Perse, perse, perse. Ei kenelläkään voi olla tällaista. Laskin maksamattomat dokuvelat, niitä on about 20000 egeä. Aika kallista. Jos sen maksaa korkoineen kolmessa vuodessa niin se on kuussa jotain 750 egee. Ihan hyvin köyhälle opiskelijalle. Pakko painaa pitkää päivää ja kahta työtä ja sitä ja tätä ja tota ja suicide is painless. Vähän jo aloin miettiä et oisko maksuhäiriö pieni hinta mut ehkä en vielä tee sitä.
Töitä pitää oikeesti kyl miettiä nyt kriittisesti, yks kilpailija hakee myyntineuvottelijaa, tiedän et olisin aika helvetin hyvä siinä duunissa mut haluanko sitä silti elämältäni, enpä tiedä. Mulla olis kyllä hyviä ratkaisumalleja näihin ongelmiin mut perkele kun ei toimi tää yhteistyö. Ihminen on joskus itsekäs. Vähän oon kyllä miettinyt, et jos tämä eräs voisi jotenkin hyötyä minusta (niinkuin joskus jopa käy) niin olen aina more than willing to help mut jos mulla on helppo ja konkreettinen (okei, aika riskaabeli oikeesti) tilanne auki niin turha on itkeä apuja.
Laitoin sit viestin sille yhdelle ja ainoalle kivalle tutulle hetskumiekkoselle, jota nyt on tullut ajateltua aika usein. Vähän olen laiminlyönyt tätä sosiaalista verkostoa, sen kanssa edellinen kontakti oli ehkä viime vuoden joulutekstari tai sit uuden työnumeron ilmoitus loppukesästä. Koittaa päästä eroon takertuneesta tyttöystävästä, miten musta tuntuu, että laitoin viestin *just* oikeeseen aikaan!!! :)
Huomenna kaiken muun lisäks pitää panna avoin hakemus numeropalveluun, siitä on niin kauan siitä edellisestä kerrasta, mut vähänkö ois hyvä. Haistakaa sit paska vaan kaikki entiset työkaverit... Aivokuolema, here I come!
