Minut muistetaan. Yksi kaveri oli onnellisena treffeillä, ja treffikumppani oli vaan muistellut minun luontaista töksäyttelevää suoruuttani. Mahtaa olla mieltä ylentävää sitten palata sellaisesta tapaamisesta yksin kotiin.
Rakkaudentunnustuksia on tullut tässä enemmänkin. Kannattaa siis hakeutua selvin päin hieman humaltuneiden ihmisten joukkoon. On se oikeasti kyllä ihan kiva saada itsetunnolle vahvistusta edes epätoivoisissa tilanteissa ja epätoivoisilla tavoilla. Vähän kuin risukasateoria.
Nyt kun on perjantai-ilta, niin täällä sitä istutaan kotona selvin päin. Jos huomenna olisi arki, hilluisin varmaan lärvätsaloissa jossain mannermaisessa yökerhossa tai kodikkaasti humppakaraokessa. Mutta kun ei.
Työpäivä oli hassu. Menin, olin, tulin. Ilmeisesti kenelläkään ei ole juuri mitään töitä nyt. Sain sentään haarukoitua omaa hinnoitteluani jos vaikka jotain henkilöstömuutoksia olisi tulossa. Ja niitähän on. Oli aika hurjaa kun iso johtaja tuli puhelemaan niitä näitä ja toivottelemaan hyvää lomaa. Siinä sitten vaan totesin, että katsotaan sitten syyskuun alussa. Ehkä eniten jännitän juuri sitä, tuleeko kesken lomaa puhelu töistä vai ei. Toisaalta ja toisaalta.
Tässäkin asioita kelaillessa ja liikaa tietämään tulleena vaan mietityttää, miten ihmeellistä ketjureaktioiden ja eri asioiden vaikutusten toisiinsa liittyminen on. Jos puuttuu kaksi esimiestä, niin millaiset rekrytoinnit tehdäänkään sitten verrattuna siihen, että puuttuisi vain yksi. Eipä ole minun ongelmani mutta toivotaan parasta.
Lomasuunnitelmiin tuli täsmennystä myös tänään. Tai oikeammin sekaannusta. Yksi hyvä ystäväinen on samat kolme viikkoa kesäleskenä kuin minä lomalla. Ja siellä on vielä se viimeinen viikko myös täysin vapaata. Ollaan kyllä varmaan vähän Thelma ja Louise tai ainakin Patsy ja Edina. Varo, Helsinki, varo Suomi. Varokaa risteilijät!
