Kenellekään ei voi käydä näin. Ei kenellekään. Just kun kaikki on täydellisesti, niin Just Silloin iskee hurrikaani tai tsunami tai mikä lie ja pyyhkii kaiken pois. Kaiken.
Vitutuksen määrää ei voi mitata. Onneks. Eilen oli siis tullut taksikurssin jälkeen puhelu, jonka soittoa en jostain syystä ollut kuullut. Siis itse täydelliseltä Brunnsparkenista. Oli sit tietty sammuttanut kännykkänsä ja avasi aika pian sen jälkeen kun sain viestin tyyliin "sori en kuullut, mutta soittelepa uudestaan" menemään. Kiva kun ei voi tehdä nyt mitään menettämättä enää enempää kasvoja. Ja se siis ei ole Vielä soittanut. Viestin lähetyskin oli oikeastaan yhden kaverin painostuksesta.
En vittu usko kohta enää ketään, itseäni vaan. Enkä tiedä kannattaako tehdä sitäkään.
Kaikkien stalkkerien äitinä (päivän työprojekti voisi olla etsiä tietoa stalkkauksesta...) huomasin alan lehdestä, että täydellisyyden bestiksellä on taidenäyttely tulossa, mistäköhän niihin avajaisiin saa kutsukortteja... Oon ihan hullu. Hain muuten eilen Revian rinnakkaistuotteet, saapi nähdä auttaako. Yömyöhällä nappasin jo yhden ja nyt mennään normaaliin rytmiin, pitää varmaan ton eilisen paskaapaskaa-kokemuksen jälkeen kokeilla niidenkin toimivuus nyt joka ilta.
Stockmann Bar, here I come...
