Sivukujilla elämän kulkien, toivon onneni jostain vielä löytyvän... Vaikka etelästä? Olin sitten ekaa kertaa vuosikausiin luennolla. Uskomatonta. Totta. Vois todeta vaan, et elämä on. Taidan olla kyl tullut aika vanhaksi kun nämä uudet nuoret opiskelijat vaikuttaa aika namukkailta. Oma ikäluokka oli sit näköjään väliinputoajia. Aika absurdi olotila on vieläkin hiilinielupäästökauppa-esityksen jäljiltä, vähän erilaista kuin totuttu arki.
Vaikka elämän sävelen hukkasin, oman onneni sirpaleita säilytän... Ja hankin sit kuljettajakortinkin tänään, oon ihan oikea taksikuski nyt. Eipä olis moni uskonut. Mahtavasta pakkasesta johtuen posket punottaa kortin kuvassa vielä tavallistakin enemmän. Isäntäehdokas perui tapaamisen, raukka ihan paniikissa, taitaa olla aika kova puute ajoon lähtevistä immeisistä. Tää on kyllä ihan hullua, miks mä sitten menisin tuonne tapettavaksi? Oon hullu. Mutta onnellinen, ainakin sirpaleisesti vähäsen.
Oikeissa töissäkin luistaa ihan kivasti, toivottavasti tunne on pysyvää laatua. Ja toivottavasti kaikki siellä menee jees. Kehittelin viikonloppuna muistamismenetelmää elämän hyvistä hetkistä, ja kalliiksihan se tulee. Taulut on nimittäin ehdottomasti oikea valinta mielen virkistämiseksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi päätellä mitään seinällä roikkuvasta talon kuvasta, mutta minä tuskin voin kuvan nähdessäni olla muistamatta joulukuista aamuyötä lämpimässä kainalossa. Nerokasta. Ainoa ongelma on raha, jos grafiikka maksaa jo puolen kuun palkan verran ja "oikean" maalauksen hankkiminen veisi parin kuun liksat... No, pitää ehkä ohjata lisätienesti taidetilille...
