Onpas ollut päivä! Tai viikko. Tai koko alkuvuosi. Ihan Relax, don't do it -olotila. Tänään oli hollannin koe kun en päässyt töiden estämänä oikeaan tenttiin joulukuussa. Harmi kyllä. En tietenkään ole ehtinyt lukea tarpeeksi ja pätki taas. Hebben-verbin yksikön kolmas persoona on heeft, senhän tietää lapsikin, mutta miksi helvetissä mun paperissa sitten lukee hebt? Kukaan ei vittu voi olla näin tyhmä. Kun muutenkin on heikoissa kantimissa asiat. Hohhoijaa.
Tämä vuosilomapäivä toimii myös varoittavana esimerkkinä tulevasta, mitään hyödyllistä ei ole tullut tehtyä pyykinpesua lukuunottamatta (yksi patjansuojus taisi kyllä värjätä muut pyykit vaaleanpunaiseksi et vituixx sekin...) mutta olo on kyllä keventynyt jotenkin. Toivottavasti sit ensi kuussa oikeassa osa-aikatyömoodissa vapaapäivinä saan oikeasti jotain koulujuttuja eteenpäin. Jotenkin sellainen kaaos, että pitää varmaan mennä rakkaimpien luo hinttivintille yhdelle, pyyhkiä kyyneleet ja juoda. Ei laulaa...
Muuten on ollut aika tylsää. Töissä vanha pomo vielä esittää power-ladya, mutta eilen se kai aisti mun haista sinä huora pitkä vittu -ajatukset vaikka sanaakaan en sanonut. Sain siis olla aika rauhassa. Sen hetken jälkeen. Se yks unelmien täyttymys on dissannut mua nyt ihan kybällä. Oon tässä monta yksinäistä iltaa miettinyt, et on ehkä parempi vaan muistaa Gloria Gaynorin sanat As long as I know how to love I know I'll stay alive. Se jotenkin sopii tähän hekeen ja mielentilaan. Mutta mitä rakkaus on?
Mä haluan, että se näyttää mulle. Ja mun särkyneelle sydämelle. Tosirakkaus odottaa. Ja minä odotan.
