Mun elämä jatkuu. Oon siis edelleen hienosti työssäkäyvä ihminen. 10 pinnaa siitä kaikille asianosaisille. Ja ALP:ille ihan erityiskiitsut kans rezeptistä, mun uus elämä alkoi siis koeajan päätyttyä. Aivan sairasta. Vaara kiehtoo mua m.o.t.
Otsikon vierestä meni toi kyl. Tänään töissä tuli sitten taas ajattelemisen aihetta. Et ehkä mulla onkin hyvä elämä. Sen hassun yhteisön ehkä symppiksisin (kiva taivutus...) tyyppi oli joutunut jätetyksi. Kauhea juttu mut vielä kauheampaa on mun reaktio. Kun ei varsinaisesti edes tunne ihmistä ja silti alkaa kelailla asiaa. Pikkuinen lapsi, vasta muutettu uuteen kämppään ja kaikkea. Vähän niinkuin herra ja rouva täydellinen kaverin naapurissa keskiluokkarivitalohelvetissä. Ehkä mullakin on tunteet.
Eilen tuli nähtyä Poseidon. Predictable juoni mutta fasinoivaa kuvausta ja muutenkin kiva. Mun elämää siis. Enpä oo hetkeen ollut leffassa kämmenet niin kosteina.
