"On lainaa ilon sekunnitkin. Ne surun tunnein maksetaan." Tää jäi takomaan päähän maanantai-iltana kun lompsottelin Stockan Vintiltä eteenpäin. Olin valinnut mahdollisimman huonon istumapaikan silmäpelin pidon kannalta. Sain siis hymyn. Ja annoin myös hymyn. Ja olin onnellinen. Oon ehkä aika paha kun on kiva olla hard to get. Tälleen hiukan.
No, oli hyvä ilta-Buckler siellä. Ja eilen oli työhaastattelu heidän kilpailijassaan. Ja mä sain sen! Pomo vaikuttaa kivalta. Ja pomon pomo vaikuttaa vielä kivemmalta - mun ikäinen about, rengastamaton, fiksun oloinen, rento... Kuolen. Ja liksa ihan ookoo. Ja mielekästä työtä. Oon seitsemännessä taivaassa oikeesti. Hassua mennä ravintola-alalle ikäänkuin duuniin. Tai siis sellaiseen ympäristöön. Voi olla, että iskee taksi-ilmiö, asiakkaasta työläiseksi.
