Oli sitten kurssilounas. Olin ehkä väsynyt viikon Etelä-Suomen Tourneen jälkeen, mutta silti ihmetyttää olotila. Kello on vasta pippaloinnin alun verran, mutta mä silti täällä kotona ihan devistated. Vähänkö ois ollut hyvä pokata joku kunnon kiho kollega sieltä diskon puolelta.
Hassua, miten mä suhtaudun muihin ja miten muut suhtautuu muhun. Oikeesti. Kolmen minuutin välein olotila vaihtuu "ihanaa olla olemassa" ja "vittu, tapan itseni just nyt" välillä. Olin sentään neljä tuntia. Eli mulla oli 80 olotilaa. Eli 40 paskaa elämää ja 40 maanpäällistä paratiisia. Eiks sellaisen elämän jälkeen ole jo valmis kuolemaan?
Töissä on kivaa. En vaan tiedä yhtään, oonko hyvä. Oon kyllä miettinyt kaikenlaisia asioita. Ja pidän turpani tukossa. Paitsi et oon taas onnistunut olemaan älykäs lipsauttelemalla kaikkia hienovaraisia monitulkintaisia lauseita. Siitä tulee vielä mun tavaramerkki.
Hmmph. Ei syki. Päätä särkee. Ja yks namu pommittaa tekstareilla ja puheluilla. Ja yks itkee menneen talven lumia. Mul on ehkä asiat aika hyvin. Vaikka tää onkin ihan paskaa.
