Oli sitten kurssilounas. Olin ehkä väsynyt viikon Etelä-Suomen Tourneen jälkeen, mutta silti ihmetyttää olotila. Kello on vasta pippaloinnin alun verran, mutta mä silti täällä kotona ihan devistated. Vähänkö ois ollut hyvä pokata joku kunnon kiho kollega sieltä diskon puolelta.
Hassua, miten mä suhtaudun muihin ja miten muut suhtautuu muhun. Oikeesti. Kolmen minuutin välein olotila vaihtuu "ihanaa olla olemassa" ja "vittu, tapan itseni just nyt" välillä. Olin sentään neljä tuntia. Eli mulla oli 80 olotilaa. Eli 40 paskaa elämää ja 40 maanpäällistä paratiisia. Eiks sellaisen elämän jälkeen ole jo valmis kuolemaan?
Töissä on kivaa. En vaan tiedä yhtään, oonko hyvä. Oon kyllä miettinyt kaikenlaisia asioita. Ja pidän turpani tukossa. Paitsi et oon taas onnistunut olemaan älykäs lipsauttelemalla kaikkia hienovaraisia monitulkintaisia lauseita. Siitä tulee vielä mun tavaramerkki.
Hmmph. Ei syki. Päätä särkee. Ja yks namu pommittaa tekstareilla ja puheluilla. Ja yks itkee menneen talven lumia. Mul on ehkä asiat aika hyvin. Vaikka tää onkin ihan paskaa.
29.3.06
Risukasa
Näinkö aina mulle täällä käykäykäy...
Mulla on nyt toinen päivä ilman kuukausikorttia. Terkkuja vaan Turusta. Osasin mennä lounasravintolaan lounasaikaan yllätystapaamiselle ja sain kuin sainkin ilmaisen lounaan. Ja aion käyttää tätä taktiikkaa jatkossa - oon itse asiassa varmaan aika haka siinä! But there's no such thing as a free lunch.
Hollannin tunnin jälkeen kävin sit ihan yhdellä kantisbaarissa ja kotimatkalla se iski. Rakkauden hinta on nimensä veroinen. En sit ollut muistanut leimata matkakorttia tietenkään, eihän illalla oo tarkastajia. Paitsi tänään. Ja about 2 vartijaa per tarkastaja lisäks. Et 66 egee + lippu. Paskanhailee mut silti jaksaa vituttaa. Ja pasuunansoittajaukko (vittu panisinko) mulkoili loppumatkan niinku oisin joku sosiaalipummi.
Ehkä teen Leenat ja alan aina ottamaan taksin kotiin Vintiltä. Jos kerran viikossa käy niin kuukauden taksit = 1 tarkastusmaksu. Hmmph. Toisaalta vois vetää vaan kalsarikännejä. Mut hullukshan täällä tulis. Ehkä pidän ainakin 3 iltaa vapaata baarista. Niin tulee tuo maksu tienattua. Kun aina se pari kymppiä sinne menee.
Uusissa töissä on muuten sit kyllä ollut ihan sikahienoa. Tai mistäs sen tietää. Mut ehkä enemmän mun juttu kuitenkin. Kerrankin saa olla monipuolinen. Kukaan ei vielä ole sanonut, että Sinä Tuskin Olet Ensimmäinen Ihminen, Joka Tämän Hoitaa. Niinkuin ennen. Et jos joku vielä sanoo, et kaikki paikat on samanlaisia niin voin sanoa kyl et paskan palat.
Meillä on siellä se hauska kodikas lounasravintola, jossa en aikaisemmin kauheasti ole käynyt, itse asiassa en kertaakaan. Nyt on tosi kivaa, kun ne, joiden nimet muistaa, on vanhoja työkavereita, ja ne, joiden nimiä ei jaksa vielä muistaa, on uusia työkavereita. Aika sairas kuvio oikeesti...
Suuri ero vanhan ja uuden elämän välillä on tulosyksiköt tms. Ennen oli minä ja meidän väki, sitten ne muut. Nyt on ihan selvästi yksi porukka, jossa on vaan pientä onnistumisen iloa muiden puolesta ja toivoa, että "meidän omalla porukalla" kävisi yhtä hyvä tuuri. Ihan niinkuin sisäisen tarkastuksen kanssa käytävällä... Kuka ikinä senkin ajan muistaa. Mä ainakin. Ja se yks lakimies, joka vieläkin aina kaupungilla moikkaa.
Meen sit viikonloppuna Poriin. Kiva kun siellä ei oo ketään. Vaikka äiti on mankunut, että tule käymään. Nyt kun meen, niin se on Hampurissa. Ja se vaivainen veli myös. Et kiva kun kuulun joukkoon. Ehkä mun taas pitäis pitää itseni kanssa istunto, et ketkäs ne rakkaimmat taas olikaan. Ehkä Leena. Ja MySelf.
Mulla on nyt toinen päivä ilman kuukausikorttia. Terkkuja vaan Turusta. Osasin mennä lounasravintolaan lounasaikaan yllätystapaamiselle ja sain kuin sainkin ilmaisen lounaan. Ja aion käyttää tätä taktiikkaa jatkossa - oon itse asiassa varmaan aika haka siinä! But there's no such thing as a free lunch.
Hollannin tunnin jälkeen kävin sit ihan yhdellä kantisbaarissa ja kotimatkalla se iski. Rakkauden hinta on nimensä veroinen. En sit ollut muistanut leimata matkakorttia tietenkään, eihän illalla oo tarkastajia. Paitsi tänään. Ja about 2 vartijaa per tarkastaja lisäks. Et 66 egee + lippu. Paskanhailee mut silti jaksaa vituttaa. Ja pasuunansoittajaukko (vittu panisinko) mulkoili loppumatkan niinku oisin joku sosiaalipummi.
Ehkä teen Leenat ja alan aina ottamaan taksin kotiin Vintiltä. Jos kerran viikossa käy niin kuukauden taksit = 1 tarkastusmaksu. Hmmph. Toisaalta vois vetää vaan kalsarikännejä. Mut hullukshan täällä tulis. Ehkä pidän ainakin 3 iltaa vapaata baarista. Niin tulee tuo maksu tienattua. Kun aina se pari kymppiä sinne menee.
Uusissa töissä on muuten sit kyllä ollut ihan sikahienoa. Tai mistäs sen tietää. Mut ehkä enemmän mun juttu kuitenkin. Kerrankin saa olla monipuolinen. Kukaan ei vielä ole sanonut, että Sinä Tuskin Olet Ensimmäinen Ihminen, Joka Tämän Hoitaa. Niinkuin ennen. Et jos joku vielä sanoo, et kaikki paikat on samanlaisia niin voin sanoa kyl et paskan palat.
Meillä on siellä se hauska kodikas lounasravintola, jossa en aikaisemmin kauheasti ole käynyt, itse asiassa en kertaakaan. Nyt on tosi kivaa, kun ne, joiden nimet muistaa, on vanhoja työkavereita, ja ne, joiden nimiä ei jaksa vielä muistaa, on uusia työkavereita. Aika sairas kuvio oikeesti...
Suuri ero vanhan ja uuden elämän välillä on tulosyksiköt tms. Ennen oli minä ja meidän väki, sitten ne muut. Nyt on ihan selvästi yksi porukka, jossa on vaan pientä onnistumisen iloa muiden puolesta ja toivoa, että "meidän omalla porukalla" kävisi yhtä hyvä tuuri. Ihan niinkuin sisäisen tarkastuksen kanssa käytävällä... Kuka ikinä senkin ajan muistaa. Mä ainakin. Ja se yks lakimies, joka vieläkin aina kaupungilla moikkaa.
Meen sit viikonloppuna Poriin. Kiva kun siellä ei oo ketään. Vaikka äiti on mankunut, että tule käymään. Nyt kun meen, niin se on Hampurissa. Ja se vaivainen veli myös. Et kiva kun kuulun joukkoon. Ehkä mun taas pitäis pitää itseni kanssa istunto, et ketkäs ne rakkaimmat taas olikaan. Ehkä Leena. Ja MySelf.
22.3.06
Countdown
Kaksi yötä. Joista yksi on hullu yö. Tai villi yö... Su-ma meni Rosellalla elohopeamummujen kanssa ja kun en saanut tarpeekseni, niin suuntaanpa taas kyseiselle lemmenlaivalle. Silloin oli sentään henkinen tuki mukana mut nyt ei sitäkään. Uhh! Paula Koivuniemi nousee lauteille, eiköhän siinä ole tarpeeksi iloa minun iltaani ja sitten keikan jälkeen voi vaan buona notte piilotella varsinaisen luontonsa vällyjen väliin.
Hollannin tunnin jälkeen tulee kyllä kiire hoitaa iltahommat kun pitää könkkiä siitä ajoissa satamaan, mut miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Huomenna pitääkin koitaa chillailla, että sitten perjantaiaamuna on skarppina katsomassa uusia haasteita silmästä silmään. Munkkiniemen kreiveilyä lainatakseni, tai siis Katariinaa, "olen niin onnellinen". Perjantai-iltana lupaan ottaa kyllä yhden jos päivä on mennyt ilman mogailua!
Yksi kaunis ihminen sitten lensi kolmeksi viikoksi kaukomaille. Tietää tunteiden jäähdyttelyä täällä päässä. Sydämeen jäi soimaan blues. Kun jotain oikein paljon toivoo, niin sen myös saa. Minulla on aikaa odottaa! Tässä odotuksen ohella tulee mietittyä kaikenlaista. Moni asia on viikon päästä toisin, mutta mitä sitten? Mitä tässä oikein pitäisi itse tehdä? Ja miksi. Miksi on se kysymys, jota kukaan ei koskaan kysy. Mutta minä vaan koko ajan tunnun sitä mietiskelevän.
On ehkä ihan tervettä välillä miettiä näitä suuria asioita. Tai pienempiä. Elämä on asettunut yhdensorttiseen uomaan nyt. Melkein on kaikki uder control tai ainakaan elämä ei ole yhtä vuoristorataa. Budjettikin alkaa tasapainottua. Jos hernekeittolinjaa viitsii jatkaa vielä kesän yli niin pienet purot alkavat tuottaa tulosta. Tai sitten pitää tehdä chaufförin töitä... Ei kuulosta hyvältä mutta onko tässä vaihtoehtoja? Taulukoita vaan vääntelemään, töissä ja siviilissä siis.
Best things in life are free. But there is no such thing as a free lunch. Elämäviisaudet on raivostuttavia. Kun ne on liian totta. Tällä päiväyksellä voin kyllä päättää siirtää uuden elämän aloitusta eteenpäin, olkoon päivä ihmeiden 1.4. eikä tämä ole aprillia. Jää yksi viikonloppu lisää tähän entisen lopettamiseen...
Hollannin tunnin jälkeen tulee kyllä kiire hoitaa iltahommat kun pitää könkkiä siitä ajoissa satamaan, mut miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Huomenna pitääkin koitaa chillailla, että sitten perjantaiaamuna on skarppina katsomassa uusia haasteita silmästä silmään. Munkkiniemen kreiveilyä lainatakseni, tai siis Katariinaa, "olen niin onnellinen". Perjantai-iltana lupaan ottaa kyllä yhden jos päivä on mennyt ilman mogailua!
Yksi kaunis ihminen sitten lensi kolmeksi viikoksi kaukomaille. Tietää tunteiden jäähdyttelyä täällä päässä. Sydämeen jäi soimaan blues. Kun jotain oikein paljon toivoo, niin sen myös saa. Minulla on aikaa odottaa! Tässä odotuksen ohella tulee mietittyä kaikenlaista. Moni asia on viikon päästä toisin, mutta mitä sitten? Mitä tässä oikein pitäisi itse tehdä? Ja miksi. Miksi on se kysymys, jota kukaan ei koskaan kysy. Mutta minä vaan koko ajan tunnun sitä mietiskelevän.
On ehkä ihan tervettä välillä miettiä näitä suuria asioita. Tai pienempiä. Elämä on asettunut yhdensorttiseen uomaan nyt. Melkein on kaikki uder control tai ainakaan elämä ei ole yhtä vuoristorataa. Budjettikin alkaa tasapainottua. Jos hernekeittolinjaa viitsii jatkaa vielä kesän yli niin pienet purot alkavat tuottaa tulosta. Tai sitten pitää tehdä chaufförin töitä... Ei kuulosta hyvältä mutta onko tässä vaihtoehtoja? Taulukoita vaan vääntelemään, töissä ja siviilissä siis.
Best things in life are free. But there is no such thing as a free lunch. Elämäviisaudet on raivostuttavia. Kun ne on liian totta. Tällä päiväyksellä voin kyllä päättää siirtää uuden elämän aloitusta eteenpäin, olkoon päivä ihmeiden 1.4. eikä tämä ole aprillia. Jää yksi viikonloppu lisää tähän entisen lopettamiseen...
15.3.06
It's a sin
father forgive me...
Sanoin tänään herttaiselle lakinaiselle lopettavani heidän iltasiivoojana. Se on niitä mukavimpia ihmisiä siellä luxus-linnakkeessa. Vuodatin taas siitä ei-missään-nimessä-pidä-allekirjoittaa-tällaisilla-ehdoilla -työsoppariasiaa minkä oon kertonut koko toimiston väelle. Tää vaan heti alko miettiin, että vois tietää mulle replacementin. Sinänsä ihan kiva. Mut vähän outo tilanne se kyllä ehkä oli. Olisin odottanut edes jotain saarnaa.
Sit taksi-isäntäkin otti yhteyttä. Oon niin hirveän hyvä kuski, että ehdottomasti mun pitää ajaa vuoroja. Eikä mennyt jakeluun, vaikka koitin inistä, et ehkä ei. Hohhoijjaa. Onneks itse nyt tiedän, että ei ei ei. Mutta miten sen saa sille papalle väännettyä rautalangasta? Taitaa olla oikeesti aika älyttömän kova pula kuskeista täällä Zadissa. Vai kuka haluais olla mun kyyditettävänä? "Oho, tästä ei ois saanut ajaa!" "Osaat varmaan neuvoa perille, kun en paljon liiku täällä idässä?"
Hollannin tunnilla oon loistanut myös, mikä on aika scary. Joku hiton perfektionisti-hikipinko-tyttö mokas jotenkin ihan kybällä sellasen helpon sanajärjestystehtävän ja mä sain sitten vieressä istuvana yrittää paremmalla tuurilla. Ja oikeinhan se tietenkin meni. Ehkä olisin aika hyvä jos vaikka jaksaisin joskus tehdä kotitehtävät kotona. Mut kun en jaksa. Oon vähän miettinyt restonomi-opintoja. Mut ehkä ei vielä tässä vaiheessa. Vois käydä taksikuskit. Et ei asiakkaasta duunariksi, kiitos. Mun ehkä kannattais vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Silleen kunnolla ja pysyvästi, tehdä vaikka joku lukujärjestys. Sellanen aim 2008. Ja aim 2010. Ja vaikka aim 2020.
Havahduin sellaiseenkin yksityiskohtaan, että mun alkoholismini on laantunut aika lailla. En ole napsinut Revioita edes tässä viime aikoina ja silti pääsin tänäänkin yhden jälkeen hinttivintiltä himaan ilman mitään ongelmaa. Todella mystistä. Mut hyvä näin. Tumma komea pitkä, joka Peten mielestä ei ole mun tyyppiä, mut mun mielestä aika namu, oli siellä myös. Se selvästi vältteli mun katsetta. Oon ehkä ollut aika läpinäkyvä. Nice on myös se, että Leena-rouva selvästi observoi mua, vaikka me ei sinänsä ollakaan tuttuja. Aika hirveä ajatus, että me ei tunneta, mutta tiedetään toistemme elämistä kaikki key faktat. Vähän niinku oltais julkut, jotka lukee toisistaan artikkeleita Hymystä.
Sit asiasta seitsemänteen: kevät. Ei Hakaniemen rantaa, vaan moottoripyörä. Kohta on se aika vuodesta. Just hirvittelin aiheeseen liittyen pyörän osamaksujen korkoa, mutta kun tuli tuossa yhden kaverin kanssa vakuutukset puheeks, niin totesin, että ollaan ehkä ihan hiljaa vaan ja maksellaan korkoa kiltisti. Mun vakuutus + korko + tilinhoitomaksu on selvästi alle sen maksaman vakuutusmaksun vuositasolla. Ja pyörät on samaa kokoluokkaa. Ja se on ehkä vielä vähemmän mitään riskiryhmää kuin mä. Niin, asiaan. Pitää siis mennä hakemaan mopo Porista sopivalla hetkellä. Milloin se sit mahtaa ikinä ollakaan. Toivottavasti pian, että saan sen mopon ikäänkuin taksijutskan tilalle äijämeiningiksi.
Sanoin tänään herttaiselle lakinaiselle lopettavani heidän iltasiivoojana. Se on niitä mukavimpia ihmisiä siellä luxus-linnakkeessa. Vuodatin taas siitä ei-missään-nimessä-pidä-allekirjoittaa-tällaisilla-ehdoilla -työsoppariasiaa minkä oon kertonut koko toimiston väelle. Tää vaan heti alko miettiin, että vois tietää mulle replacementin. Sinänsä ihan kiva. Mut vähän outo tilanne se kyllä ehkä oli. Olisin odottanut edes jotain saarnaa.
Sit taksi-isäntäkin otti yhteyttä. Oon niin hirveän hyvä kuski, että ehdottomasti mun pitää ajaa vuoroja. Eikä mennyt jakeluun, vaikka koitin inistä, et ehkä ei. Hohhoijjaa. Onneks itse nyt tiedän, että ei ei ei. Mutta miten sen saa sille papalle väännettyä rautalangasta? Taitaa olla oikeesti aika älyttömän kova pula kuskeista täällä Zadissa. Vai kuka haluais olla mun kyyditettävänä? "Oho, tästä ei ois saanut ajaa!" "Osaat varmaan neuvoa perille, kun en paljon liiku täällä idässä?"
Hollannin tunnilla oon loistanut myös, mikä on aika scary. Joku hiton perfektionisti-hikipinko-tyttö mokas jotenkin ihan kybällä sellasen helpon sanajärjestystehtävän ja mä sain sitten vieressä istuvana yrittää paremmalla tuurilla. Ja oikeinhan se tietenkin meni. Ehkä olisin aika hyvä jos vaikka jaksaisin joskus tehdä kotitehtävät kotona. Mut kun en jaksa. Oon vähän miettinyt restonomi-opintoja. Mut ehkä ei vielä tässä vaiheessa. Vois käydä taksikuskit. Et ei asiakkaasta duunariksi, kiitos. Mun ehkä kannattais vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Silleen kunnolla ja pysyvästi, tehdä vaikka joku lukujärjestys. Sellanen aim 2008. Ja aim 2010. Ja vaikka aim 2020.
Havahduin sellaiseenkin yksityiskohtaan, että mun alkoholismini on laantunut aika lailla. En ole napsinut Revioita edes tässä viime aikoina ja silti pääsin tänäänkin yhden jälkeen hinttivintiltä himaan ilman mitään ongelmaa. Todella mystistä. Mut hyvä näin. Tumma komea pitkä, joka Peten mielestä ei ole mun tyyppiä, mut mun mielestä aika namu, oli siellä myös. Se selvästi vältteli mun katsetta. Oon ehkä ollut aika läpinäkyvä. Nice on myös se, että Leena-rouva selvästi observoi mua, vaikka me ei sinänsä ollakaan tuttuja. Aika hirveä ajatus, että me ei tunneta, mutta tiedetään toistemme elämistä kaikki key faktat. Vähän niinku oltais julkut, jotka lukee toisistaan artikkeleita Hymystä.
Sit asiasta seitsemänteen: kevät. Ei Hakaniemen rantaa, vaan moottoripyörä. Kohta on se aika vuodesta. Just hirvittelin aiheeseen liittyen pyörän osamaksujen korkoa, mutta kun tuli tuossa yhden kaverin kanssa vakuutukset puheeks, niin totesin, että ollaan ehkä ihan hiljaa vaan ja maksellaan korkoa kiltisti. Mun vakuutus + korko + tilinhoitomaksu on selvästi alle sen maksaman vakuutusmaksun vuositasolla. Ja pyörät on samaa kokoluokkaa. Ja se on ehkä vielä vähemmän mitään riskiryhmää kuin mä. Niin, asiaan. Pitää siis mennä hakemaan mopo Porista sopivalla hetkellä. Milloin se sit mahtaa ikinä ollakaan. Toivottavasti pian, että saan sen mopon ikäänkuin taksijutskan tilalle äijämeiningiksi.
8.3.06
Askel tulevaisuuteen
"On lainaa ilon sekunnitkin. Ne surun tunnein maksetaan." Tää jäi takomaan päähän maanantai-iltana kun lompsottelin Stockan Vintiltä eteenpäin. Olin valinnut mahdollisimman huonon istumapaikan silmäpelin pidon kannalta. Sain siis hymyn. Ja annoin myös hymyn. Ja olin onnellinen. Oon ehkä aika paha kun on kiva olla hard to get. Tälleen hiukan.
No, oli hyvä ilta-Buckler siellä. Ja eilen oli työhaastattelu heidän kilpailijassaan. Ja mä sain sen! Pomo vaikuttaa kivalta. Ja pomon pomo vaikuttaa vielä kivemmalta - mun ikäinen about, rengastamaton, fiksun oloinen, rento... Kuolen. Ja liksa ihan ookoo. Ja mielekästä työtä. Oon seitsemännessä taivaassa oikeesti. Hassua mennä ravintola-alalle ikäänkuin duuniin. Tai siis sellaiseen ympäristöön. Voi olla, että iskee taksi-ilmiö, asiakkaasta työläiseksi.
No, oli hyvä ilta-Buckler siellä. Ja eilen oli työhaastattelu heidän kilpailijassaan. Ja mä sain sen! Pomo vaikuttaa kivalta. Ja pomon pomo vaikuttaa vielä kivemmalta - mun ikäinen about, rengastamaton, fiksun oloinen, rento... Kuolen. Ja liksa ihan ookoo. Ja mielekästä työtä. Oon seitsemännessä taivaassa oikeesti. Hassua mennä ravintola-alalle ikäänkuin duuniin. Tai siis sellaiseen ympäristöön. Voi olla, että iskee taksi-ilmiö, asiakkaasta työläiseksi.
6.3.06
Luxusta
Helsingissä on nyt sitten yökerho kun Sedun Lux aukesi. Viime torstaina ihmeteltiin herrojen kultaseppien kanssa, että onko Helsingissä muka jet-set? Kahden sekunnin hiljaisuuden jälkeen kolmesta suusta kuului yhteen ääneen "mut ollaanhan me". Jotenkin tuo älyllinen keskustelu tiivistyi eilen, kun tämä metsäylioppilas oli kutsuttu Sedun toimesta Oscar-gaala-valvojaisiin, joista väsyneet ihmiset valui jo yhden jälkeen pois. Tylsää.
Olin siis siellä kolmeen. Tyhjässä baarissa Helsingin yllä. Yks vanha täti söi sellasen 55 cm halkaisijaltaan olevan tarjottimellisen coctailpaloja yksin! Tunsin itseni sivistyneeksi. Eikä siellä ollut ees julkkuja. Paitsi se yks näyttelijä Kivenpyörittäjän kylästä, jonka nimeä en muista. Se sellanen sänkipää-äijä. Nyt kyl tiedän, kiitos internetin, et se oli Jarmo Mäkinen. Voi Robinson sentään.
Ja se Sedu on kyl varmaan silleen suuntautunut kuin Sillanpääkin kun sen ja sen varjon meno oli vähän outoa. Asiasta seitsemänteen. Ihan ku mulla ois ollut vähän taas omaa menoa siellä. Viikon linkkivinkkinä kaikille taivaita tavoitteleville annettakoon askmen.com, josta löytyy meille tosimiehille vinkkejä joka lähtöön. Sillä silmällä -pojat kalpenee sen saitin rinnalla. Miljonääriksi tahtovia opastetaan toimimaan periaatteella "fake it 'til you make it" ja adaptoin sen omaksi systeemikseni heti. Huomenna nähdään, toimiiko se!
Olin siis siellä kolmeen. Tyhjässä baarissa Helsingin yllä. Yks vanha täti söi sellasen 55 cm halkaisijaltaan olevan tarjottimellisen coctailpaloja yksin! Tunsin itseni sivistyneeksi. Eikä siellä ollut ees julkkuja. Paitsi se yks näyttelijä Kivenpyörittäjän kylästä, jonka nimeä en muista. Se sellanen sänkipää-äijä. Nyt kyl tiedän, kiitos internetin, et se oli Jarmo Mäkinen. Voi Robinson sentään.
Ja se Sedu on kyl varmaan silleen suuntautunut kuin Sillanpääkin kun sen ja sen varjon meno oli vähän outoa. Asiasta seitsemänteen. Ihan ku mulla ois ollut vähän taas omaa menoa siellä. Viikon linkkivinkkinä kaikille taivaita tavoitteleville annettakoon askmen.com, josta löytyy meille tosimiehille vinkkejä joka lähtöön. Sillä silmällä -pojat kalpenee sen saitin rinnalla. Miljonääriksi tahtovia opastetaan toimimaan periaatteella "fake it 'til you make it" ja adaptoin sen omaksi systeemikseni heti. Huomenna nähdään, toimiiko se!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)