Ja ei kertaakaan terassilla! Jos ei työporukan virkistyspäivää lasketa. Mut miks laskettais. Aika hyvä, että kantabaari sit on ihan kiinnilopullisestisuljettu, tavallaan. Vaikka mökkihöperyys iskee kyllä kohta. On aika jännää, että tää never talk to strangers -elämä ulottuu myös paikkoihin. Vaikken siedä ystäväni Jutuutupa/Eerikin pippuri -jumiutunutta elämää niin tavallaan ymmärrän nyt mistä se ehkä voi johtua. Ehkä sekin on never go to strange places -ihminen.
Töissäkin on ollut tavallaan ihan kivaa. Uuvahtelen päivät ja saan kiihkoluovuuspamahduksia iltaisin. Tää on niin tätä. Helle tekee elämästä helvetin ja tyhjän maisemakonttorin ilmastoitu miljöö on irtiotto arjesta. Toisilla vaan pienempi palkka on... Ehkä tää sairas rytmi johtuu koeaikatyöskentelystressistä. On pakko olla korvaamaton. Ehkä vähän nollaan viikonloppuna!
Ennen viikonlopun rientoja lähden kyllä mopoilemaan. Muut on baarissa perjantai-iltana niin tää yks sitten huristelee yksin jossain päin Uuttamaa. Ensimmäistä kertaa kesässä. Että taidanpa vetää tankin tyhjäksi. Ja lauantaina sitten pää täyteen. Tai ehkä sit jo heti lenkin jälkeen kunnolla. Lauantaina kun on jo hyvä himmailla maanantaita varten, taitaa olla sellanen päivä et saa panna ison ruxin kalenteriin.
