...niin korkea taivas. Otin vähän tuntumaa maahan. Sain mopon myytyä tiistaina ja sitähän piti juhlia. Kotimatkaan tuli sitten taas mutka jonnekin huitsinnevadaan ja pirssiä odotellessa kynsin ojanpohjaa. Hohhoijaa. Rillit meni ihan päreiksi ja naama oli aamulla pahemman kerran turpiinsaaneen näköinen. Asiakasjuttu heti aamusta meni vielä tyylillä, mutta sitten onneksi älysin kinuta loppupäivän vapaaksi. Oli kyllä työkavereilla taas ihmettelemistä loppuviikosta. No, nyt on ruvet revitty ja naama on suunnilleen normaalin näköinen. Oikea käsi on kyllä hiukan toimintakyvytön, se lihvaantui pahemman kerran siinä rytäkässä.
Jos tämä kipu ei ala loppua vähitellen, niin pitänee kaikkien ihmisten ohjeiden mukaan mennä kohti röntgeniä. Ehkä vapun jälkeen viimeistään. Tyhmä pää mulla. Nyt onneksi on tiedossa vaan tylsää kotivappua eikä mitään hurlumheitä, rakkaat ystävä menee maailmalla ja oon ihan yksin näillä leveysasteilla. Aattona suuntaan kyllä ihastelemaan Marianne Faithfulia. Sieltä sitten pitäisi koittaa könytä suorinta tietä kotiin.
Viikon ajan pitää olla muutenkin kieli keskellä suuta. Ensi viikonloppuna on se suuri hetki. Minä ja koulutus. Viime vuoden taksikurssi kyllä kalpenee merimieskirkkotyön peruskurssille mennen ja tullen. Saas nähdä, missä mielentilassa olen sunnuntaina 6.5. iltapäivällä :)
