Hengissä kaikesta huolimatta, vielä

Olipas joulu. Lahjoja en toivonut ja olin sen sanonutkin, niin eikös silloin tietysti intellektuellit vanhukset osta sauvasekoittinen tilpehööreineen, precis samanlaisen kuin kaapissa on pari vuotta jo pölyttynyt. Ei siinä mitään, mutta kun ei mene jakeluun, että kahta en aio kaappiin ottaa. Hohhoijjaa.

One night stand/paradise yllätti positiivisesti (vaikka etiäinen olikin, että näin käy) ja vastasi joulutervehdykseen. Jaksan leijua taas kauan kun en tee sitä virhettä, että heittäisin tekstarin jossain toivossa. Duunitilanteeseen taas pitää saada tolkku, rohkaisen ehkä itseni ja tartun kampeen jo huomenna. Esimies kun tuntuu tavallaan kampittavan siirtymää uuteen elämään parhaansa mukaan.

Waltari saa mut kyllä ihan onnesta soikeaksi. Pakko lainata pitkä pätkä loppukappaleesta Appelsiininsiementä tähän, kertoo mun elämästä just nyt vaikka onkin muka Irenen elämää:

Mitään hän ei ollut kyennyt tekemään elämästään, mitään ei ollut kaikessa menneessä, mitä hän olisi voinut katsoa ilman häpeän ja itsesyytösten punaa kasvoillaan. Kaikessa piili jotakin itsekästä, turhamaista, halveksittavaa. Voi, hän tahtoi niin koko sydämestään tehdä elämästään jotakin ehjää ja kokonaista. Ja olihan, - olihan hänellä kuitenkin yksi mahdollisuus, hänen pienissä, ahtaissa rajoissaan.

Yksi hänellä oli, joka todella oli hänen omaansa, johon kenelläkään muulla ei ollut mitään lisättävää ja sanottavaa, se uusi elämä, joka nyt eli hänessä omaa, animaalista, lämmintä ja sokeaa elämäänsä. Hän, hullu, oli pelännyt, hävennyt sitä, tahtonut vapautua siitä. Nyt hän epämääräisessä, avuttomassa rukouksessaan kääntyi sen oudon, ihmeellisen, uskomattoman totuuden puoleen. Kiitti siitä kaikesta, pahoinvoinnista, huolesta ja kärsimyksestä, jota se toi mukanaan hänelle. Kärsimys oli kaunis ja hyvä. Murhe ja huoli oli hyvä. Elämä, elämä oli hyvä.

Happy Xmas

Jees, jees, jees!

Sain sitten osa-aikatyön. Kaikki, jotka on kuullut asiasta on sitä mieltä, että olen HULLU. Ehkä oon. Esimiesnainen (tuleva siis) taitaa herättää ihmisissä aika voimakkaita tunteita. Mut ei mussa vaikka ollaan lähekkäisissä toimistossa aiemminkin majailtu. Saapas nähdä mitä tästäkin seuraa taas. Palkasta piti tinkiä mut yxvitunhailee. Ehkä oon kolmen vuoden päästä metsänhoitaja jos hyvin käy. Tai ehkä ekonomi mut en kyl jaksais hakea sinne silti. Vaiks ehkä ois kiva. Plääh.

Aattona on ookoo biorytmit et saa nähdä, herättääkö jouluiset tekstiviestitervehdykset toivottua vastakaikua. Puoli voittoa on jo plakkarissa kun tälle iltapäivälle tuli glögikutsu motskariystäväiseltä. Toivottavasti ei kuitenkaan tuu valinnan vaikeutta. Knappast...

Vielä joulun kunniaksi mun elämästä kertova Taina Haahti -sitaatti:
On jouluaattoilta ja siinä hän viruu viherhuoneensa seinustalla kuin narkomaani asema-aukiolla, tokkuraisena itsesäälin yliannostuksesta.

Lauvantaita

Perse, perse, perse. Ei kenelläkään voi olla tällaista. Laskin maksamattomat dokuvelat, niitä on about 20000 egeä. Aika kallista. Jos sen maksaa korkoineen kolmessa vuodessa niin se on kuussa jotain 750 egee. Ihan hyvin köyhälle opiskelijalle. Pakko painaa pitkää päivää ja kahta työtä ja sitä ja tätä ja tota ja suicide is painless. Vähän jo aloin miettiä et oisko maksuhäiriö pieni hinta mut ehkä en vielä tee sitä.

Töitä pitää oikeesti kyl miettiä nyt kriittisesti, yks kilpailija hakee myyntineuvottelijaa, tiedän et olisin aika helvetin hyvä siinä duunissa mut haluanko sitä silti elämältäni, enpä tiedä. Mulla olis kyllä hyviä ratkaisumalleja näihin ongelmiin mut perkele kun ei toimi tää yhteistyö. Ihminen on joskus itsekäs. Vähän oon kyllä miettinyt, et jos tämä eräs voisi jotenkin hyötyä minusta (niinkuin joskus jopa käy) niin olen aina more than willing to help mut jos mulla on helppo ja konkreettinen (okei, aika riskaabeli oikeesti) tilanne auki niin turha on itkeä apuja.

Laitoin sit viestin sille yhdelle ja ainoalle kivalle tutulle hetskumiekkoselle, jota nyt on tullut ajateltua aika usein. Vähän olen laiminlyönyt tätä sosiaalista verkostoa, sen kanssa edellinen kontakti oli ehkä viime vuoden joulutekstari tai sit uuden työnumeron ilmoitus loppukesästä. Koittaa päästä eroon takertuneesta tyttöystävästä, miten musta tuntuu, että laitoin viestin *just* oikeeseen aikaan!!! :)

Huomenna kaiken muun lisäks pitää panna avoin hakemus numeropalveluun, siitä on niin kauan siitä edellisestä kerrasta, mut vähänkö ois hyvä. Haistakaa sit paska vaan kaikki entiset työkaverit... Aivokuolema, here I come!