father forgive me...
Sanoin tänään herttaiselle lakinaiselle lopettavani heidän iltasiivoojana. Se on niitä mukavimpia ihmisiä siellä luxus-linnakkeessa. Vuodatin taas siitä ei-missään-nimessä-pidä-allekirjoittaa-tällaisilla-ehdoilla -työsoppariasiaa minkä oon kertonut koko toimiston väelle. Tää vaan heti alko miettiin, että vois tietää mulle replacementin. Sinänsä ihan kiva. Mut vähän outo tilanne se kyllä ehkä oli. Olisin odottanut edes jotain saarnaa.
Sit taksi-isäntäkin otti yhteyttä. Oon niin hirveän hyvä kuski, että ehdottomasti mun pitää ajaa vuoroja. Eikä mennyt jakeluun, vaikka koitin inistä, et ehkä ei. Hohhoijjaa. Onneks itse nyt tiedän, että ei ei ei. Mutta miten sen saa sille papalle väännettyä rautalangasta? Taitaa olla oikeesti aika älyttömän kova pula kuskeista täällä Zadissa. Vai kuka haluais olla mun kyyditettävänä? "Oho, tästä ei ois saanut ajaa!" "Osaat varmaan neuvoa perille, kun en paljon liiku täällä idässä?"
Hollannin tunnilla oon loistanut myös, mikä on aika scary. Joku hiton perfektionisti-hikipinko-tyttö mokas jotenkin ihan kybällä sellasen helpon sanajärjestystehtävän ja mä sain sitten vieressä istuvana yrittää paremmalla tuurilla. Ja oikeinhan se tietenkin meni. Ehkä olisin aika hyvä jos vaikka jaksaisin joskus tehdä kotitehtävät kotona. Mut kun en jaksa. Oon vähän miettinyt restonomi-opintoja. Mut ehkä ei vielä tässä vaiheessa. Vois käydä taksikuskit. Et ei asiakkaasta duunariksi, kiitos. Mun ehkä kannattais vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Silleen kunnolla ja pysyvästi, tehdä vaikka joku lukujärjestys. Sellanen aim 2008. Ja aim 2010. Ja vaikka aim 2020.
Havahduin sellaiseenkin yksityiskohtaan, että mun alkoholismini on laantunut aika lailla. En ole napsinut Revioita edes tässä viime aikoina ja silti pääsin tänäänkin yhden jälkeen hinttivintiltä himaan ilman mitään ongelmaa. Todella mystistä. Mut hyvä näin. Tumma komea pitkä, joka Peten mielestä ei ole mun tyyppiä, mut mun mielestä aika namu, oli siellä myös. Se selvästi vältteli mun katsetta. Oon ehkä ollut aika läpinäkyvä. Nice on myös se, että Leena-rouva selvästi observoi mua, vaikka me ei sinänsä ollakaan tuttuja. Aika hirveä ajatus, että me ei tunneta, mutta tiedetään toistemme elämistä kaikki key faktat. Vähän niinku oltais julkut, jotka lukee toisistaan artikkeleita Hymystä.
Sit asiasta seitsemänteen: kevät. Ei Hakaniemen rantaa, vaan moottoripyörä. Kohta on se aika vuodesta. Just hirvittelin aiheeseen liittyen pyörän osamaksujen korkoa, mutta kun tuli tuossa yhden kaverin kanssa vakuutukset puheeks, niin totesin, että ollaan ehkä ihan hiljaa vaan ja maksellaan korkoa kiltisti. Mun vakuutus + korko + tilinhoitomaksu on selvästi alle sen maksaman vakuutusmaksun vuositasolla. Ja pyörät on samaa kokoluokkaa. Ja se on ehkä vielä vähemmän mitään riskiryhmää kuin mä. Niin, asiaan. Pitää siis mennä hakemaan mopo Porista sopivalla hetkellä. Milloin se sit mahtaa ikinä ollakaan. Toivottavasti pian, että saan sen mopon ikäänkuin taksijutskan tilalle äijämeiningiksi.
