Tänään oli aktiivinen päivä. Olin jo yhdeksältä Tampereella. Ja yhdeltä taas Helsingissä. Ja työtä tuli tehtyä. Ihanaa, että ihmiset palautuvat lomilta ja on taas vähän jotain tekemisen tynkää. Vielä ihanampaa on ehkä se, että oma loma on vielä edessä. Odotan.
Teen ehkä myös parannuksen. Mieli on sen jo tehnyt. Ruumiin pitäisi vielä päästä mukaan samaan poimuun ja värähtelyyn. Kaikki, mikä ei ole sallittua, on kiellettyä. Ehkä jotain vähemmän ehdotonta silti. Mutta tämäkin on hyvä.
