En tunne ketään. On itsenäisyyspäivä. Kuka on A-list? Kuka on JetSet? Kuka on High Societyä? Kukamitämissä. Ei siksi, että telkkarin katselu tätä edellyttäisi, vaan mahdollinen avioituminen ja häävieraslistan laadinta ovat tässä takana.
Jos minä pääsen perinteikkääseen teollisuussukuun, niin bileet on kyllä sen mukaiset. Siis että puhutaan. Pitää jotenkin verkostoitua tai ainakin hankkia dataa. Ei riitä, että kutsutaan kantakahvilan nimet, vaikka ne on kyllä se miellyttävin joukko varmaan pippaloissa. Onneksi sentään on niitä tuttuja, jotka tuntee ihmisiä. Ja nämä surullisen kuuluisat jääkiekkomissit. Eipä parane tällaisen varaan laskea paljon, varmaan syntyy kesävauva tai on muu este juuri juhlien aikaan.
Haaveet, kaikki turhat haaveet...
6.12.06
4.12.06
Uusi elämä, taas ja vihdoin
Nyt se sitten on totta. Viikko dokaamatta. Siis ei tipatonta, mutta ei kännejä. Tuli vähän juhlittua pikkujoulua ja kaverin reissuunläksiäisiä liiankin railakkaasti marraskuun puolella. Siitä kun sitten tuli vielä tasoiteltua ja selvittyä sunnuntain painajaisista, niin ei paljon ollut vaihtoehtoja. Aika helppoahan tämä on. Eilen kävin kyllä laulelemassa, mutta olisi voinut jättää väliinkin. Ainakin ne pari bisseä. Hassua, että nyt kun itse paheksuu itsea niin kuitenkin muistaa kaiken kristallinkirkkaasti. Aina ei ole ollut yhtä ruusuinen tilanne...
Lähipiirissäkin on tapahtunut kaikenlaista. Armollinen korkeus on kaukomailla tammikuun alkuun asti ja täällä sitä yksin sitten riuduskellaan. Yksi kaveri kyllä kysäisi launataina ulos, mutta kiitos tämän parannuksen en mennyt. Exähän siellä vaan olisikin tullut vastaan. Ei vara venettä kaada, hah! Ja jottei maailmankirjojen sekoittelu loppuisi, niin onpa tässä romanssin tynkääkin mielessä, tutun ikäneidon sukulaisen kanssa jutskaillessa keksin tahtoa naimisiin, ja sana on nyt kiirinyt. Eli vaviskaa, he saavat ehkä joskus toisensa ü.
Duunissakin on ihan outoa. Taas tuli yksi "organisaatiomuutos" julki tänään, eli uppoavasta laivasta hypitään pois. Hiukan outo tunne olla taas tässä tilanteessa, joka ei välttämättä sitten tarkoita mitään. Kaikki taitaa pelätä omien palliensa puolesta, vaikka kauppa käy ja kasvua tulee. Osa väestä on tulla kyllä hapantunut niin antaumuksella, että ehkä ihan luonnollista, että haluaa vaihtaa maisemaa. Ja näistä kadon kauhistelijoista jotkut taas ovat olleet vielä pitempään talossa, ei ymmärrä laisinkaan, että elämää voi olla muuallakin.
Kuuluu sitä sentään jotain hyvääkin tähän posseen, yksi onnellinen pääsi töihin Saksaan kiitotien poskeen ja toinen menee Lontooseen kotirouvaksi, mulla on ehkä hiukan keskiverrompaa. Noita kahta onnellista muuten jos vertaa, niin roolien kuuluis tavallaan olla päin vastoin :).
Lähipiirissäkin on tapahtunut kaikenlaista. Armollinen korkeus on kaukomailla tammikuun alkuun asti ja täällä sitä yksin sitten riuduskellaan. Yksi kaveri kyllä kysäisi launataina ulos, mutta kiitos tämän parannuksen en mennyt. Exähän siellä vaan olisikin tullut vastaan. Ei vara venettä kaada, hah! Ja jottei maailmankirjojen sekoittelu loppuisi, niin onpa tässä romanssin tynkääkin mielessä, tutun ikäneidon sukulaisen kanssa jutskaillessa keksin tahtoa naimisiin, ja sana on nyt kiirinyt. Eli vaviskaa, he saavat ehkä joskus toisensa ü.
Duunissakin on ihan outoa. Taas tuli yksi "organisaatiomuutos" julki tänään, eli uppoavasta laivasta hypitään pois. Hiukan outo tunne olla taas tässä tilanteessa, joka ei välttämättä sitten tarkoita mitään. Kaikki taitaa pelätä omien palliensa puolesta, vaikka kauppa käy ja kasvua tulee. Osa väestä on tulla kyllä hapantunut niin antaumuksella, että ehkä ihan luonnollista, että haluaa vaihtaa maisemaa. Ja näistä kadon kauhistelijoista jotkut taas ovat olleet vielä pitempään talossa, ei ymmärrä laisinkaan, että elämää voi olla muuallakin.
Kuuluu sitä sentään jotain hyvääkin tähän posseen, yksi onnellinen pääsi töihin Saksaan kiitotien poskeen ja toinen menee Lontooseen kotirouvaksi, mulla on ehkä hiukan keskiverrompaa. Noita kahta onnellista muuten jos vertaa, niin roolien kuuluis tavallaan olla päin vastoin :).
26.9.06
Ei kenenkään maa
Ostin uuden Juha Seppälän. Pääsin vasta alkuun kun unkarin kurssi ja ravintolalahjakortin törsäys täyttivät illan, mutta voipa olla niin, että huomenna tuo on jo luettu. Vaikka on kyllä normaalia Seppälää massiivisempi paketti.
Hauskaa, kun tuohon pääsee sisään. Itse asiassa ihan eri kirjoittajien hahmojen sisään. Tai ehkä sitten Seppälän sisään. Se on kyllä ajatuksena aika huolestuttavaa... Toisaalta se taas on lohdullista. Meillä on ollut sama äidinkielenopettaja, joka ei tykännyt Seppälästä sen kummemmin kun minustakaan. Enpä tiedä, mitä toinen sai ylppäriaineesta, mutta mun molemmat papruthan lähti L:nä kun toinen ope sattui lukemaan aakkosten loppupään.
En oo kyllä tappanut ketään. Vielä. Enkä tiedä mitään elämästä. Mutta terveisiä vaan Poriin Kiimaiselle kalkkunalle ja mukavammille ihmisille. Ja lukeminen kannattaa aina.
Hauskaa, kun tuohon pääsee sisään. Itse asiassa ihan eri kirjoittajien hahmojen sisään. Tai ehkä sitten Seppälän sisään. Se on kyllä ajatuksena aika huolestuttavaa... Toisaalta se taas on lohdullista. Meillä on ollut sama äidinkielenopettaja, joka ei tykännyt Seppälästä sen kummemmin kun minustakaan. Enpä tiedä, mitä toinen sai ylppäriaineesta, mutta mun molemmat papruthan lähti L:nä kun toinen ope sattui lukemaan aakkosten loppupään.
En oo kyllä tappanut ketään. Vielä. Enkä tiedä mitään elämästä. Mutta terveisiä vaan Poriin Kiimaiselle kalkkunalle ja mukavammille ihmisille. Ja lukeminen kannattaa aina.
13.9.06
Nostalgiaa
Kingston wallin Stüldt håjt soi. Mulla on tosi outo olo sen takia. Kuolemaa. Kapinaa. Kaikkea. Nuoruutta. History of mankind. So last millennium.
Huomenna on työreissu Turkuun ja mikään ei nyt kyllä oikeesti huvita yhtään, ei ollenkaan. Sain sentään päivällisseuravarauksen sovittua. Sekin menee kyllä niin pitkälle, että taisi seuralainen kuvitella jotain mun olotilastani. Oon kyllä ollutkin jossain ihme olotilassa. Euforia uhkaa.
Töissä myyntipäällikkö oli käynyt mun entisessä kantapaikassa. Kaikki katsoi vähän hitaasti kun tiesin taas liikaa kilpailijafirman toimintatavoista ja tarjoomasta. Onneksi tajusin henkilöstövaiheessa panna suun suppuun...
Eilispäiväkin on tän hassun olotilan syynä omalta osaltaan. Aloitin nimittäin unkarin opinnot, ja täytyy sanoa opiskelijoiden stereotypian olevan uskomaton. No, tuli sinne sitten se nahkatakki-rebell ja olihan se yksi lapsia pelottavan näköinen kundi mutta voi elämä mikä hiirilauma siellä oli. Tällainen tylsä ihminen tunsi itsensä ihan joukkoon kuulumattomaksi.
Huomenna on työreissu Turkuun ja mikään ei nyt kyllä oikeesti huvita yhtään, ei ollenkaan. Sain sentään päivällisseuravarauksen sovittua. Sekin menee kyllä niin pitkälle, että taisi seuralainen kuvitella jotain mun olotilastani. Oon kyllä ollutkin jossain ihme olotilassa. Euforia uhkaa.
Töissä myyntipäällikkö oli käynyt mun entisessä kantapaikassa. Kaikki katsoi vähän hitaasti kun tiesin taas liikaa kilpailijafirman toimintatavoista ja tarjoomasta. Onneksi tajusin henkilöstövaiheessa panna suun suppuun...
Eilispäiväkin on tän hassun olotilan syynä omalta osaltaan. Aloitin nimittäin unkarin opinnot, ja täytyy sanoa opiskelijoiden stereotypian olevan uskomaton. No, tuli sinne sitten se nahkatakki-rebell ja olihan se yksi lapsia pelottavan näköinen kundi mutta voi elämä mikä hiirilauma siellä oli. Tällainen tylsä ihminen tunsi itsensä ihan joukkoon kuulumattomaksi.
20.8.06
Kevyt lauantai
Jussi oli yötä täällä. Aika hassua ajatella taas kaikkea. Mulla on moni asia hyvin. Positive thinking.
Käytiin sitten perjantaina mun tarmokkuuden ansiosta katsomassa ilotulitustakin. Vielä urheiluatolla. Aika romanttista. Musta tulis hyvä kapteenin puoliso varmaan, oikein perus-koti-isä. Ei kyllä pitäis ees haaveilla tällaista, tulee taas vaan pettymyksiä. Pettymyksiin liittyen pitää toivoa, ettei ex-kanta-ystävät ole ihan murheen murtamia mun hylättyä heidät. Rakkaus ei kuole koskaan ü...
Mopon paprut on kroonisessa hukassa mut antaa olla. Mua ei vissiin jaksa kauheasti kiinnostaa. Kai sen joku ostaa. Jos ei nyt syksyllä niin keväällä sitten. Jää elämiseenkin vai miten se nyt menee... Ehkä pitää jatkaa spreadsheet-elämää ja kurinalaistua. Velkaeuroja kun tuntuu riittävän tässä jojoilussa. Ja silti pitää laukottaa asuntoesittelyissä. No, tämä ei ole ikuista. Mutta mikä sitten on? Voi lotto sentään.
Käytiin sitten perjantaina mun tarmokkuuden ansiosta katsomassa ilotulitustakin. Vielä urheiluatolla. Aika romanttista. Musta tulis hyvä kapteenin puoliso varmaan, oikein perus-koti-isä. Ei kyllä pitäis ees haaveilla tällaista, tulee taas vaan pettymyksiä. Pettymyksiin liittyen pitää toivoa, ettei ex-kanta-ystävät ole ihan murheen murtamia mun hylättyä heidät. Rakkaus ei kuole koskaan ü...
Mopon paprut on kroonisessa hukassa mut antaa olla. Mua ei vissiin jaksa kauheasti kiinnostaa. Kai sen joku ostaa. Jos ei nyt syksyllä niin keväällä sitten. Jää elämiseenkin vai miten se nyt menee... Ehkä pitää jatkaa spreadsheet-elämää ja kurinalaistua. Velkaeuroja kun tuntuu riittävän tässä jojoilussa. Ja silti pitää laukottaa asuntoesittelyissä. No, tämä ei ole ikuista. Mutta mikä sitten on? Voi lotto sentään.
27.7.06
Jos on onneton, on ainakin toivoa paremmasta
Mun elämä jatkuu. Oon siis edelleen hienosti työssäkäyvä ihminen. 10 pinnaa siitä kaikille asianosaisille. Ja ALP:ille ihan erityiskiitsut kans rezeptistä, mun uus elämä alkoi siis koeajan päätyttyä. Aivan sairasta. Vaara kiehtoo mua m.o.t.
Otsikon vierestä meni toi kyl. Tänään töissä tuli sitten taas ajattelemisen aihetta. Et ehkä mulla onkin hyvä elämä. Sen hassun yhteisön ehkä symppiksisin (kiva taivutus...) tyyppi oli joutunut jätetyksi. Kauhea juttu mut vielä kauheampaa on mun reaktio. Kun ei varsinaisesti edes tunne ihmistä ja silti alkaa kelailla asiaa. Pikkuinen lapsi, vasta muutettu uuteen kämppään ja kaikkea. Vähän niinkuin herra ja rouva täydellinen kaverin naapurissa keskiluokkarivitalohelvetissä. Ehkä mullakin on tunteet.
Eilen tuli nähtyä Poseidon. Predictable juoni mutta fasinoivaa kuvausta ja muutenkin kiva. Mun elämää siis. Enpä oo hetkeen ollut leffassa kämmenet niin kosteina.
Otsikon vierestä meni toi kyl. Tänään töissä tuli sitten taas ajattelemisen aihetta. Et ehkä mulla onkin hyvä elämä. Sen hassun yhteisön ehkä symppiksisin (kiva taivutus...) tyyppi oli joutunut jätetyksi. Kauhea juttu mut vielä kauheampaa on mun reaktio. Kun ei varsinaisesti edes tunne ihmistä ja silti alkaa kelailla asiaa. Pikkuinen lapsi, vasta muutettu uuteen kämppään ja kaikkea. Vähän niinkuin herra ja rouva täydellinen kaverin naapurissa keskiluokkarivitalohelvetissä. Ehkä mullakin on tunteet.
Eilen tuli nähtyä Poseidon. Predictable juoni mutta fasinoivaa kuvausta ja muutenkin kiva. Mun elämää siis. Enpä oo hetkeen ollut leffassa kämmenet niin kosteina.
5.7.06
Hei, on kesä!
Ja ei kertaakaan terassilla! Jos ei työporukan virkistyspäivää lasketa. Mut miks laskettais. Aika hyvä, että kantabaari sit on ihan kiinnilopullisestisuljettu, tavallaan. Vaikka mökkihöperyys iskee kyllä kohta. On aika jännää, että tää never talk to strangers -elämä ulottuu myös paikkoihin. Vaikken siedä ystäväni Jutuutupa/Eerikin pippuri -jumiutunutta elämää niin tavallaan ymmärrän nyt mistä se ehkä voi johtua. Ehkä sekin on never go to strange places -ihminen.
Töissäkin on ollut tavallaan ihan kivaa. Uuvahtelen päivät ja saan kiihkoluovuuspamahduksia iltaisin. Tää on niin tätä. Helle tekee elämästä helvetin ja tyhjän maisemakonttorin ilmastoitu miljöö on irtiotto arjesta. Toisilla vaan pienempi palkka on... Ehkä tää sairas rytmi johtuu koeaikatyöskentelystressistä. On pakko olla korvaamaton. Ehkä vähän nollaan viikonloppuna!
Ennen viikonlopun rientoja lähden kyllä mopoilemaan. Muut on baarissa perjantai-iltana niin tää yks sitten huristelee yksin jossain päin Uuttamaa. Ensimmäistä kertaa kesässä. Että taidanpa vetää tankin tyhjäksi. Ja lauantaina sitten pää täyteen. Tai ehkä sit jo heti lenkin jälkeen kunnolla. Lauantaina kun on jo hyvä himmailla maanantaita varten, taitaa olla sellanen päivä et saa panna ison ruxin kalenteriin.
Töissäkin on ollut tavallaan ihan kivaa. Uuvahtelen päivät ja saan kiihkoluovuuspamahduksia iltaisin. Tää on niin tätä. Helle tekee elämästä helvetin ja tyhjän maisemakonttorin ilmastoitu miljöö on irtiotto arjesta. Toisilla vaan pienempi palkka on... Ehkä tää sairas rytmi johtuu koeaikatyöskentelystressistä. On pakko olla korvaamaton. Ehkä vähän nollaan viikonloppuna!
Ennen viikonlopun rientoja lähden kyllä mopoilemaan. Muut on baarissa perjantai-iltana niin tää yks sitten huristelee yksin jossain päin Uuttamaa. Ensimmäistä kertaa kesässä. Että taidanpa vetää tankin tyhjäksi. Ja lauantaina sitten pää täyteen. Tai ehkä sit jo heti lenkin jälkeen kunnolla. Lauantaina kun on jo hyvä himmailla maanantaita varten, taitaa olla sellanen päivä et saa panna ison ruxin kalenteriin.
Hei, on kesä!
Ja ei kertaakaan terassilla! Jos ei työporukan virkistyspäivää lasketa. Mut miks laskettais. Aika hyvä, että kantabaari sit on ihan kiinnilopullisestisuljettu, tavallaan. Vaikka mökkihöperyys iskee kyllä kohta. On aika jännää, että tää never talk to strangers -elämä ulottuu myös paikkoihin. Vaikken siedä ystäväni Jutuutupa/Eerikin pippuri -jumiutunutta elämää niin tavallaan ymmärrän nyt mistä se ehkä voi johtua. Ehkä sekin on never go to strange places -ihminen.
Töissäkin on ollut tavallaan ihan kivaa. Uuvahtelen päivät ja saan kiihkoluovuuspamahduksia iltaisin. Tää on niin tätä. Helle tekee elämästä helvetin ja tyhjän maisemakonttorin ilmastoitu miljöö on irtiotto arjesta. Toisilla vaan pienempi palkka on... Ehkä tää sairas rytmi johtuu koeaikatyöskentelystressistä. On pakko olla korvaamaton. Ehkä vähän nollaan viikonloppuna!
Ennen viikonlopun rientoja lähden kyllä mopoilemaan. Muut on baarissa perjantai-iltana niin tää yks sitten huristelee yksin jossain päin Uuttamaa. Ensimmäistä kertaa kesässä. Että taidanpa vetää tankin tyhjäksi. Ja lauantaina sitten pää täyteen. Tai ehkä sit jo heti lenkin jälkeen kunnolla. Lauantaina kun on jo hyvä himmailla maanantaita varten, taitaa olla sellanen päivä et saa panna ison ruxin kalenteriin.
Töissäkin on ollut tavallaan ihan kivaa. Uuvahtelen päivät ja saan kiihkoluovuuspamahduksia iltaisin. Tää on niin tätä. Helle tekee elämästä helvetin ja tyhjän maisemakonttorin ilmastoitu miljöö on irtiotto arjesta. Toisilla vaan pienempi palkka on... Ehkä tää sairas rytmi johtuu koeaikatyöskentelystressistä. On pakko olla korvaamaton. Ehkä vähän nollaan viikonloppuna!
Ennen viikonlopun rientoja lähden kyllä mopoilemaan. Muut on baarissa perjantai-iltana niin tää yks sitten huristelee yksin jossain päin Uuttamaa. Ensimmäistä kertaa kesässä. Että taidanpa vetää tankin tyhjäksi. Ja lauantaina sitten pää täyteen. Tai ehkä sit jo heti lenkin jälkeen kunnolla. Lauantaina kun on jo hyvä himmailla maanantaita varten, taitaa olla sellanen päivä et saa panna ison ruxin kalenteriin.
4.6.06
Alempi keskiluokka
Mitähän se on? Mä päätin sitten tänään sijoittaa itseni alempaan keskiluokkaan. Kaikki alkoi palkkakeskustelusta, on siis väärin, että minä tienaan enemmän kuin hoitoalalla olevat ihmiset. Ainakin suvulla oli tästä konsensus. Unohtamatta siis tietenkään maanviljelijöitä. Tilanne oli absurdi, ottaen huomioon, että nämä keskustelut käynnistyivät Pohjanmaalla pellonraivaajien pirtissä. Mutta kuka on rikas ja kuka on köyhä ja minkä verran saa ansaita? Kuitenkin mun palkka töissä on varmaan sen nurkan pienimpiä. Ainakin siitä meidän ikiomasta tiimistä.
On hassua, että raha tuli tuolla suvun kesken puheeksi juuri kun männä viikolla olen tasapainoillut pari kertaa humalaisten "miljonäärien" ja "vanhan rahan" ja "uuden rahan" ja sitten ihan aidosti rikkaan rouvan välissä. Tällaisen diplomaattisen ihmisen taidot toimivat kyllä kantabaarissa mutta tättäröiden räpätykseen tuli melkein välillä älähdettyä. Noista kerskareista täytyy kyllä sanoa, että se ei-kerskuva oikeasti hyvin toimeentuleva rouva on mun favourite, ihminen, jolla on sydän ja järki ja huumoria. Ja tämä mua ilahduttavaa kaunis kyynisyyden kukkakin.
Mä en kyllä tajua tätä juttua ollenkaan. Kukaan ei varmaan sano kuuluvansa alempaan keskiluokaan oikeasti. Jos mä sanoisin, että oon self-made-man niin sehän kuulostais ihan hienolta. Mut en sano. Eikä edes netsku kertonut nopsalla haulla silleen faktisesti, että mitä euroja kuussa saa tulla että kuuluu mihinkäkin lokeroon. Kun ei ne luokat onnellisuuden mukaan kyllä määräydy, sen verran oon oppinut.
On hassua, että raha tuli tuolla suvun kesken puheeksi juuri kun männä viikolla olen tasapainoillut pari kertaa humalaisten "miljonäärien" ja "vanhan rahan" ja "uuden rahan" ja sitten ihan aidosti rikkaan rouvan välissä. Tällaisen diplomaattisen ihmisen taidot toimivat kyllä kantabaarissa mutta tättäröiden räpätykseen tuli melkein välillä älähdettyä. Noista kerskareista täytyy kyllä sanoa, että se ei-kerskuva oikeasti hyvin toimeentuleva rouva on mun favourite, ihminen, jolla on sydän ja järki ja huumoria. Ja tämä mua ilahduttavaa kaunis kyynisyyden kukkakin.
Mä en kyllä tajua tätä juttua ollenkaan. Kukaan ei varmaan sano kuuluvansa alempaan keskiluokaan oikeasti. Jos mä sanoisin, että oon self-made-man niin sehän kuulostais ihan hienolta. Mut en sano. Eikä edes netsku kertonut nopsalla haulla silleen faktisesti, että mitä euroja kuussa saa tulla että kuuluu mihinkäkin lokeroon. Kun ei ne luokat onnellisuuden mukaan kyllä määräydy, sen verran oon oppinut.
29.5.06
He's homeless
Just kun juurin, että yhdessä tuttavamurhassa olisi tarpeeksi, niin tulee uutta shokkia. Kämppä alta... Vielä kun tulee lisää ongelmia niin se on kyllä thänkjuu.
Huomenna on yhdellä tapaa Suuri Päivä. Pitää koittaa vetää oikeista naruista yhdessä paikassa aamulla ja iltapäivällä sitten toisessa. Ja sitten vedellä vielä ehkä siinä välissä kolmansista naruista. Huhhui. Miks mulle aina käy näin?
Kehittelin itselleni jo yhden hengissäsäilymiskonstin, sarjassamme nimetyt asiakkuudet, ja nyt sitten tajusin, et se oli turhaa. Mun "just as long as I know how to love I know I'm still alive" kattaa tällaisetkin osa-alueet. Ja se, että oli se mahdollisuus olla onnellinen rakastaessaan vaikkei vastarakkautta heruisikaan. Ihan kuin olisin oikeasti elänyt tänkin vaiheen elämää joskus aikaisemmin. Kolme vuotta sitten tarkalleen.
Jos maailman talous menee seitsemän vuoden sykleissä niin mulla se on sitten 3 v. Paitsi että mulla sen on tasaista ja syöksy ja tasaista ja syöksy jne. Tästä ois ehkä mielenkiintoista piirtää kuvaaja. Ja siitä voisi katsoa, monenko vuoden päästä on niin alhaalla, ettei alemmas pääse. Pitäis vaan tietää syöksyjen kestot ja kulmakertoimet ja se, meneekö ne aina samalla kaavalla...
Huomenna on yhdellä tapaa Suuri Päivä. Pitää koittaa vetää oikeista naruista yhdessä paikassa aamulla ja iltapäivällä sitten toisessa. Ja sitten vedellä vielä ehkä siinä välissä kolmansista naruista. Huhhui. Miks mulle aina käy näin?
Kehittelin itselleni jo yhden hengissäsäilymiskonstin, sarjassamme nimetyt asiakkuudet, ja nyt sitten tajusin, et se oli turhaa. Mun "just as long as I know how to love I know I'm still alive" kattaa tällaisetkin osa-alueet. Ja se, että oli se mahdollisuus olla onnellinen rakastaessaan vaikkei vastarakkautta heruisikaan. Ihan kuin olisin oikeasti elänyt tänkin vaiheen elämää joskus aikaisemmin. Kolme vuotta sitten tarkalleen.
Jos maailman talous menee seitsemän vuoden sykleissä niin mulla se on sitten 3 v. Paitsi että mulla sen on tasaista ja syöksy ja tasaista ja syöksy jne. Tästä ois ehkä mielenkiintoista piirtää kuvaaja. Ja siitä voisi katsoa, monenko vuoden päästä on niin alhaalla, ettei alemmas pääse. Pitäis vaan tietää syöksyjen kestot ja kulmakertoimet ja se, meneekö ne aina samalla kaavalla...
30.4.06
Vappu, veljeys ja tasa-arvo
Ei oo vappufiilis. Ei vaan oo. Enkä edes halua juoda viinaa. Eilen olin hinttivintillä ja Strindbergillä. Aika hirveää. Tää menee taas entiseksi juopotteluksi. Satasella baariin...
Ajattelin ruveta erakoksi. Möllöttäisin vaan kopissa ja puhuisin vaan baarimikoille. Se se vasta olis elämää. Ehkä pitää vielä käydä töissä. Toisaalta vois alkaa elää seurapiirielämää. Tää on aika vaikeeta :).
Ajattelin ruveta erakoksi. Möllöttäisin vaan kopissa ja puhuisin vaan baarimikoille. Se se vasta olis elämää. Ehkä pitää vielä käydä töissä. Toisaalta vois alkaa elää seurapiirielämää. Tää on aika vaikeeta :).
9.4.06
Sun täytyy muuttuu
sun elämältä suunta puuttuu, sä aina tartut tikkuun lyhimpään. Tää ei johda mihinkään!
Ei voi muuta sanoa, kuin jälleen yksi päivä lähempänä kuolemaa. Pitää ihmetellä viime viikon menoa, ei kukaan voi olla niin tyhmä kuin mä. Ehkä. Tai jos on, niin mulla on ainakin tuuria. Tuli vietettyä pari railakasta iltaa pitkästä aikaa arkena, ei ehkä ihan viisasta uuden duunin suhteen. No, vielä on ollut armoa, nyt on pillerit taas popsittu retkahdusten estämiseksi. Enää 3 kk ja 2 vko koeaikaa...
Eipä sen puoleen, ihan hyvä näin. Ja ihan kiva. Ne pari iltaa ois kyllä kaikin puolin pitänyt jättää väliin. Jälkimmäisenä onneksi sain vaihdettua ajatuksia täyspäisen ystävän kanssa. Tää on muutenkin niin sekavuuden huippua tää kevät, kaikki, mitä piti olla tehtynä, on tekemättä ja kaikki, mitä ei pitänyt tehdä, on tehty. Hmmph.
Ei voi muuta sanoa, kuin jälleen yksi päivä lähempänä kuolemaa. Pitää ihmetellä viime viikon menoa, ei kukaan voi olla niin tyhmä kuin mä. Ehkä. Tai jos on, niin mulla on ainakin tuuria. Tuli vietettyä pari railakasta iltaa pitkästä aikaa arkena, ei ehkä ihan viisasta uuden duunin suhteen. No, vielä on ollut armoa, nyt on pillerit taas popsittu retkahdusten estämiseksi. Enää 3 kk ja 2 vko koeaikaa...
Eipä sen puoleen, ihan hyvä näin. Ja ihan kiva. Ne pari iltaa ois kyllä kaikin puolin pitänyt jättää väliin. Jälkimmäisenä onneksi sain vaihdettua ajatuksia täyspäisen ystävän kanssa. Tää on muutenkin niin sekavuuden huippua tää kevät, kaikki, mitä piti olla tehtynä, on tekemättä ja kaikki, mitä ei pitänyt tehdä, on tehty. Hmmph.
31.3.06
Love and hate what a beautiful combination
Oli sitten kurssilounas. Olin ehkä väsynyt viikon Etelä-Suomen Tourneen jälkeen, mutta silti ihmetyttää olotila. Kello on vasta pippaloinnin alun verran, mutta mä silti täällä kotona ihan devistated. Vähänkö ois ollut hyvä pokata joku kunnon kiho kollega sieltä diskon puolelta.
Hassua, miten mä suhtaudun muihin ja miten muut suhtautuu muhun. Oikeesti. Kolmen minuutin välein olotila vaihtuu "ihanaa olla olemassa" ja "vittu, tapan itseni just nyt" välillä. Olin sentään neljä tuntia. Eli mulla oli 80 olotilaa. Eli 40 paskaa elämää ja 40 maanpäällistä paratiisia. Eiks sellaisen elämän jälkeen ole jo valmis kuolemaan?
Töissä on kivaa. En vaan tiedä yhtään, oonko hyvä. Oon kyllä miettinyt kaikenlaisia asioita. Ja pidän turpani tukossa. Paitsi et oon taas onnistunut olemaan älykäs lipsauttelemalla kaikkia hienovaraisia monitulkintaisia lauseita. Siitä tulee vielä mun tavaramerkki.
Hmmph. Ei syki. Päätä särkee. Ja yks namu pommittaa tekstareilla ja puheluilla. Ja yks itkee menneen talven lumia. Mul on ehkä asiat aika hyvin. Vaikka tää onkin ihan paskaa.
Hassua, miten mä suhtaudun muihin ja miten muut suhtautuu muhun. Oikeesti. Kolmen minuutin välein olotila vaihtuu "ihanaa olla olemassa" ja "vittu, tapan itseni just nyt" välillä. Olin sentään neljä tuntia. Eli mulla oli 80 olotilaa. Eli 40 paskaa elämää ja 40 maanpäällistä paratiisia. Eiks sellaisen elämän jälkeen ole jo valmis kuolemaan?
Töissä on kivaa. En vaan tiedä yhtään, oonko hyvä. Oon kyllä miettinyt kaikenlaisia asioita. Ja pidän turpani tukossa. Paitsi et oon taas onnistunut olemaan älykäs lipsauttelemalla kaikkia hienovaraisia monitulkintaisia lauseita. Siitä tulee vielä mun tavaramerkki.
Hmmph. Ei syki. Päätä särkee. Ja yks namu pommittaa tekstareilla ja puheluilla. Ja yks itkee menneen talven lumia. Mul on ehkä asiat aika hyvin. Vaikka tää onkin ihan paskaa.
29.3.06
Risukasa
Näinkö aina mulle täällä käykäykäy...
Mulla on nyt toinen päivä ilman kuukausikorttia. Terkkuja vaan Turusta. Osasin mennä lounasravintolaan lounasaikaan yllätystapaamiselle ja sain kuin sainkin ilmaisen lounaan. Ja aion käyttää tätä taktiikkaa jatkossa - oon itse asiassa varmaan aika haka siinä! But there's no such thing as a free lunch.
Hollannin tunnin jälkeen kävin sit ihan yhdellä kantisbaarissa ja kotimatkalla se iski. Rakkauden hinta on nimensä veroinen. En sit ollut muistanut leimata matkakorttia tietenkään, eihän illalla oo tarkastajia. Paitsi tänään. Ja about 2 vartijaa per tarkastaja lisäks. Et 66 egee + lippu. Paskanhailee mut silti jaksaa vituttaa. Ja pasuunansoittajaukko (vittu panisinko) mulkoili loppumatkan niinku oisin joku sosiaalipummi.
Ehkä teen Leenat ja alan aina ottamaan taksin kotiin Vintiltä. Jos kerran viikossa käy niin kuukauden taksit = 1 tarkastusmaksu. Hmmph. Toisaalta vois vetää vaan kalsarikännejä. Mut hullukshan täällä tulis. Ehkä pidän ainakin 3 iltaa vapaata baarista. Niin tulee tuo maksu tienattua. Kun aina se pari kymppiä sinne menee.
Uusissa töissä on muuten sit kyllä ollut ihan sikahienoa. Tai mistäs sen tietää. Mut ehkä enemmän mun juttu kuitenkin. Kerrankin saa olla monipuolinen. Kukaan ei vielä ole sanonut, että Sinä Tuskin Olet Ensimmäinen Ihminen, Joka Tämän Hoitaa. Niinkuin ennen. Et jos joku vielä sanoo, et kaikki paikat on samanlaisia niin voin sanoa kyl et paskan palat.
Meillä on siellä se hauska kodikas lounasravintola, jossa en aikaisemmin kauheasti ole käynyt, itse asiassa en kertaakaan. Nyt on tosi kivaa, kun ne, joiden nimet muistaa, on vanhoja työkavereita, ja ne, joiden nimiä ei jaksa vielä muistaa, on uusia työkavereita. Aika sairas kuvio oikeesti...
Suuri ero vanhan ja uuden elämän välillä on tulosyksiköt tms. Ennen oli minä ja meidän väki, sitten ne muut. Nyt on ihan selvästi yksi porukka, jossa on vaan pientä onnistumisen iloa muiden puolesta ja toivoa, että "meidän omalla porukalla" kävisi yhtä hyvä tuuri. Ihan niinkuin sisäisen tarkastuksen kanssa käytävällä... Kuka ikinä senkin ajan muistaa. Mä ainakin. Ja se yks lakimies, joka vieläkin aina kaupungilla moikkaa.
Meen sit viikonloppuna Poriin. Kiva kun siellä ei oo ketään. Vaikka äiti on mankunut, että tule käymään. Nyt kun meen, niin se on Hampurissa. Ja se vaivainen veli myös. Et kiva kun kuulun joukkoon. Ehkä mun taas pitäis pitää itseni kanssa istunto, et ketkäs ne rakkaimmat taas olikaan. Ehkä Leena. Ja MySelf.
Mulla on nyt toinen päivä ilman kuukausikorttia. Terkkuja vaan Turusta. Osasin mennä lounasravintolaan lounasaikaan yllätystapaamiselle ja sain kuin sainkin ilmaisen lounaan. Ja aion käyttää tätä taktiikkaa jatkossa - oon itse asiassa varmaan aika haka siinä! But there's no such thing as a free lunch.
Hollannin tunnin jälkeen kävin sit ihan yhdellä kantisbaarissa ja kotimatkalla se iski. Rakkauden hinta on nimensä veroinen. En sit ollut muistanut leimata matkakorttia tietenkään, eihän illalla oo tarkastajia. Paitsi tänään. Ja about 2 vartijaa per tarkastaja lisäks. Et 66 egee + lippu. Paskanhailee mut silti jaksaa vituttaa. Ja pasuunansoittajaukko (vittu panisinko) mulkoili loppumatkan niinku oisin joku sosiaalipummi.
Ehkä teen Leenat ja alan aina ottamaan taksin kotiin Vintiltä. Jos kerran viikossa käy niin kuukauden taksit = 1 tarkastusmaksu. Hmmph. Toisaalta vois vetää vaan kalsarikännejä. Mut hullukshan täällä tulis. Ehkä pidän ainakin 3 iltaa vapaata baarista. Niin tulee tuo maksu tienattua. Kun aina se pari kymppiä sinne menee.
Uusissa töissä on muuten sit kyllä ollut ihan sikahienoa. Tai mistäs sen tietää. Mut ehkä enemmän mun juttu kuitenkin. Kerrankin saa olla monipuolinen. Kukaan ei vielä ole sanonut, että Sinä Tuskin Olet Ensimmäinen Ihminen, Joka Tämän Hoitaa. Niinkuin ennen. Et jos joku vielä sanoo, et kaikki paikat on samanlaisia niin voin sanoa kyl et paskan palat.
Meillä on siellä se hauska kodikas lounasravintola, jossa en aikaisemmin kauheasti ole käynyt, itse asiassa en kertaakaan. Nyt on tosi kivaa, kun ne, joiden nimet muistaa, on vanhoja työkavereita, ja ne, joiden nimiä ei jaksa vielä muistaa, on uusia työkavereita. Aika sairas kuvio oikeesti...
Suuri ero vanhan ja uuden elämän välillä on tulosyksiköt tms. Ennen oli minä ja meidän väki, sitten ne muut. Nyt on ihan selvästi yksi porukka, jossa on vaan pientä onnistumisen iloa muiden puolesta ja toivoa, että "meidän omalla porukalla" kävisi yhtä hyvä tuuri. Ihan niinkuin sisäisen tarkastuksen kanssa käytävällä... Kuka ikinä senkin ajan muistaa. Mä ainakin. Ja se yks lakimies, joka vieläkin aina kaupungilla moikkaa.
Meen sit viikonloppuna Poriin. Kiva kun siellä ei oo ketään. Vaikka äiti on mankunut, että tule käymään. Nyt kun meen, niin se on Hampurissa. Ja se vaivainen veli myös. Et kiva kun kuulun joukkoon. Ehkä mun taas pitäis pitää itseni kanssa istunto, et ketkäs ne rakkaimmat taas olikaan. Ehkä Leena. Ja MySelf.
22.3.06
Countdown
Kaksi yötä. Joista yksi on hullu yö. Tai villi yö... Su-ma meni Rosellalla elohopeamummujen kanssa ja kun en saanut tarpeekseni, niin suuntaanpa taas kyseiselle lemmenlaivalle. Silloin oli sentään henkinen tuki mukana mut nyt ei sitäkään. Uhh! Paula Koivuniemi nousee lauteille, eiköhän siinä ole tarpeeksi iloa minun iltaani ja sitten keikan jälkeen voi vaan buona notte piilotella varsinaisen luontonsa vällyjen väliin.
Hollannin tunnin jälkeen tulee kyllä kiire hoitaa iltahommat kun pitää könkkiä siitä ajoissa satamaan, mut miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Huomenna pitääkin koitaa chillailla, että sitten perjantaiaamuna on skarppina katsomassa uusia haasteita silmästä silmään. Munkkiniemen kreiveilyä lainatakseni, tai siis Katariinaa, "olen niin onnellinen". Perjantai-iltana lupaan ottaa kyllä yhden jos päivä on mennyt ilman mogailua!
Yksi kaunis ihminen sitten lensi kolmeksi viikoksi kaukomaille. Tietää tunteiden jäähdyttelyä täällä päässä. Sydämeen jäi soimaan blues. Kun jotain oikein paljon toivoo, niin sen myös saa. Minulla on aikaa odottaa! Tässä odotuksen ohella tulee mietittyä kaikenlaista. Moni asia on viikon päästä toisin, mutta mitä sitten? Mitä tässä oikein pitäisi itse tehdä? Ja miksi. Miksi on se kysymys, jota kukaan ei koskaan kysy. Mutta minä vaan koko ajan tunnun sitä mietiskelevän.
On ehkä ihan tervettä välillä miettiä näitä suuria asioita. Tai pienempiä. Elämä on asettunut yhdensorttiseen uomaan nyt. Melkein on kaikki uder control tai ainakaan elämä ei ole yhtä vuoristorataa. Budjettikin alkaa tasapainottua. Jos hernekeittolinjaa viitsii jatkaa vielä kesän yli niin pienet purot alkavat tuottaa tulosta. Tai sitten pitää tehdä chaufförin töitä... Ei kuulosta hyvältä mutta onko tässä vaihtoehtoja? Taulukoita vaan vääntelemään, töissä ja siviilissä siis.
Best things in life are free. But there is no such thing as a free lunch. Elämäviisaudet on raivostuttavia. Kun ne on liian totta. Tällä päiväyksellä voin kyllä päättää siirtää uuden elämän aloitusta eteenpäin, olkoon päivä ihmeiden 1.4. eikä tämä ole aprillia. Jää yksi viikonloppu lisää tähän entisen lopettamiseen...
Hollannin tunnin jälkeen tulee kyllä kiire hoitaa iltahommat kun pitää könkkiä siitä ajoissa satamaan, mut miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Huomenna pitääkin koitaa chillailla, että sitten perjantaiaamuna on skarppina katsomassa uusia haasteita silmästä silmään. Munkkiniemen kreiveilyä lainatakseni, tai siis Katariinaa, "olen niin onnellinen". Perjantai-iltana lupaan ottaa kyllä yhden jos päivä on mennyt ilman mogailua!
Yksi kaunis ihminen sitten lensi kolmeksi viikoksi kaukomaille. Tietää tunteiden jäähdyttelyä täällä päässä. Sydämeen jäi soimaan blues. Kun jotain oikein paljon toivoo, niin sen myös saa. Minulla on aikaa odottaa! Tässä odotuksen ohella tulee mietittyä kaikenlaista. Moni asia on viikon päästä toisin, mutta mitä sitten? Mitä tässä oikein pitäisi itse tehdä? Ja miksi. Miksi on se kysymys, jota kukaan ei koskaan kysy. Mutta minä vaan koko ajan tunnun sitä mietiskelevän.
On ehkä ihan tervettä välillä miettiä näitä suuria asioita. Tai pienempiä. Elämä on asettunut yhdensorttiseen uomaan nyt. Melkein on kaikki uder control tai ainakaan elämä ei ole yhtä vuoristorataa. Budjettikin alkaa tasapainottua. Jos hernekeittolinjaa viitsii jatkaa vielä kesän yli niin pienet purot alkavat tuottaa tulosta. Tai sitten pitää tehdä chaufförin töitä... Ei kuulosta hyvältä mutta onko tässä vaihtoehtoja? Taulukoita vaan vääntelemään, töissä ja siviilissä siis.
Best things in life are free. But there is no such thing as a free lunch. Elämäviisaudet on raivostuttavia. Kun ne on liian totta. Tällä päiväyksellä voin kyllä päättää siirtää uuden elämän aloitusta eteenpäin, olkoon päivä ihmeiden 1.4. eikä tämä ole aprillia. Jää yksi viikonloppu lisää tähän entisen lopettamiseen...
15.3.06
It's a sin
father forgive me...
Sanoin tänään herttaiselle lakinaiselle lopettavani heidän iltasiivoojana. Se on niitä mukavimpia ihmisiä siellä luxus-linnakkeessa. Vuodatin taas siitä ei-missään-nimessä-pidä-allekirjoittaa-tällaisilla-ehdoilla -työsoppariasiaa minkä oon kertonut koko toimiston väelle. Tää vaan heti alko miettiin, että vois tietää mulle replacementin. Sinänsä ihan kiva. Mut vähän outo tilanne se kyllä ehkä oli. Olisin odottanut edes jotain saarnaa.
Sit taksi-isäntäkin otti yhteyttä. Oon niin hirveän hyvä kuski, että ehdottomasti mun pitää ajaa vuoroja. Eikä mennyt jakeluun, vaikka koitin inistä, et ehkä ei. Hohhoijjaa. Onneks itse nyt tiedän, että ei ei ei. Mutta miten sen saa sille papalle väännettyä rautalangasta? Taitaa olla oikeesti aika älyttömän kova pula kuskeista täällä Zadissa. Vai kuka haluais olla mun kyyditettävänä? "Oho, tästä ei ois saanut ajaa!" "Osaat varmaan neuvoa perille, kun en paljon liiku täällä idässä?"
Hollannin tunnilla oon loistanut myös, mikä on aika scary. Joku hiton perfektionisti-hikipinko-tyttö mokas jotenkin ihan kybällä sellasen helpon sanajärjestystehtävän ja mä sain sitten vieressä istuvana yrittää paremmalla tuurilla. Ja oikeinhan se tietenkin meni. Ehkä olisin aika hyvä jos vaikka jaksaisin joskus tehdä kotitehtävät kotona. Mut kun en jaksa. Oon vähän miettinyt restonomi-opintoja. Mut ehkä ei vielä tässä vaiheessa. Vois käydä taksikuskit. Et ei asiakkaasta duunariksi, kiitos. Mun ehkä kannattais vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Silleen kunnolla ja pysyvästi, tehdä vaikka joku lukujärjestys. Sellanen aim 2008. Ja aim 2010. Ja vaikka aim 2020.
Havahduin sellaiseenkin yksityiskohtaan, että mun alkoholismini on laantunut aika lailla. En ole napsinut Revioita edes tässä viime aikoina ja silti pääsin tänäänkin yhden jälkeen hinttivintiltä himaan ilman mitään ongelmaa. Todella mystistä. Mut hyvä näin. Tumma komea pitkä, joka Peten mielestä ei ole mun tyyppiä, mut mun mielestä aika namu, oli siellä myös. Se selvästi vältteli mun katsetta. Oon ehkä ollut aika läpinäkyvä. Nice on myös se, että Leena-rouva selvästi observoi mua, vaikka me ei sinänsä ollakaan tuttuja. Aika hirveä ajatus, että me ei tunneta, mutta tiedetään toistemme elämistä kaikki key faktat. Vähän niinku oltais julkut, jotka lukee toisistaan artikkeleita Hymystä.
Sit asiasta seitsemänteen: kevät. Ei Hakaniemen rantaa, vaan moottoripyörä. Kohta on se aika vuodesta. Just hirvittelin aiheeseen liittyen pyörän osamaksujen korkoa, mutta kun tuli tuossa yhden kaverin kanssa vakuutukset puheeks, niin totesin, että ollaan ehkä ihan hiljaa vaan ja maksellaan korkoa kiltisti. Mun vakuutus + korko + tilinhoitomaksu on selvästi alle sen maksaman vakuutusmaksun vuositasolla. Ja pyörät on samaa kokoluokkaa. Ja se on ehkä vielä vähemmän mitään riskiryhmää kuin mä. Niin, asiaan. Pitää siis mennä hakemaan mopo Porista sopivalla hetkellä. Milloin se sit mahtaa ikinä ollakaan. Toivottavasti pian, että saan sen mopon ikäänkuin taksijutskan tilalle äijämeiningiksi.
Sanoin tänään herttaiselle lakinaiselle lopettavani heidän iltasiivoojana. Se on niitä mukavimpia ihmisiä siellä luxus-linnakkeessa. Vuodatin taas siitä ei-missään-nimessä-pidä-allekirjoittaa-tällaisilla-ehdoilla -työsoppariasiaa minkä oon kertonut koko toimiston väelle. Tää vaan heti alko miettiin, että vois tietää mulle replacementin. Sinänsä ihan kiva. Mut vähän outo tilanne se kyllä ehkä oli. Olisin odottanut edes jotain saarnaa.
Sit taksi-isäntäkin otti yhteyttä. Oon niin hirveän hyvä kuski, että ehdottomasti mun pitää ajaa vuoroja. Eikä mennyt jakeluun, vaikka koitin inistä, et ehkä ei. Hohhoijjaa. Onneks itse nyt tiedän, että ei ei ei. Mutta miten sen saa sille papalle väännettyä rautalangasta? Taitaa olla oikeesti aika älyttömän kova pula kuskeista täällä Zadissa. Vai kuka haluais olla mun kyyditettävänä? "Oho, tästä ei ois saanut ajaa!" "Osaat varmaan neuvoa perille, kun en paljon liiku täällä idässä?"
Hollannin tunnilla oon loistanut myös, mikä on aika scary. Joku hiton perfektionisti-hikipinko-tyttö mokas jotenkin ihan kybällä sellasen helpon sanajärjestystehtävän ja mä sain sitten vieressä istuvana yrittää paremmalla tuurilla. Ja oikeinhan se tietenkin meni. Ehkä olisin aika hyvä jos vaikka jaksaisin joskus tehdä kotitehtävät kotona. Mut kun en jaksa. Oon vähän miettinyt restonomi-opintoja. Mut ehkä ei vielä tässä vaiheessa. Vois käydä taksikuskit. Et ei asiakkaasta duunariksi, kiitos. Mun ehkä kannattais vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Silleen kunnolla ja pysyvästi, tehdä vaikka joku lukujärjestys. Sellanen aim 2008. Ja aim 2010. Ja vaikka aim 2020.
Havahduin sellaiseenkin yksityiskohtaan, että mun alkoholismini on laantunut aika lailla. En ole napsinut Revioita edes tässä viime aikoina ja silti pääsin tänäänkin yhden jälkeen hinttivintiltä himaan ilman mitään ongelmaa. Todella mystistä. Mut hyvä näin. Tumma komea pitkä, joka Peten mielestä ei ole mun tyyppiä, mut mun mielestä aika namu, oli siellä myös. Se selvästi vältteli mun katsetta. Oon ehkä ollut aika läpinäkyvä. Nice on myös se, että Leena-rouva selvästi observoi mua, vaikka me ei sinänsä ollakaan tuttuja. Aika hirveä ajatus, että me ei tunneta, mutta tiedetään toistemme elämistä kaikki key faktat. Vähän niinku oltais julkut, jotka lukee toisistaan artikkeleita Hymystä.
Sit asiasta seitsemänteen: kevät. Ei Hakaniemen rantaa, vaan moottoripyörä. Kohta on se aika vuodesta. Just hirvittelin aiheeseen liittyen pyörän osamaksujen korkoa, mutta kun tuli tuossa yhden kaverin kanssa vakuutukset puheeks, niin totesin, että ollaan ehkä ihan hiljaa vaan ja maksellaan korkoa kiltisti. Mun vakuutus + korko + tilinhoitomaksu on selvästi alle sen maksaman vakuutusmaksun vuositasolla. Ja pyörät on samaa kokoluokkaa. Ja se on ehkä vielä vähemmän mitään riskiryhmää kuin mä. Niin, asiaan. Pitää siis mennä hakemaan mopo Porista sopivalla hetkellä. Milloin se sit mahtaa ikinä ollakaan. Toivottavasti pian, että saan sen mopon ikäänkuin taksijutskan tilalle äijämeiningiksi.
8.3.06
Askel tulevaisuuteen
"On lainaa ilon sekunnitkin. Ne surun tunnein maksetaan." Tää jäi takomaan päähän maanantai-iltana kun lompsottelin Stockan Vintiltä eteenpäin. Olin valinnut mahdollisimman huonon istumapaikan silmäpelin pidon kannalta. Sain siis hymyn. Ja annoin myös hymyn. Ja olin onnellinen. Oon ehkä aika paha kun on kiva olla hard to get. Tälleen hiukan.
No, oli hyvä ilta-Buckler siellä. Ja eilen oli työhaastattelu heidän kilpailijassaan. Ja mä sain sen! Pomo vaikuttaa kivalta. Ja pomon pomo vaikuttaa vielä kivemmalta - mun ikäinen about, rengastamaton, fiksun oloinen, rento... Kuolen. Ja liksa ihan ookoo. Ja mielekästä työtä. Oon seitsemännessä taivaassa oikeesti. Hassua mennä ravintola-alalle ikäänkuin duuniin. Tai siis sellaiseen ympäristöön. Voi olla, että iskee taksi-ilmiö, asiakkaasta työläiseksi.
No, oli hyvä ilta-Buckler siellä. Ja eilen oli työhaastattelu heidän kilpailijassaan. Ja mä sain sen! Pomo vaikuttaa kivalta. Ja pomon pomo vaikuttaa vielä kivemmalta - mun ikäinen about, rengastamaton, fiksun oloinen, rento... Kuolen. Ja liksa ihan ookoo. Ja mielekästä työtä. Oon seitsemännessä taivaassa oikeesti. Hassua mennä ravintola-alalle ikäänkuin duuniin. Tai siis sellaiseen ympäristöön. Voi olla, että iskee taksi-ilmiö, asiakkaasta työläiseksi.
6.3.06
Luxusta
Helsingissä on nyt sitten yökerho kun Sedun Lux aukesi. Viime torstaina ihmeteltiin herrojen kultaseppien kanssa, että onko Helsingissä muka jet-set? Kahden sekunnin hiljaisuuden jälkeen kolmesta suusta kuului yhteen ääneen "mut ollaanhan me". Jotenkin tuo älyllinen keskustelu tiivistyi eilen, kun tämä metsäylioppilas oli kutsuttu Sedun toimesta Oscar-gaala-valvojaisiin, joista väsyneet ihmiset valui jo yhden jälkeen pois. Tylsää.
Olin siis siellä kolmeen. Tyhjässä baarissa Helsingin yllä. Yks vanha täti söi sellasen 55 cm halkaisijaltaan olevan tarjottimellisen coctailpaloja yksin! Tunsin itseni sivistyneeksi. Eikä siellä ollut ees julkkuja. Paitsi se yks näyttelijä Kivenpyörittäjän kylästä, jonka nimeä en muista. Se sellanen sänkipää-äijä. Nyt kyl tiedän, kiitos internetin, et se oli Jarmo Mäkinen. Voi Robinson sentään.
Ja se Sedu on kyl varmaan silleen suuntautunut kuin Sillanpääkin kun sen ja sen varjon meno oli vähän outoa. Asiasta seitsemänteen. Ihan ku mulla ois ollut vähän taas omaa menoa siellä. Viikon linkkivinkkinä kaikille taivaita tavoitteleville annettakoon askmen.com, josta löytyy meille tosimiehille vinkkejä joka lähtöön. Sillä silmällä -pojat kalpenee sen saitin rinnalla. Miljonääriksi tahtovia opastetaan toimimaan periaatteella "fake it 'til you make it" ja adaptoin sen omaksi systeemikseni heti. Huomenna nähdään, toimiiko se!
Olin siis siellä kolmeen. Tyhjässä baarissa Helsingin yllä. Yks vanha täti söi sellasen 55 cm halkaisijaltaan olevan tarjottimellisen coctailpaloja yksin! Tunsin itseni sivistyneeksi. Eikä siellä ollut ees julkkuja. Paitsi se yks näyttelijä Kivenpyörittäjän kylästä, jonka nimeä en muista. Se sellanen sänkipää-äijä. Nyt kyl tiedän, kiitos internetin, et se oli Jarmo Mäkinen. Voi Robinson sentään.
Ja se Sedu on kyl varmaan silleen suuntautunut kuin Sillanpääkin kun sen ja sen varjon meno oli vähän outoa. Asiasta seitsemänteen. Ihan ku mulla ois ollut vähän taas omaa menoa siellä. Viikon linkkivinkkinä kaikille taivaita tavoitteleville annettakoon askmen.com, josta löytyy meille tosimiehille vinkkejä joka lähtöön. Sillä silmällä -pojat kalpenee sen saitin rinnalla. Miljonääriksi tahtovia opastetaan toimimaan periaatteella "fake it 'til you make it" ja adaptoin sen omaksi systeemikseni heti. Huomenna nähdään, toimiiko se!
13.2.06
Hollanti, it's my life
Väärä ulottuvuus. Aika kiva käsite. Törmäsin siihen pitkästä aikaa kun räpläsin puhelinta. Oon vuosi sitten siteerannut suosikkikirjailijaani Taina Haahtia tekstarissa. Ja siteeraan näköjään täälläkin. Tosin viherhuone/asematunneli-sitaatti on ehkä viel osuvampi mun elämään... No eniveis olin tänään Viikissä sen jälkeen kun luulin olleeni vikaa kertaa entisessä duunissa. Ja mulla oli kiva ja hyvä olo, kaikki oli niin jotenkin hyvin. Katsoinpa oodiinkin siinä luennon jälkeen, ja, kas, hollanti oli mennyt läpi!
Oon niin onnellinen. En osaa sitä kieltä yhtään, mut pääsin läpi! Arvatkaapas vaan, oliko pari kertaa mielessä "sivukujilla elämän kulkien" ja ne oman onnen sirpaleet! Sitten kotiin seitsemänsissä taivaissa selvittyäni se edellinen esimies soitti ja ruikkasi yhdestä työstä et miten olen sen tehnyt. Hohhoijaa, kun ei vois kuule vähempää kiinnostaa... Kai siihen pitää vielä palata. Yks kilpailijakin haki henkilöä mun entisiin tehtäviin, ehkä panen paperit vetämään ihan huvin vuoks rasvaisella palkkatoivomuksella. Mulla olis annettavaa kuitenkin.
Ihmiset menevät naimisiin paetakseen yksinäisyyttä. Siellä he sitten nököttävät asuntojen, lapsien ja velkojen vankilassa vailla oikeutta muurien ulkopuoliseen lohtuun. Pirullista. Kohta kaikki olisi sitä paitsi myöhäistä. Joku toinen olisi vienyt hänelle varatun elämän ja jättänyt hänet tämän väärän ulttuvuuden vangiksi. Hän oli nukahtanut uudestaan rauhoittavaan huminaan, joka mitä ilmeisimmin kuului hänen omasta päästään.
Oon niin onnellinen. En osaa sitä kieltä yhtään, mut pääsin läpi! Arvatkaapas vaan, oliko pari kertaa mielessä "sivukujilla elämän kulkien" ja ne oman onnen sirpaleet! Sitten kotiin seitsemänsissä taivaissa selvittyäni se edellinen esimies soitti ja ruikkasi yhdestä työstä et miten olen sen tehnyt. Hohhoijaa, kun ei vois kuule vähempää kiinnostaa... Kai siihen pitää vielä palata. Yks kilpailijakin haki henkilöä mun entisiin tehtäviin, ehkä panen paperit vetämään ihan huvin vuoks rasvaisella palkkatoivomuksella. Mulla olis annettavaa kuitenkin.
Ihmiset menevät naimisiin paetakseen yksinäisyyttä. Siellä he sitten nököttävät asuntojen, lapsien ja velkojen vankilassa vailla oikeutta muurien ulkopuoliseen lohtuun. Pirullista. Kohta kaikki olisi sitä paitsi myöhäistä. Joku toinen olisi vienyt hänelle varatun elämän ja jättänyt hänet tämän väärän ulttuvuuden vangiksi. Hän oli nukahtanut uudestaan rauhoittavaan huminaan, joka mitä ilmeisimmin kuului hänen omasta päästään.
6.2.06
Eihän elämä paljoa antanut...
Sivukujilla elämän kulkien, toivon onneni jostain vielä löytyvän... Vaikka etelästä? Olin sitten ekaa kertaa vuosikausiin luennolla. Uskomatonta. Totta. Vois todeta vaan, et elämä on. Taidan olla kyl tullut aika vanhaksi kun nämä uudet nuoret opiskelijat vaikuttaa aika namukkailta. Oma ikäluokka oli sit näköjään väliinputoajia. Aika absurdi olotila on vieläkin hiilinielupäästökauppa-esityksen jäljiltä, vähän erilaista kuin totuttu arki.
Vaikka elämän sävelen hukkasin, oman onneni sirpaleita säilytän... Ja hankin sit kuljettajakortinkin tänään, oon ihan oikea taksikuski nyt. Eipä olis moni uskonut. Mahtavasta pakkasesta johtuen posket punottaa kortin kuvassa vielä tavallistakin enemmän. Isäntäehdokas perui tapaamisen, raukka ihan paniikissa, taitaa olla aika kova puute ajoon lähtevistä immeisistä. Tää on kyllä ihan hullua, miks mä sitten menisin tuonne tapettavaksi? Oon hullu. Mutta onnellinen, ainakin sirpaleisesti vähäsen.
Oikeissa töissäkin luistaa ihan kivasti, toivottavasti tunne on pysyvää laatua. Ja toivottavasti kaikki siellä menee jees. Kehittelin viikonloppuna muistamismenetelmää elämän hyvistä hetkistä, ja kalliiksihan se tulee. Taulut on nimittäin ehdottomasti oikea valinta mielen virkistämiseksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi päätellä mitään seinällä roikkuvasta talon kuvasta, mutta minä tuskin voin kuvan nähdessäni olla muistamatta joulukuista aamuyötä lämpimässä kainalossa. Nerokasta. Ainoa ongelma on raha, jos grafiikka maksaa jo puolen kuun palkan verran ja "oikean" maalauksen hankkiminen veisi parin kuun liksat... No, pitää ehkä ohjata lisätienesti taidetilille...
Vaikka elämän sävelen hukkasin, oman onneni sirpaleita säilytän... Ja hankin sit kuljettajakortinkin tänään, oon ihan oikea taksikuski nyt. Eipä olis moni uskonut. Mahtavasta pakkasesta johtuen posket punottaa kortin kuvassa vielä tavallistakin enemmän. Isäntäehdokas perui tapaamisen, raukka ihan paniikissa, taitaa olla aika kova puute ajoon lähtevistä immeisistä. Tää on kyllä ihan hullua, miks mä sitten menisin tuonne tapettavaksi? Oon hullu. Mutta onnellinen, ainakin sirpaleisesti vähäsen.
Oikeissa töissäkin luistaa ihan kivasti, toivottavasti tunne on pysyvää laatua. Ja toivottavasti kaikki siellä menee jees. Kehittelin viikonloppuna muistamismenetelmää elämän hyvistä hetkistä, ja kalliiksihan se tulee. Taulut on nimittäin ehdottomasti oikea valinta mielen virkistämiseksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi päätellä mitään seinällä roikkuvasta talon kuvasta, mutta minä tuskin voin kuvan nähdessäni olla muistamatta joulukuista aamuyötä lämpimässä kainalossa. Nerokasta. Ainoa ongelma on raha, jos grafiikka maksaa jo puolen kuun palkan verran ja "oikean" maalauksen hankkiminen veisi parin kuun liksat... No, pitää ehkä ohjata lisätienesti taidetilille...
27.1.06
Nederlands I
Onpas ollut päivä! Tai viikko. Tai koko alkuvuosi. Ihan Relax, don't do it -olotila. Tänään oli hollannin koe kun en päässyt töiden estämänä oikeaan tenttiin joulukuussa. Harmi kyllä. En tietenkään ole ehtinyt lukea tarpeeksi ja pätki taas. Hebben-verbin yksikön kolmas persoona on heeft, senhän tietää lapsikin, mutta miksi helvetissä mun paperissa sitten lukee hebt? Kukaan ei vittu voi olla näin tyhmä. Kun muutenkin on heikoissa kantimissa asiat. Hohhoijaa.
Tämä vuosilomapäivä toimii myös varoittavana esimerkkinä tulevasta, mitään hyödyllistä ei ole tullut tehtyä pyykinpesua lukuunottamatta (yksi patjansuojus taisi kyllä värjätä muut pyykit vaaleanpunaiseksi et vituixx sekin...) mutta olo on kyllä keventynyt jotenkin. Toivottavasti sit ensi kuussa oikeassa osa-aikatyömoodissa vapaapäivinä saan oikeasti jotain koulujuttuja eteenpäin. Jotenkin sellainen kaaos, että pitää varmaan mennä rakkaimpien luo hinttivintille yhdelle, pyyhkiä kyyneleet ja juoda. Ei laulaa...
Muuten on ollut aika tylsää. Töissä vanha pomo vielä esittää power-ladya, mutta eilen se kai aisti mun haista sinä huora pitkä vittu -ajatukset vaikka sanaakaan en sanonut. Sain siis olla aika rauhassa. Sen hetken jälkeen. Se yks unelmien täyttymys on dissannut mua nyt ihan kybällä. Oon tässä monta yksinäistä iltaa miettinyt, et on ehkä parempi vaan muistaa Gloria Gaynorin sanat As long as I know how to love I know I'll stay alive. Se jotenkin sopii tähän hekeen ja mielentilaan. Mutta mitä rakkaus on?
Mä haluan, että se näyttää mulle. Ja mun särkyneelle sydämelle. Tosirakkaus odottaa. Ja minä odotan.
Tämä vuosilomapäivä toimii myös varoittavana esimerkkinä tulevasta, mitään hyödyllistä ei ole tullut tehtyä pyykinpesua lukuunottamatta (yksi patjansuojus taisi kyllä värjätä muut pyykit vaaleanpunaiseksi et vituixx sekin...) mutta olo on kyllä keventynyt jotenkin. Toivottavasti sit ensi kuussa oikeassa osa-aikatyömoodissa vapaapäivinä saan oikeasti jotain koulujuttuja eteenpäin. Jotenkin sellainen kaaos, että pitää varmaan mennä rakkaimpien luo hinttivintille yhdelle, pyyhkiä kyyneleet ja juoda. Ei laulaa...
Muuten on ollut aika tylsää. Töissä vanha pomo vielä esittää power-ladya, mutta eilen se kai aisti mun haista sinä huora pitkä vittu -ajatukset vaikka sanaakaan en sanonut. Sain siis olla aika rauhassa. Sen hetken jälkeen. Se yks unelmien täyttymys on dissannut mua nyt ihan kybällä. Oon tässä monta yksinäistä iltaa miettinyt, et on ehkä parempi vaan muistaa Gloria Gaynorin sanat As long as I know how to love I know I'll stay alive. Se jotenkin sopii tähän hekeen ja mielentilaan. Mutta mitä rakkaus on?
Mä haluan, että se näyttää mulle. Ja mun särkyneelle sydämelle. Tosirakkaus odottaa. Ja minä odotan.
20.1.06
Tears on my pillow
Kenellekään ei voi käydä näin. Ei kenellekään. Just kun kaikki on täydellisesti, niin Just Silloin iskee hurrikaani tai tsunami tai mikä lie ja pyyhkii kaiken pois. Kaiken.
Vitutuksen määrää ei voi mitata. Onneks. Eilen oli siis tullut taksikurssin jälkeen puhelu, jonka soittoa en jostain syystä ollut kuullut. Siis itse täydelliseltä Brunnsparkenista. Oli sit tietty sammuttanut kännykkänsä ja avasi aika pian sen jälkeen kun sain viestin tyyliin "sori en kuullut, mutta soittelepa uudestaan" menemään. Kiva kun ei voi tehdä nyt mitään menettämättä enää enempää kasvoja. Ja se siis ei ole Vielä soittanut. Viestin lähetyskin oli oikeastaan yhden kaverin painostuksesta.
En vittu usko kohta enää ketään, itseäni vaan. Enkä tiedä kannattaako tehdä sitäkään.
Kaikkien stalkkerien äitinä (päivän työprojekti voisi olla etsiä tietoa stalkkauksesta...) huomasin alan lehdestä, että täydellisyyden bestiksellä on taidenäyttely tulossa, mistäköhän niihin avajaisiin saa kutsukortteja... Oon ihan hullu. Hain muuten eilen Revian rinnakkaistuotteet, saapi nähdä auttaako. Yömyöhällä nappasin jo yhden ja nyt mennään normaaliin rytmiin, pitää varmaan ton eilisen paskaapaskaa-kokemuksen jälkeen kokeilla niidenkin toimivuus nyt joka ilta.
Stockmann Bar, here I come...
Vitutuksen määrää ei voi mitata. Onneks. Eilen oli siis tullut taksikurssin jälkeen puhelu, jonka soittoa en jostain syystä ollut kuullut. Siis itse täydelliseltä Brunnsparkenista. Oli sit tietty sammuttanut kännykkänsä ja avasi aika pian sen jälkeen kun sain viestin tyyliin "sori en kuullut, mutta soittelepa uudestaan" menemään. Kiva kun ei voi tehdä nyt mitään menettämättä enää enempää kasvoja. Ja se siis ei ole Vielä soittanut. Viestin lähetyskin oli oikeastaan yhden kaverin painostuksesta.
En vittu usko kohta enää ketään, itseäni vaan. Enkä tiedä kannattaako tehdä sitäkään.
Kaikkien stalkkerien äitinä (päivän työprojekti voisi olla etsiä tietoa stalkkauksesta...) huomasin alan lehdestä, että täydellisyyden bestiksellä on taidenäyttely tulossa, mistäköhän niihin avajaisiin saa kutsukortteja... Oon ihan hullu. Hain muuten eilen Revian rinnakkaistuotteet, saapi nähdä auttaako. Yömyöhällä nappasin jo yhden ja nyt mennään normaaliin rytmiin, pitää varmaan ton eilisen paskaapaskaa-kokemuksen jälkeen kokeilla niidenkin toimivuus nyt joka ilta.
Stockmann Bar, here I come...
12.1.06
Hassuja mietteitä
Sain lääkärintodistuksen. Eikä poliisi ole soittanut. Olen siis kunnon kansalainen. Ehkä?
Kävelin pankista siinä lekurin ja uuden elämän Unicafe-lounaan jälkeen kohti rautatieasemaa ja M-junaa palatakseni tähän kohta entiseen elämään, ja tajusin olevani kuin Maire kaiken sekoilun ja huuruelämän jälkeen Rakkaudella, Maire -leffan loppukohtauksessa miehen ja pojan mentyä Japaniin. Siis minä, keskustassa, yksin, kaikkien ihmisten keskellä, vapaa tekemään mitä vaan, onnellinen, mutta silti hiukan melankolisesti mustilla koskettimilla soitellen.
Aika järisyttävää. Tein kyllä samantien diagnoosin, että päässä ei viiraa pahemmin, vaan tunne kuuluu tähän muutokseen. Muutenkin olo on ollut kyllä aika kevyt.
En muuten ole pahemmin dokaillut, vaikka alkkislääkäri on vasta ensi viikolla. Tunnistan iltaisin väsymyksen lisäksi sen saman jomotuspäänsäryn, joka vaivasi viime vuonna laivareissailun jälkimaininkina seuranneen antabuskuurin aikana ja johtui kaiketi vierotusoireista. Nyt vaan pitää keksiä, miten sen tohtorin saa uskomaan, että on alkoholiongelma :). Toivottavasti osaan vääntää tämän jonkinlaiseksi tuurijuoppoudeksi vaikka.
Asiasta seitsemänteen, taksikurssi, jota jo lääkärintodistuksen muodossa sivuttiinkin, on aika äijä paikka. Ja siellä ollaan aika tasa-arvoisia. Hiukan meinaa hävettää, kun ne opethan on tietty niitä kuskeja itsekin, niin tähän asti esiintyneiden kyydissä oon ollut. Ja arvatkaa missä kunnossa. Oon kuitenkin näiden aikana ollut kai aika hiljaa, mutta auta armias jos sinne eteen asteleekin joku nuorempi ja parempi tapaus, niin toivon vaan, ettei vaikuta yhtään tutulta. Mä ja Marskin tolppa ja muutama promille ei oo oikein hyvä yhdistelmä... Mut nyt aasinsiltamaisesti kiitos seurasta, lähden kiiruhtamaan kurssille!
Kävelin pankista siinä lekurin ja uuden elämän Unicafe-lounaan jälkeen kohti rautatieasemaa ja M-junaa palatakseni tähän kohta entiseen elämään, ja tajusin olevani kuin Maire kaiken sekoilun ja huuruelämän jälkeen Rakkaudella, Maire -leffan loppukohtauksessa miehen ja pojan mentyä Japaniin. Siis minä, keskustassa, yksin, kaikkien ihmisten keskellä, vapaa tekemään mitä vaan, onnellinen, mutta silti hiukan melankolisesti mustilla koskettimilla soitellen.
Aika järisyttävää. Tein kyllä samantien diagnoosin, että päässä ei viiraa pahemmin, vaan tunne kuuluu tähän muutokseen. Muutenkin olo on ollut kyllä aika kevyt.
En muuten ole pahemmin dokaillut, vaikka alkkislääkäri on vasta ensi viikolla. Tunnistan iltaisin väsymyksen lisäksi sen saman jomotuspäänsäryn, joka vaivasi viime vuonna laivareissailun jälkimaininkina seuranneen antabuskuurin aikana ja johtui kaiketi vierotusoireista. Nyt vaan pitää keksiä, miten sen tohtorin saa uskomaan, että on alkoholiongelma :). Toivottavasti osaan vääntää tämän jonkinlaiseksi tuurijuoppoudeksi vaikka.
Asiasta seitsemänteen, taksikurssi, jota jo lääkärintodistuksen muodossa sivuttiinkin, on aika äijä paikka. Ja siellä ollaan aika tasa-arvoisia. Hiukan meinaa hävettää, kun ne opethan on tietty niitä kuskeja itsekin, niin tähän asti esiintyneiden kyydissä oon ollut. Ja arvatkaa missä kunnossa. Oon kuitenkin näiden aikana ollut kai aika hiljaa, mutta auta armias jos sinne eteen asteleekin joku nuorempi ja parempi tapaus, niin toivon vaan, ettei vaikuta yhtään tutulta. Mä ja Marskin tolppa ja muutama promille ei oo oikein hyvä yhdistelmä... Mut nyt aasinsiltamaisesti kiitos seurasta, lähden kiiruhtamaan kurssille!
8.1.06
Älä opiskele
Treffasin eilen baarissa yhden ihanan tyypin. Siel oli kyl kaikki muutkin, niinkuin eräs ruskeasilmäinen ratsastaja (vittu panisinko), joka hipaisi mun selkää, malli, joka on mun kotikoneen työpöydän taustakuvana sinisessä kylpytakissa (vittu panisinko) ja sit liuta muita. Mutta tää yks tyyppi tuli juttelemaan mulle. Se oikeastaan parhaan kaverini kaveri, tai oikeastaan sen miehen kaveri, mut eniveis. Siis vanha tuttu mullekin ja päiväunien toistuva kohde joka tapauksessa. Kuulumiset siinä vaihdettiin ja kun tultiin mun paskan elämän kääntyvään lehteen ja uuteen elämään, jota en edes koittanut esittää ruusuisena vaan aika pakettina osa-aikatöineen, ruokakäteisen varassa kitkuttmisineen ja loppurahoilla velkoja maksellen ja sitten vielä opiskeluja tappotahdilla haalien, niin tää tyyppi alkaa paukuttaa baaritiskiä ja korottaa äänensä. Sanoma on "älä opiskele mitään, mitä et oikeasti halua opiskella" useammalla eri sanakäänteellä mut toi oli aika suoraan se perus-line. Aika hurjaa oikeesti.
Joko musta huokuu, että toi ei oo mun ala tai sitten se vaan ikäänkuin varoittelee, et älä tee niitä virheitä, mitä itse oon tehnyt. Mut ihanaa, että joku voi ajatella ja sanoa noin. Sillä hetkellä rakastuin taas vähän lisää. Torstai-illan ykkösen leffassa oli yks ihana repliikki suoraan mun elämästä. Voi rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen. Mulle on muuten tullut uudeksi suosikkisanaksi ihana, vaikka se ei oo yhtään edes mun kuuloinen. Mistä lie johtuu. Ehkä oon vähän hörsö tai sitten mun elämässä oikeasti tapahtuu jotakin.
Kun nyt luulen, että toi ala tai ainakin toi tutkinto on just mun juttu. Nyt oon itseasiassa Ritarikadulta ja Pohjoisrannasta selvittyäni tullut Alexandriaan testaamaan, että kulkufleximi toimii. Ja toimiihan se. Tän takia oon ehkä maksanut veroja 4,5 vuotta että saan kirjoittaa blogeihin koulun koneelta. Tai jotain. On täällä kuitenkin ihan eri fiilikset kuin kotona, ei Tussuvittua hyppimässä ja ilmastoinnin tasainen humina rauhoittaa tai oikeastaan kai raukeuttaa. Tää on mun elämää.
Kotona on edelleen täysi kaaos noi siisteyden puolesta, ja olin ajatellut tehdä sille jotain tänään. Ennen luutimaan lähtemistä löysin kuitenkin opinto-oppaan, ja luulen, että sen selailu menee nyt kyllä paperiarkiston tai siis hiilinielun läpikäynnin edelle. Pari paitaa pitää kyllä silittää. Hmmph. Joo. Ehkä meen. Mut varmaan sitten parin viikon päästä on enemmän aikaa (ja asiaa ü) kirjoitella tänne. Tiedä vaiks löytäisin sen oman metsätontunkin.
Joko musta huokuu, että toi ei oo mun ala tai sitten se vaan ikäänkuin varoittelee, et älä tee niitä virheitä, mitä itse oon tehnyt. Mut ihanaa, että joku voi ajatella ja sanoa noin. Sillä hetkellä rakastuin taas vähän lisää. Torstai-illan ykkösen leffassa oli yks ihana repliikki suoraan mun elämästä. Voi rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen. Mulle on muuten tullut uudeksi suosikkisanaksi ihana, vaikka se ei oo yhtään edes mun kuuloinen. Mistä lie johtuu. Ehkä oon vähän hörsö tai sitten mun elämässä oikeasti tapahtuu jotakin.
Kun nyt luulen, että toi ala tai ainakin toi tutkinto on just mun juttu. Nyt oon itseasiassa Ritarikadulta ja Pohjoisrannasta selvittyäni tullut Alexandriaan testaamaan, että kulkufleximi toimii. Ja toimiihan se. Tän takia oon ehkä maksanut veroja 4,5 vuotta että saan kirjoittaa blogeihin koulun koneelta. Tai jotain. On täällä kuitenkin ihan eri fiilikset kuin kotona, ei Tussuvittua hyppimässä ja ilmastoinnin tasainen humina rauhoittaa tai oikeastaan kai raukeuttaa. Tää on mun elämää.
Kotona on edelleen täysi kaaos noi siisteyden puolesta, ja olin ajatellut tehdä sille jotain tänään. Ennen luutimaan lähtemistä löysin kuitenkin opinto-oppaan, ja luulen, että sen selailu menee nyt kyllä paperiarkiston tai siis hiilinielun läpikäynnin edelle. Pari paitaa pitää kyllä silittää. Hmmph. Joo. Ehkä meen. Mut varmaan sitten parin viikon päästä on enemmän aikaa (ja asiaa ü) kirjoitella tänne. Tiedä vaiks löytäisin sen oman metsätontunkin.
5.1.06
Everwood
Mikäköhän siinä on, että oon alkanut kaivata kontaktia "vanhoihin tuttuihin" pitkästä aikaa? Eka pointti tietysti oli basic tulen vanhaksi, mutta voihan se olla myös etiäinen kuoleman lähestymisestä. Vai voiko? Hymyn Kysy Sonjalta -Sonja kirjoitteli kuolemasta jne. että kadotus ja helvetti on vaan pahoja termejä, kuoleman jälkeen ihmisellä on rauha ja kaikki hyvin seuraavaan vaiheeseen asti, vaikeinta on elämä täällä maan päällä. Couldn't agree more. Vaikka en nyt ehkä omaakaan kaikkein kattavinta käsitystä noista välivaiheista.
Huomenna on sitten toinen mun kriittisistä päivistä noin biorytmillisesti, melkein uskon itseään toteuttavaan kauhuskenaarioon. Tänään mietin nimittäin sitä ihanaa pikkujoululöytöä ja kaikkea siihen liittyvää. Elämän ehkä suurin moka olis laittaa sille nyt tekstari, ja sitä oon tässä koko päivän miettinyt. Uhh. En oo onneks viel laittanut viestii... Enkä edes halua ihanaa asuntoa tai ihania tauluja tai ihanaa muuta taidetta (vaiks voi kuulostaa ihan ihanalta!) vaan haluan sen lämpimän kainalon, jossa oli turvallista ja levollista nukkua - en jaksais odottaa sinne Sonjan "kadotukseen" pääsyä kokeakseni sen uudelleen. Että voi ihmisen elämä olla pienestä kiinni.
Näistä kadonneista sieluista vois ihan erikseen mainita prätkä-Peten. Oon siis ollut ihan hirveän heikosti yhteyksissä, mutta nyt ennen joulua tuli sellainen outo kaipuun tunne. En tiedä liittyyks se tietyllä tapaa tohon pikkujouluunkin jollain ylemmällä tasolla, voi olla. Kun on sellainen outo helppous joidenkin ihmisten kanssa, ei tarvi miettiä mitä suusta sattuu syöksähtämään. Ainakaan ei tarvi ihan koko aikaa varoa sanojaan. Joillekin voi siis vaan sanoa, et ei tarvi ottaa vakavasti ja ne ei ota, toisille voi sanoa et ei tarvi ottaa vakavasti mut ne vaan päättelee, et toi on todella sekaisin. Siks oon ehkä niin monessa puhelimessa Älä Vastaa. Onneks en oo tolla. Maanantaina nähdään. Nyt jo tiedän, et en oo ainoa, jonka elämä on life in the fast lane.
Toinen Pete yllätti myös, olin katsomassa pikku vaavia uutena vuotena ja kaupunkiin ajellessa meni herran kyselyt sellaisiksi, että meitsinkin poskia punotti. Enemmän kuin tavallisesti. Isyys näköjään pehmentää ihmisen. Tai ainakin sen. Saa nähdä vaan, et miten kauaskantoisia seurauksia ja kausaalisia suhteita eri asiat vielä saa. En uskalla enää laskea 1+1 saati sitten 1+2 koska lopputulos (siis se oikea, mihin pääsen) saattaa olla liian scary. Legendaarisin sanoin, tästä ei hyvää seuraa.
Töissäkin on sitten avauduttu oikein kunnolla. Markkinointijohtaja oli seinän takana. Et silleen vaan pomon pomon pomo. Vittu muuten mikä organisaatio. Ottaen huomioon, et mun päällä on harvinaisen vähän jengiä kaaviossa. Ja onhan ton johtajan päälläkin viel teejii. Ja hpj. sun muut. Kiva kun ei vaan opi pitämään turpaa tukossa. Mut hauskaa on kyl sekin, et ne ei tajua, että sen paperiseinän takana myös tiedetään koko ajan mistä puhutaan. Ja kenestä. Ja mitä se tarkoittaa kenenkäkin kannalta.
Yks kollega joutui allekirjoittamaan itselleen hiukan ehkä epäedullisen työsopimuksen, vaikka toisaalta mikäs pakko se oli. No, eniveis, ihmetteli sit kahvipöydässä, miks pomon pomo (joka on oikeesti imho ihan fiksu kundi) puhui ja lässytti ja selitti saman asian kuin lapselle moneen kertaan rautalangasta vääntäen. Ilmeet oli näkemisen arvoisia, kun eräs mä päästi suustaan taas sammakkototuuden "se joutuu puhumaan meidän esimiehelle". Vittu, etä välillä hirnun itsekin omille päästöilleni jälkikäteen. Kun se ämmä ei edes tajua ottaa niitä vittuiluna. Kyllä mä vähän sanoisin jotain jos mulle alainen neukkarissa vieraiden (tosin talon sisältä) kuullen huikkais "millä avuilla sä oot päässyt tohon asemaan". Reittä pitkin ja ruskealla kielellä, kaikkihan sen tietää, mut ei kai sitä ääneen saa sanoa.
Niin siihen olin siis päätymässä, että toi Everwood on kyllä opettavainen. Ne tekee samoja virheitä kuin me, mut niiden elämä jatkuu. Ei vittu voi olla niin saatanan positiivista koko ajan oikeesti. Ollaan sairaita ja ihmeparannutaan vaan aina. Ja kaikki menee päin helvettiä mut aina saadaan uusia tilaisuuksia ja otetaan uusia suuntia elämässä ja plääh plääh plääh. Ei olla velkaa nordearahoituksille ja americanexpresseille, nostetaan vaan jostain näkymättömästä aivo- tai plastiikkakirurgiapiilojemmasta hynää. Ja kahvilan tarjoilia jakelee oopperalippuja naapureille kun ei itse aina pääse. Vittu mitä elämää.
My life ain't no holiday, I’ve been through the point of no return, I’ve seen what a man can do, I’ve seen all the hate of a woman too
Feel your heartbeat lose the rhythm, He can’t touch the world we live in, Life is short but love is strong, There lies a hope that I have found, And if you try you’ll find it too, Remember why I’m telling you... (New Order - Vanishing Point)
Huomenna on sitten toinen mun kriittisistä päivistä noin biorytmillisesti, melkein uskon itseään toteuttavaan kauhuskenaarioon. Tänään mietin nimittäin sitä ihanaa pikkujoululöytöä ja kaikkea siihen liittyvää. Elämän ehkä suurin moka olis laittaa sille nyt tekstari, ja sitä oon tässä koko päivän miettinyt. Uhh. En oo onneks viel laittanut viestii... Enkä edes halua ihanaa asuntoa tai ihania tauluja tai ihanaa muuta taidetta (vaiks voi kuulostaa ihan ihanalta!) vaan haluan sen lämpimän kainalon, jossa oli turvallista ja levollista nukkua - en jaksais odottaa sinne Sonjan "kadotukseen" pääsyä kokeakseni sen uudelleen. Että voi ihmisen elämä olla pienestä kiinni.
Näistä kadonneista sieluista vois ihan erikseen mainita prätkä-Peten. Oon siis ollut ihan hirveän heikosti yhteyksissä, mutta nyt ennen joulua tuli sellainen outo kaipuun tunne. En tiedä liittyyks se tietyllä tapaa tohon pikkujouluunkin jollain ylemmällä tasolla, voi olla. Kun on sellainen outo helppous joidenkin ihmisten kanssa, ei tarvi miettiä mitä suusta sattuu syöksähtämään. Ainakaan ei tarvi ihan koko aikaa varoa sanojaan. Joillekin voi siis vaan sanoa, et ei tarvi ottaa vakavasti ja ne ei ota, toisille voi sanoa et ei tarvi ottaa vakavasti mut ne vaan päättelee, et toi on todella sekaisin. Siks oon ehkä niin monessa puhelimessa Älä Vastaa. Onneks en oo tolla. Maanantaina nähdään. Nyt jo tiedän, et en oo ainoa, jonka elämä on life in the fast lane.
Toinen Pete yllätti myös, olin katsomassa pikku vaavia uutena vuotena ja kaupunkiin ajellessa meni herran kyselyt sellaisiksi, että meitsinkin poskia punotti. Enemmän kuin tavallisesti. Isyys näköjään pehmentää ihmisen. Tai ainakin sen. Saa nähdä vaan, et miten kauaskantoisia seurauksia ja kausaalisia suhteita eri asiat vielä saa. En uskalla enää laskea 1+1 saati sitten 1+2 koska lopputulos (siis se oikea, mihin pääsen) saattaa olla liian scary. Legendaarisin sanoin, tästä ei hyvää seuraa.
Töissäkin on sitten avauduttu oikein kunnolla. Markkinointijohtaja oli seinän takana. Et silleen vaan pomon pomon pomo. Vittu muuten mikä organisaatio. Ottaen huomioon, et mun päällä on harvinaisen vähän jengiä kaaviossa. Ja onhan ton johtajan päälläkin viel teejii. Ja hpj. sun muut. Kiva kun ei vaan opi pitämään turpaa tukossa. Mut hauskaa on kyl sekin, et ne ei tajua, että sen paperiseinän takana myös tiedetään koko ajan mistä puhutaan. Ja kenestä. Ja mitä se tarkoittaa kenenkäkin kannalta.
Yks kollega joutui allekirjoittamaan itselleen hiukan ehkä epäedullisen työsopimuksen, vaikka toisaalta mikäs pakko se oli. No, eniveis, ihmetteli sit kahvipöydässä, miks pomon pomo (joka on oikeesti imho ihan fiksu kundi) puhui ja lässytti ja selitti saman asian kuin lapselle moneen kertaan rautalangasta vääntäen. Ilmeet oli näkemisen arvoisia, kun eräs mä päästi suustaan taas sammakkototuuden "se joutuu puhumaan meidän esimiehelle". Vittu, etä välillä hirnun itsekin omille päästöilleni jälkikäteen. Kun se ämmä ei edes tajua ottaa niitä vittuiluna. Kyllä mä vähän sanoisin jotain jos mulle alainen neukkarissa vieraiden (tosin talon sisältä) kuullen huikkais "millä avuilla sä oot päässyt tohon asemaan". Reittä pitkin ja ruskealla kielellä, kaikkihan sen tietää, mut ei kai sitä ääneen saa sanoa.
Niin siihen olin siis päätymässä, että toi Everwood on kyllä opettavainen. Ne tekee samoja virheitä kuin me, mut niiden elämä jatkuu. Ei vittu voi olla niin saatanan positiivista koko ajan oikeesti. Ollaan sairaita ja ihmeparannutaan vaan aina. Ja kaikki menee päin helvettiä mut aina saadaan uusia tilaisuuksia ja otetaan uusia suuntia elämässä ja plääh plääh plääh. Ei olla velkaa nordearahoituksille ja americanexpresseille, nostetaan vaan jostain näkymättömästä aivo- tai plastiikkakirurgiapiilojemmasta hynää. Ja kahvilan tarjoilia jakelee oopperalippuja naapureille kun ei itse aina pääse. Vittu mitä elämää.
My life ain't no holiday, I’ve been through the point of no return, I’ve seen what a man can do, I’ve seen all the hate of a woman too
Feel your heartbeat lose the rhythm, He can’t touch the world we live in, Life is short but love is strong, There lies a hope that I have found, And if you try you’ll find it too, Remember why I’m telling you... (New Order - Vanishing Point)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)