Nyt on pääsiäinen. En ole tehnyt mitään. En halua tehdä mitän eikä tarvitse tehdä mitään. Muutama asia on to-do-listilla mutta onhan vielä 2 päivää aikaa.
Elämä on ollut syksyn jälkeen aikamoista. Iltojen bulvaaniduunit on vaatinut oman osansa ja päivätöissäkin on vaan tullut lisää hommaa. Valoa toki pilkottaa, iltaduuneille on tekijä olemassa ja ei tässä kannata päivätilanteestakaan valittaa.
Kevään ja tulevan vuoden pelastaa vaihteeksi koulutus, eli pääsin isännöitsijäkurssille Kiinkoon. State of art on varmaan liki totuutta koulutuksen suhteen, enpä osaa arvioida, mitä uutta siellä tulee mutta toivottavasti tutkinnolla ja todistuksella on sitten jotain painoa. En nyt tiedä, miten aktiivisesti edes haluaisin vaihtaa alaa mutta kaipa eläkkeelle jäänti voisi olla mukavaa tuollaisesta hiukan rauhallisemmasta duunista.
Koe-eläinpuisto-ohjelmassa esiintyi hahmona isännöitsijä Olavi "Kulli-Olli" Granström ja olen jo tässä ehtinyt nähdä itseni niissä saappaissa. Ehkä jotain rajaa pitää vetää mutta...
3.4.10
7.9.09
Fake it 'till you make it
Nyt se on sitten nähty. Amexilta tuli platinakortit postissa. Ne kyllä ymmärtää bisneksensä.
Jos tulot on mitä on ja menot on mitä on, niin kai ne pitää jotain kautta kierrättää. Ja vuosimaksun vertaa en tule kyllä concierge- taikka matkapalvelua varmaan vaivaamaan. Se on vaan niin coolia. Tää menee sarjaan "köyhät ne vaatteilla koreilee". Kiva olla se matkapalvelu, kun viimeisimmät reissut on ollut Viikkarin klubin äkkilähtöjä kympillä päivä Tukholmassa -systeemillä, enkä oo ees maihin noussut. No, voihan sitä vingauttaa tax freessä, että saa sen ilmaisen matkankin.
Hassua on kyllä se, että kaikista ihmisistä juuri minä käyttäydyn näin. Joskus oli lehdessä kyllä juttu, että Amex ei halua olla asiakkaalle ainoa kortti, mutta se tärkein. Niinpä. Skitsoudesta jotain kertoo kyllä se, että kultaista korttia en ole missään vaiheessa harkinnutkaan. Oon siis ollut vissiin ihan kohtuullinen asiakas spending habitiltani.
Toisaalta vuosimaksun summan voisi kyllä kayttää paremminkin. Tai siis sillä nyt saisi muutamat farkut ja paidat mutta ehkä ollaan ilman. Tämä voisi taas olla uuden elämän alku. Ei enää muita maksamisia missään milloinkaan. Nyt pitää vaan päättää, mikä on se toinen hätävara. Nordea on ollut kyllä aika kiltti, että ehkä mennään Stockalla kun sitä pitää kuitenkin mukana kanniskella. On se kyllä aika bipolaarista.
Jos tulot on mitä on ja menot on mitä on, niin kai ne pitää jotain kautta kierrättää. Ja vuosimaksun vertaa en tule kyllä concierge- taikka matkapalvelua varmaan vaivaamaan. Se on vaan niin coolia. Tää menee sarjaan "köyhät ne vaatteilla koreilee". Kiva olla se matkapalvelu, kun viimeisimmät reissut on ollut Viikkarin klubin äkkilähtöjä kympillä päivä Tukholmassa -systeemillä, enkä oo ees maihin noussut. No, voihan sitä vingauttaa tax freessä, että saa sen ilmaisen matkankin.
Hassua on kyllä se, että kaikista ihmisistä juuri minä käyttäydyn näin. Joskus oli lehdessä kyllä juttu, että Amex ei halua olla asiakkaalle ainoa kortti, mutta se tärkein. Niinpä. Skitsoudesta jotain kertoo kyllä se, että kultaista korttia en ole missään vaiheessa harkinnutkaan. Oon siis ollut vissiin ihan kohtuullinen asiakas spending habitiltani.
Toisaalta vuosimaksun summan voisi kyllä kayttää paremminkin. Tai siis sillä nyt saisi muutamat farkut ja paidat mutta ehkä ollaan ilman. Tämä voisi taas olla uuden elämän alku. Ei enää muita maksamisia missään milloinkaan. Nyt pitää vaan päättää, mikä on se toinen hätävara. Nordea on ollut kyllä aika kiltti, että ehkä mennään Stockalla kun sitä pitää kuitenkin mukana kanniskella. On se kyllä aika bipolaarista.
10.5.09
Tyrniä ja tuskaa
Elämä hymyilee pitkästä aikaa. Tai ehkä ei ihan hymyile, mutta soljuu kuitenkin mukavasti eteenpäin. Eilen talkoilin sateessa oikein kunnolla. Hassua, miten pieni maailma on. Ja miten nopeasti täysin tuntemattomien ihmisten joukosta pystyy plokkaamaan ne parhaat palat. Se, että ajautuu parinkymmenen hengen joukossa juuri kahden sopivasti samalla lailla ajattelevan kanssa, on jotenkin jo ennalta määrättyä tai muuten vaan johdattunutta. Ja mitä porukkaa ja mitä kautta tutun tuttuja, on aivan ihmeellistä.
Kaikkein oudointa ja hirveintä oli kuitenki ensin vastailla kiusallisiin korkeakulttuurisiin TV-sarjojen seurailukysymyksiin sille ainoalle ihmiselle, jonka on aikaisemmin tavannut vastaavissa merkeissä, ja tajuta sitten kuulumisten vaihdon päätteeksi, että kyseessä on asiakkaan puoliso. Mitä siihen sitten enää voi sanoa. Tällaisten juttujen jälkeen ei vaan voi enää kaikki olla entisellään.
Illalla kun tuli kotiinlähdön aika, huomasin kuitenkin oman pään pitämisen ja omien arvojen kunnioittamisen merkityksen. Elämä on ihan laissez faire, mutta ehkä tavoitteita ja suuntaviivoja kannattaa pitää. Ja ottaa hallittuja riskejä. Perjantaina vietin lounastaukoni niin eksoottisesti, että sen vaikutuksia pitää myös sulatella. No, aikaa on kesäkuun alkuun. Sitä ennen on monta asiaa tehtävänä. Jo parin nukutun yön jälkeen valkeni se, että asioista on paljon helpompi päättää muiden puolesta kuin itsensä. Ehkä tässäkin vaan pitää antaa tapahtua. Jonkun tahto...
Sekin on hankalaa, että pitäisi tietää, mitä tapahtuu joulukuussa 2012. Töissä se ei ole vaikeaa, kun voi olettaa. Ja oletuksissa ei tarvi huomioida oikein mitään ihmeellistä. Mutta jos pitää olettaa omalle kohdalle asioita, jotka tapahtuvat pian tai ehkä tai ehkä ei, menee homma jo hankalammaksi. Perjantai-iltaan asti pidin itseäni yrittäjähenkisenä. Pidän kyllä vieläkin, mutta tunnistan siinä mielenkiintoisia morfooseja. Jos nyt pitäisi aloittaa, olisin tarkka ja selustan turvaava. Näköjään mielikuvituskin riittää moiseen toimintaan.
Maanantai on huomenna. On työ ja muut. Odotan kuitenkin jo iltaa. Vuosaaressa kumpareen äärellä on ainoa aika ja paikka, kun tuntee tekevänsä jotain tärkeää vain olemalla.
Kaikkein oudointa ja hirveintä oli kuitenki ensin vastailla kiusallisiin korkeakulttuurisiin TV-sarjojen seurailukysymyksiin sille ainoalle ihmiselle, jonka on aikaisemmin tavannut vastaavissa merkeissä, ja tajuta sitten kuulumisten vaihdon päätteeksi, että kyseessä on asiakkaan puoliso. Mitä siihen sitten enää voi sanoa. Tällaisten juttujen jälkeen ei vaan voi enää kaikki olla entisellään.
Illalla kun tuli kotiinlähdön aika, huomasin kuitenkin oman pään pitämisen ja omien arvojen kunnioittamisen merkityksen. Elämä on ihan laissez faire, mutta ehkä tavoitteita ja suuntaviivoja kannattaa pitää. Ja ottaa hallittuja riskejä. Perjantaina vietin lounastaukoni niin eksoottisesti, että sen vaikutuksia pitää myös sulatella. No, aikaa on kesäkuun alkuun. Sitä ennen on monta asiaa tehtävänä. Jo parin nukutun yön jälkeen valkeni se, että asioista on paljon helpompi päättää muiden puolesta kuin itsensä. Ehkä tässäkin vaan pitää antaa tapahtua. Jonkun tahto...
Sekin on hankalaa, että pitäisi tietää, mitä tapahtuu joulukuussa 2012. Töissä se ei ole vaikeaa, kun voi olettaa. Ja oletuksissa ei tarvi huomioida oikein mitään ihmeellistä. Mutta jos pitää olettaa omalle kohdalle asioita, jotka tapahtuvat pian tai ehkä tai ehkä ei, menee homma jo hankalammaksi. Perjantai-iltaan asti pidin itseäni yrittäjähenkisenä. Pidän kyllä vieläkin, mutta tunnistan siinä mielenkiintoisia morfooseja. Jos nyt pitäisi aloittaa, olisin tarkka ja selustan turvaava. Näköjään mielikuvituskin riittää moiseen toimintaan.
Maanantai on huomenna. On työ ja muut. Odotan kuitenkin jo iltaa. Vuosaaressa kumpareen äärellä on ainoa aika ja paikka, kun tuntee tekevänsä jotain tärkeää vain olemalla.
14.2.09
Minkä lipun alla seilaan?
Uutta on paljon. On maanantai-illan harrastus Vuosaaressa. On uusi työ, josta ei puutu jännitystä eikä vaarallisia tilanteita mutta jota osaan tehdä. On kaikkea. "Pakkomielle" kuormurikortin suorittamisesta nykyisen lainsäädännön aikaan ja Rahtari-jäsenyys. Tämä on extremeä. Koko oma identiteetti menee uusiksi kun näin uudistuu. Minä rahtarina, huh! Ehkä näitä luokittelukriteereitä joutuu miettimään uudelleen. Ehkä ihminen muuttuu.
14.11.08
Mihin tämä maailma on menossa
Moneskohan kerta, kun otsikoin noin. Ja niin järkyttävän minua, kuin olla ja voi. Oikeasti nyt on kyllä taas jokin ihmeiden aika.
Hajoan duuniini, mutta silti tykkään siitä. Vein tänään suurimman ja hienoimman myymäni vehkeen asiakkaalle. Se tunne oli ekaa kertaa hieno. Vein kyllä pienempääkin sälää, mutta enpä sitten paljon muuta olekaan saanut myytyä. No, ei se haittaa.
Logistiikan tenttikin oli tänään, ja se meni ihan jotenkin, eli ei ihan penkin alle. Jäin kyllä kaipaamaan laivatehtävää. Kun on ollut vähän laiskaa tämä kirjoittelu, niin täytynee valaista, että ope on isukin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Selvisi kyllä ihan intensiivisen kurssin alkuvaiheessa tämäkin juttu. Pääsin sitten silmätikuksi, mutta ei haittaa. Kerrankin oli tämän tyyppisessä tilanteessa sellainen hyvä fiilis päällä. Vähän ehkä voi vaan olla vaikeaa niiden 30 muun ymmärtää, että miksi se nytkin vaan tökkäsi kahvimukinsa mun kouraan oven avaamisen ajaksi, ja näköjään vielä odotti mun vievän sen eteen asti juotavaksi. Se on niin sitä niiden huumoria.
Kello on nyt alkuilta, ja istun kotona koneen äärellä. Ja on perjantai. En ole ollut kulmakahvilassa rakkaimpieni luona, enkä mennyt lähipubiin katsomaan, tuleeko Töölön maalari-Ari sinne ihmettelemään, millaiset kengät homoilla on. Näinkin pääsi nimittäin pari viikkoa sitten käymään. Onneksi kävin koulun jälkeen hakemassa Alkosta riesling-tonkan, olisi muuten synkkä ilta tulossa.
Niin, päivän epistola on tänään hyväntekeväisyys. Merimieskirkko nousee Vuosaareen. Ja minä kurssittaudun vapaaehtoiseksi. Ajattelin, että pääsihteerin "muuta maailmaa pilkkomalla porkkanoita" olisi ollut pätevä ja pysyvä olotila, mutta sitten radiosta tuli muutosta aiheuttava juttu. Paljonko on 200 € vuodessa? Onhan se paljon, mutta onko se?
200 € on neljännes lätkäkausikortista, johon ei sisälly edes play-off-ottelut. Eli ei se ole paljon. 200 € on pyöreästi neljä kohtuullista iltaa kantakapakassa. Jos laskee kokonaiskulut, niin ehkä vaan kolme. Eli ei paljon. Sillä kyllä lyhentäisi jonkun luottokortin kuukausierän, mutta tässä konkurssissa kuukausi sinne tai tänne ei meinaa mitään. Miksi 200 €?
Se radiojuttu oli kummilapsista, siis näistä planeista ja worldvisioneista. Joita en vaan jotenkin voi sietää. Tämän isotätini Wizo-lapsen avustamisen vielä ymmärrän, ja hiukan olen ollut kiukkuinenkin siitä, että niitä avustuksia ei enää makseta. No, enpä ole pannut tikkua ristiin, mutta ehkä tässä pitää alkaa actioniin. Ei nyt Israeliin, vaikka sekin olisi ihan jees, mutta uskokaatten tai älkää, niin Kenia on kohde. En ole edes varma, mistä se juttu radiossa kertoi, mutta Keniaan ja kummilapsiin se liittyi. Ja johonkin suoraan toimintaan.
No, meitsihän googlettelee sitten asioita esiin, eikä mikään täsmää (kun siis se ei ollut näitä sivupalkin mainoskummilapsia todellakaan). Yhtäkkiä välähtää, kun olen jo hetken selaillut kummin opasta. Sen täytyy olla tämä. Ei jättiorganisaatiota ja feissareita, vaan ihan oikeaa vapaaehtoistyötä. Nakurun lapset on varmaankin oikea osoite. En tiedä, mikä siinä radiojutussa iski, enkä nyt sentään vielä pamauttanut tietojani tuonne maailmalle, mutta varmaanpa vuodenvaihteen jälkeen sitten teen sen.
Ihmettelin kyllä sivuja selatessa tätä kummilapsien "myyntiä" vähän kriittisesti. Okei, ymmärrän, että joku haluaa tukea jompaa kumpaa sukupuolta ja joku toinen sitten joko ihan pientä lasta tai mieluummin jotain vanhempaa, mutta ei ihan mene minun ymmärrykseeni tällainen rastittelu ruutuihin, että juuri tietty pitäisi saada. Siinä vaiheessa, jos vielä sivuilla olisi kuvat, että kenet otat, niin oltaisiin liian pitkällä. Eikä se nyt niin kaukaa haettua ole.
Itsekin tunnistin kyllä selvän, mielestäni loogisen jutun omassa ajattelussani. Jos nyt alan kummiksi, niin olisihan se kiva seurata vuosien ajan lapsen kehitystä aikuiseksi asti, eli siinä mielessä pieni lapsi olisi se ensimmäinen valinta. Sitten hyvin pian kyllä tajusin ajatteluni länsimaisuuden, en nyt tiedä mikä osuus on keskeyttäviä kummeja, mutta ilmeisesti näitä kuitenkin on. Jos joku menettää kesken koulunkäyntiään oman kumminsa tuen, ja koulu voi jäädä siitä kiinni, niin eikös ole parempi olla sitten tukemassa tätä lasta eteenpäin kuin ottaa "uusi" nuorempi koululainen ja jättää jo alkuun päässyt heitteille. Siinähän menee tämän luopuneen kumminkin useamman vuoden työ hukkaan jos ihan raadollisesti ajatellaan. Tai ainakaan sen kummin panoksen kantama hedelmä ei ole sitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla.
No, jos nyt joskus täyttelen kummilappuja, niin luulen, että ruksin kaiken tai en ruksi mitään tai jaarittelen tekstikenttään sellaiset sepustukset, että oksat pois. Tämäkin oli tässä vasta ensipälkähdyksiä shokin jälkeen, mutta kun tätä tässä vielä kuukauden mietiskelee, niin eiköhän ajatukset saa vielä loogisemman rungon.
Back to itsekkyys. Uudesta duunista ei mitään uutta. Projekti etenee kuin resiina. Se menee, ja siihen on yhteyttä, mutta asemaa ei vaan näy. Olen näköjään sisäisten valtataisteluiden uhri. Uudessakin paikassa. En vaan silti voi ymmärtää, miten vaikeaa on varata soveltuvuusarviointi. Ja kaikki vielä tietävät, että se on nyt pakollinen muodollisuus. Kolme viikkoa on nyt tuhrattu tähänkin asiaan. Että repikää siitä. Tulkinnasta riippuen siitä olisi ollut kaksi tai yksi viikkoa aikaa hoitaa oikeasti se arvioinnin varaus, ja jos minä olisin hr-ihminen, se olisi alustavasti varattu vaikka kuluneen viikon alkuun, ja peruttu sitten jos ei olisi ollut tarvetta. Nyt nämä taivaanrannanmaalarit vaan elää mañana, ja ihminen puuttuu ja jonkun toisen ihmisen kalenteri on taas viikon verran täynnä. Niiden ongelma, mutta syöpähän muakin.
Kävin ay-aktiivina myyntimiesten järkkäämässä iltaluennossa Jokaisella on oma vuorensa, jonka Veikka Gustafsson veti oikeinkin hyvin. Siellä oli yksi kollegakin, kilpailijalta tietty, katsoi vähän siihen malliin, että mitäs tuo täällä tekee. Siinä luennon aikana tuli sitten lopullisesti fiilis, että täm duuni ei ole minun vuoreni, mutta nyt on jotain saavutettu, jos alan grand old man on jo kateellinen. Näytän vielä sille viimeisenä tekonani, että lempinimet on ansaittava :)
Hajoan duuniini, mutta silti tykkään siitä. Vein tänään suurimman ja hienoimman myymäni vehkeen asiakkaalle. Se tunne oli ekaa kertaa hieno. Vein kyllä pienempääkin sälää, mutta enpä sitten paljon muuta olekaan saanut myytyä. No, ei se haittaa.
Logistiikan tenttikin oli tänään, ja se meni ihan jotenkin, eli ei ihan penkin alle. Jäin kyllä kaipaamaan laivatehtävää. Kun on ollut vähän laiskaa tämä kirjoittelu, niin täytynee valaista, että ope on isukin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Selvisi kyllä ihan intensiivisen kurssin alkuvaiheessa tämäkin juttu. Pääsin sitten silmätikuksi, mutta ei haittaa. Kerrankin oli tämän tyyppisessä tilanteessa sellainen hyvä fiilis päällä. Vähän ehkä voi vaan olla vaikeaa niiden 30 muun ymmärtää, että miksi se nytkin vaan tökkäsi kahvimukinsa mun kouraan oven avaamisen ajaksi, ja näköjään vielä odotti mun vievän sen eteen asti juotavaksi. Se on niin sitä niiden huumoria.
Kello on nyt alkuilta, ja istun kotona koneen äärellä. Ja on perjantai. En ole ollut kulmakahvilassa rakkaimpieni luona, enkä mennyt lähipubiin katsomaan, tuleeko Töölön maalari-Ari sinne ihmettelemään, millaiset kengät homoilla on. Näinkin pääsi nimittäin pari viikkoa sitten käymään. Onneksi kävin koulun jälkeen hakemassa Alkosta riesling-tonkan, olisi muuten synkkä ilta tulossa.
Niin, päivän epistola on tänään hyväntekeväisyys. Merimieskirkko nousee Vuosaareen. Ja minä kurssittaudun vapaaehtoiseksi. Ajattelin, että pääsihteerin "muuta maailmaa pilkkomalla porkkanoita" olisi ollut pätevä ja pysyvä olotila, mutta sitten radiosta tuli muutosta aiheuttava juttu. Paljonko on 200 € vuodessa? Onhan se paljon, mutta onko se?
200 € on neljännes lätkäkausikortista, johon ei sisälly edes play-off-ottelut. Eli ei se ole paljon. 200 € on pyöreästi neljä kohtuullista iltaa kantakapakassa. Jos laskee kokonaiskulut, niin ehkä vaan kolme. Eli ei paljon. Sillä kyllä lyhentäisi jonkun luottokortin kuukausierän, mutta tässä konkurssissa kuukausi sinne tai tänne ei meinaa mitään. Miksi 200 €?
Se radiojuttu oli kummilapsista, siis näistä planeista ja worldvisioneista. Joita en vaan jotenkin voi sietää. Tämän isotätini Wizo-lapsen avustamisen vielä ymmärrän, ja hiukan olen ollut kiukkuinenkin siitä, että niitä avustuksia ei enää makseta. No, enpä ole pannut tikkua ristiin, mutta ehkä tässä pitää alkaa actioniin. Ei nyt Israeliin, vaikka sekin olisi ihan jees, mutta uskokaatten tai älkää, niin Kenia on kohde. En ole edes varma, mistä se juttu radiossa kertoi, mutta Keniaan ja kummilapsiin se liittyi. Ja johonkin suoraan toimintaan.
No, meitsihän googlettelee sitten asioita esiin, eikä mikään täsmää (kun siis se ei ollut näitä sivupalkin mainoskummilapsia todellakaan). Yhtäkkiä välähtää, kun olen jo hetken selaillut kummin opasta. Sen täytyy olla tämä. Ei jättiorganisaatiota ja feissareita, vaan ihan oikeaa vapaaehtoistyötä. Nakurun lapset on varmaankin oikea osoite. En tiedä, mikä siinä radiojutussa iski, enkä nyt sentään vielä pamauttanut tietojani tuonne maailmalle, mutta varmaanpa vuodenvaihteen jälkeen sitten teen sen.
Ihmettelin kyllä sivuja selatessa tätä kummilapsien "myyntiä" vähän kriittisesti. Okei, ymmärrän, että joku haluaa tukea jompaa kumpaa sukupuolta ja joku toinen sitten joko ihan pientä lasta tai mieluummin jotain vanhempaa, mutta ei ihan mene minun ymmärrykseeni tällainen rastittelu ruutuihin, että juuri tietty pitäisi saada. Siinä vaiheessa, jos vielä sivuilla olisi kuvat, että kenet otat, niin oltaisiin liian pitkällä. Eikä se nyt niin kaukaa haettua ole.
Itsekin tunnistin kyllä selvän, mielestäni loogisen jutun omassa ajattelussani. Jos nyt alan kummiksi, niin olisihan se kiva seurata vuosien ajan lapsen kehitystä aikuiseksi asti, eli siinä mielessä pieni lapsi olisi se ensimmäinen valinta. Sitten hyvin pian kyllä tajusin ajatteluni länsimaisuuden, en nyt tiedä mikä osuus on keskeyttäviä kummeja, mutta ilmeisesti näitä kuitenkin on. Jos joku menettää kesken koulunkäyntiään oman kumminsa tuen, ja koulu voi jäädä siitä kiinni, niin eikös ole parempi olla sitten tukemassa tätä lasta eteenpäin kuin ottaa "uusi" nuorempi koululainen ja jättää jo alkuun päässyt heitteille. Siinähän menee tämän luopuneen kumminkin useamman vuoden työ hukkaan jos ihan raadollisesti ajatellaan. Tai ainakaan sen kummin panoksen kantama hedelmä ei ole sitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla.
No, jos nyt joskus täyttelen kummilappuja, niin luulen, että ruksin kaiken tai en ruksi mitään tai jaarittelen tekstikenttään sellaiset sepustukset, että oksat pois. Tämäkin oli tässä vasta ensipälkähdyksiä shokin jälkeen, mutta kun tätä tässä vielä kuukauden mietiskelee, niin eiköhän ajatukset saa vielä loogisemman rungon.
Back to itsekkyys. Uudesta duunista ei mitään uutta. Projekti etenee kuin resiina. Se menee, ja siihen on yhteyttä, mutta asemaa ei vaan näy. Olen näköjään sisäisten valtataisteluiden uhri. Uudessakin paikassa. En vaan silti voi ymmärtää, miten vaikeaa on varata soveltuvuusarviointi. Ja kaikki vielä tietävät, että se on nyt pakollinen muodollisuus. Kolme viikkoa on nyt tuhrattu tähänkin asiaan. Että repikää siitä. Tulkinnasta riippuen siitä olisi ollut kaksi tai yksi viikkoa aikaa hoitaa oikeasti se arvioinnin varaus, ja jos minä olisin hr-ihminen, se olisi alustavasti varattu vaikka kuluneen viikon alkuun, ja peruttu sitten jos ei olisi ollut tarvetta. Nyt nämä taivaanrannanmaalarit vaan elää mañana, ja ihminen puuttuu ja jonkun toisen ihmisen kalenteri on taas viikon verran täynnä. Niiden ongelma, mutta syöpähän muakin.
Kävin ay-aktiivina myyntimiesten järkkäämässä iltaluennossa Jokaisella on oma vuorensa, jonka Veikka Gustafsson veti oikeinkin hyvin. Siellä oli yksi kollegakin, kilpailijalta tietty, katsoi vähän siihen malliin, että mitäs tuo täällä tekee. Siinä luennon aikana tuli sitten lopullisesti fiilis, että täm duuni ei ole minun vuoreni, mutta nyt on jotain saavutettu, jos alan grand old man on jo kateellinen. Näytän vielä sille viimeisenä tekonani, että lempinimet on ansaittava :)
28.9.08
Syksyfiiliksiä
Nyt on syksy. Taas kesä syksyksi vaihtui ja mun kaikki tsäänssit ilmaan haihtui. Hajoan töihin. Olen hyvä, mutta en viihdy. Se syö. Koulu on kivaa, jos sitä ei olisi, olisin varmaan jo jossain muualla. Työharjoittelu päättyy 9.10. Sen jälkeen kaikki on mahdollista. Olin muistanut sen verran väärin asioita, että kuvittelin sen päättyvän vasta lokakuun lopulla. Parempi näin.
Tilastotieteen vääntö kouluun ei kyllä oikeen innosta. Vasta muutama etätehtävä palautettuna, mutta vastenmielisyyskerroin on aika korkealla jo. En ehkä ole maailman matemaattisin ihminen. Metsän honkien runkokäyrämalleihin oli sentään kunnon kaavat ja yhdet oikeat vastaukset. En ole mikään Einstein, joka ratkoisi kaiken maailman matemaattiset ongelmat, enkä tiedä haluanko sitä ollakaan. Ehkä vähän käytännönläheisempien ongelmien kohtaaminen on enemmän se mun juttu.
Lehti oli tänään antoisa. Mulle vuosi sitten nimpparionnittelulaulun laulanut kuntavaaliehdokas kirjoitti hyvän mielipiteen tuosta naapurin harrasterakennuksesta, ja vaikka olen asiassa en kenenkään puolella, niin päätin kuitenkin äänestä häntä. Kukaan muu ei ole koskaan laulanut mulle baarissa. Huh. Julkkis ja hyvien asioiden puolesta ja vielä ihminen...
Lehden loppupäästä löytyi niitä työpaikkoja. Ensin oli 7, mutta yksi putosi nettitäsmennyksen takia heti pois. On vähän "kaikki kelpaa" meininki kyllä tässä huntingissa päällä, mutta kaikelle on yhteistä se, että uusi suunta on kaiken a ja o. Ei enää samoja naamoja pienen alan pienissä ympyröissä selkään puukottamassa. Ainoa vaan, että voi olla vielä vaikeampaa päästä noille muille aloille, missä piirit voi olla vielä paljon pienempiä. Asenteella mennään.
Tilastotieteen vääntö kouluun ei kyllä oikeen innosta. Vasta muutama etätehtävä palautettuna, mutta vastenmielisyyskerroin on aika korkealla jo. En ehkä ole maailman matemaattisin ihminen. Metsän honkien runkokäyrämalleihin oli sentään kunnon kaavat ja yhdet oikeat vastaukset. En ole mikään Einstein, joka ratkoisi kaiken maailman matemaattiset ongelmat, enkä tiedä haluanko sitä ollakaan. Ehkä vähän käytännönläheisempien ongelmien kohtaaminen on enemmän se mun juttu.
Lehti oli tänään antoisa. Mulle vuosi sitten nimpparionnittelulaulun laulanut kuntavaaliehdokas kirjoitti hyvän mielipiteen tuosta naapurin harrasterakennuksesta, ja vaikka olen asiassa en kenenkään puolella, niin päätin kuitenkin äänestä häntä. Kukaan muu ei ole koskaan laulanut mulle baarissa. Huh. Julkkis ja hyvien asioiden puolesta ja vielä ihminen...
Lehden loppupäästä löytyi niitä työpaikkoja. Ensin oli 7, mutta yksi putosi nettitäsmennyksen takia heti pois. On vähän "kaikki kelpaa" meininki kyllä tässä huntingissa päällä, mutta kaikelle on yhteistä se, että uusi suunta on kaiken a ja o. Ei enää samoja naamoja pienen alan pienissä ympyröissä selkään puukottamassa. Ainoa vaan, että voi olla vielä vaikeampaa päästä noille muille aloille, missä piirit voi olla vielä paljon pienempiä. Asenteella mennään.
25.7.08
Kuinka paljon meihin mahtuu ilotonta ikävää
Tänään näin, kun rouva itki. Oi jos se tietäisi. Tai se tietää. Ei tässä sen kummemmin mene meillä muillakaan. Laskin tuossa tilipäivä kunniaksi eurot. On ollut kallis kesä, vaikkei lomaa sen kummemmin ole ollutkaan. Juhannuksen mummoristeilyllä toki meni rahaa mutta ei mitenkään hurjasti. Hurjasti sitä on mennyt sitten ennen ja jälkeen Jussia. Se on kumma, että kun ei ole päivisin kiirettä, niin on öisin aikaa riekkua sitten joka paikassa.
Baarista ei voi tietenkään lähteä ennen pilkkua pois eikä siellä myöskään olla kuivin suin. No, nyt on mennyt viikko tipattomalla. Ja jos kaikki hyvin menee, niin tämä tahti saa jtkua vielä jonkin aikaa ihan suosiolla. Ei tässä nyt mitään absolutismia olla hakemassa, mutta täytyy tunnustaa, että kummasti olo alkaa keventyä vähitellen. Ja sitä rahaa säästyy.
Tulin kuulemaan asioita, joita ei ole tarkoitettu minun korvilleni. Taidan olla kuitenkin luotettavuus-rankingissa aika korkealla. Enkä aio niistä euroista kyllä kenellekään laulaa. Tajusin siinä sivussa, että oma liksa on nyt ihan kohtuullinen kuitenkin. Jos ei olisi menneiden vuosien ristejä kannettavana, niin talous olisi oikeinkin hyvin hallinnassa. Nyt se pitää ehkä loppuvuoden aikana yrittää saada jollekin raiteille.
Tämä viikonloppu on monella lailla mahdollinen käännekohta. Sain heiton työpaikan vaihdosta, ja jos kiinnostaa, niin nyt on aika ilmoittaa. En voi olla myöntämättä, että kadun varmaan jossain vaiheessa, jos en vastaa, että kiinnostaa. Hirveä tilanne sinänsä. Viihdyn nimittäin hyvin duunissa. Kauppakin on jotenkin käynyt, enkä ole ollut kuin 5 kk hommissa. On tylyä, jos näin nopeasti lähtisi muualle. Mutta ei kai nykyään saa tuollaista ajatella.
Haluan tavallisen elämän. Olen ajatellut rikkaisiin naimisiin pääsyä ja mökkiä Rukalla. En edes tiedä, mistä tuokin on tunkenut päähän. Vanhat laskentatoimen opit saivat aikaan sen, että laskin tarvittavan osakesalkun koon tietyllä tuotto-odotuksella minimitoimeentulon takaamiseksi. Oikeasti ihan sairasta.
Jääkiekko. Se on onneksi kohta ajankohtainen asia myös. On tosi kummaa, että tämä uusi aluevaltaus on ainoa paikka, jossa tunnen olevani hyväksytty. Onnellinen. Minä itse. Olisi kiva tietää, mitä joku "ammattilainen" minusta tämän toteamuksen perusteella sanoo. Saattaa osua oikeaan, mutta ehkä ei. Se on varmaan yhteisöllisyyttä. Sitä, että erakko kuuluu joukkoon. Halli on kuin netti.
Baarista ei voi tietenkään lähteä ennen pilkkua pois eikä siellä myöskään olla kuivin suin. No, nyt on mennyt viikko tipattomalla. Ja jos kaikki hyvin menee, niin tämä tahti saa jtkua vielä jonkin aikaa ihan suosiolla. Ei tässä nyt mitään absolutismia olla hakemassa, mutta täytyy tunnustaa, että kummasti olo alkaa keventyä vähitellen. Ja sitä rahaa säästyy.
Tulin kuulemaan asioita, joita ei ole tarkoitettu minun korvilleni. Taidan olla kuitenkin luotettavuus-rankingissa aika korkealla. Enkä aio niistä euroista kyllä kenellekään laulaa. Tajusin siinä sivussa, että oma liksa on nyt ihan kohtuullinen kuitenkin. Jos ei olisi menneiden vuosien ristejä kannettavana, niin talous olisi oikeinkin hyvin hallinnassa. Nyt se pitää ehkä loppuvuoden aikana yrittää saada jollekin raiteille.
Tämä viikonloppu on monella lailla mahdollinen käännekohta. Sain heiton työpaikan vaihdosta, ja jos kiinnostaa, niin nyt on aika ilmoittaa. En voi olla myöntämättä, että kadun varmaan jossain vaiheessa, jos en vastaa, että kiinnostaa. Hirveä tilanne sinänsä. Viihdyn nimittäin hyvin duunissa. Kauppakin on jotenkin käynyt, enkä ole ollut kuin 5 kk hommissa. On tylyä, jos näin nopeasti lähtisi muualle. Mutta ei kai nykyään saa tuollaista ajatella.
Haluan tavallisen elämän. Olen ajatellut rikkaisiin naimisiin pääsyä ja mökkiä Rukalla. En edes tiedä, mistä tuokin on tunkenut päähän. Vanhat laskentatoimen opit saivat aikaan sen, että laskin tarvittavan osakesalkun koon tietyllä tuotto-odotuksella minimitoimeentulon takaamiseksi. Oikeasti ihan sairasta.
Jääkiekko. Se on onneksi kohta ajankohtainen asia myös. On tosi kummaa, että tämä uusi aluevaltaus on ainoa paikka, jossa tunnen olevani hyväksytty. Onnellinen. Minä itse. Olisi kiva tietää, mitä joku "ammattilainen" minusta tämän toteamuksen perusteella sanoo. Saattaa osua oikeaan, mutta ehkä ei. Se on varmaan yhteisöllisyyttä. Sitä, että erakko kuuluu joukkoon. Halli on kuin netti.
10.6.08
Koulukapinaa
En aina oikein jaksa ymmärtää. Jossain vaiheessa kevättä kiukuttelin siitä, että en kelpaa entiseen duunipaikkaani meidän firman edustajaksi. Oi aikoja. Nyt kelpaan.
Vaatii itseltä pikkaisen selkärankaa olla tässä tilanteessa fiksu ja filmaattinen. Mutta ehkä osaan. Kiva kesärumba tuli ainakin tästä, eli jos ihmiset lomailevat niin treffiaikojen löytäminen voi olla kiven alla. Toisaalta eipä tarvi sitten koittaa vääntää muita tyhjänpäiväisempiä tapaamisia ainakaan. Sen verran confusing tilanne, että pitää ihan itsekin pitää peukkuja pystyssä.
Vaatii itseltä pikkaisen selkärankaa olla tässä tilanteessa fiksu ja filmaattinen. Mutta ehkä osaan. Kiva kesärumba tuli ainakin tästä, eli jos ihmiset lomailevat niin treffiaikojen löytäminen voi olla kiven alla. Toisaalta eipä tarvi sitten koittaa vääntää muita tyhjänpäiväisempiä tapaamisia ainakaan. Sen verran confusing tilanne, että pitää ihan itsekin pitää peukkuja pystyssä.
1.6.08
Léon
Hyperaktiivista. Taas viesti, vaikka justiin pistin edellisen. On siis varhainen sunnuntai. Ei mikään tunnu miltään.
Olen seestynyt kotiin. Lauantaina olin päiväsellä talkoilemassa. Talkoot meni hienosti. Niin hienosti, että voin taas ottaa käyttöön sen brittiläisen TV-elokuvan lentävän lauseen "voit rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen". En kyllä vielä ole.
Pyrkyrit. Paskanpuhujat. Elostelijat. Ensin ihmiset vaikuttavat hyviltä, mutta pinnan alla kaikki on pahaa. Onneksi menetetyn sydämeni huomioi TV 2. Siihen voi luottaa. Nyt ei mennyt Fakta homma vaan leffana ruutuun pamahtanut Léon.
Joskus aikanaan olen sen nähnyt. Tämän päivän kokemuksien jälkeen (ja joidenkin vanhojenkin) se on saanut minulle uudet ulottuvuudet. Kun kaikki on täydellistä, matto vetäistään alta. Kun kaikki on fiduix, ei maailma kaadukaan, vaan aina voi kompuroida eteenpäin. Leffan loppukohtaukset ovat kyllä vieläkin ehkä parhaita toddellisen ja täydellisen rakkauden osoituksia. Itsemurhapommittaja ja pahisteini, joka muuttuukin koulutytöksi. Hoh.
Klassikko-opetuksisrta never-trust-no-one on myös vahvasti mukana. Sen minä sentään olen tiennyt kauan. Todella ällöttävään verkostoitumismeininkiin ja oman edun tavoitteluun liittyenhän on luontevaa onkia kaikki olennainen tieto esim. minusta ja todetta sitten pian, että ei maksa vaivaa tutustua, ei voi hyödyntää. Damn. Ei ainakaan jos joku "hyödyllisempi" tulee paikalle.
Hassua tässä kaikessa on, että nuo itsekkäästi asioistaan ajavat ihmiset jäävät usein siellä huipulla näppejään nuolemaan. Ei raha tuo onnea. Ei heille ainakaan. En tiedä, tuoko se sitä tännekään, mutta ainakin kelpaan sinne johinkin piireihin. Ei ahneutta, ei pelkkää oman edun tavoittelua, ei kateutta, vaan nöyryyttä. Neljän ruusun voittajatyyppi voisi olla kateellinen. En malta odottaa marraskuuta.
Olen seestynyt kotiin. Lauantaina olin päiväsellä talkoilemassa. Talkoot meni hienosti. Niin hienosti, että voin taas ottaa käyttöön sen brittiläisen TV-elokuvan lentävän lauseen "voit rakastaa saamatta vastarakkautta ja olla onnellinen". En kyllä vielä ole.
Pyrkyrit. Paskanpuhujat. Elostelijat. Ensin ihmiset vaikuttavat hyviltä, mutta pinnan alla kaikki on pahaa. Onneksi menetetyn sydämeni huomioi TV 2. Siihen voi luottaa. Nyt ei mennyt Fakta homma vaan leffana ruutuun pamahtanut Léon.
Joskus aikanaan olen sen nähnyt. Tämän päivän kokemuksien jälkeen (ja joidenkin vanhojenkin) se on saanut minulle uudet ulottuvuudet. Kun kaikki on täydellistä, matto vetäistään alta. Kun kaikki on fiduix, ei maailma kaadukaan, vaan aina voi kompuroida eteenpäin. Leffan loppukohtaukset ovat kyllä vieläkin ehkä parhaita toddellisen ja täydellisen rakkauden osoituksia. Itsemurhapommittaja ja pahisteini, joka muuttuukin koulutytöksi. Hoh.
Klassikko-opetuksisrta never-trust-no-one on myös vahvasti mukana. Sen minä sentään olen tiennyt kauan. Todella ällöttävään verkostoitumismeininkiin ja oman edun tavoitteluun liittyenhän on luontevaa onkia kaikki olennainen tieto esim. minusta ja todetta sitten pian, että ei maksa vaivaa tutustua, ei voi hyödyntää. Damn. Ei ainakaan jos joku "hyödyllisempi" tulee paikalle.
Hassua tässä kaikessa on, että nuo itsekkäästi asioistaan ajavat ihmiset jäävät usein siellä huipulla näppejään nuolemaan. Ei raha tuo onnea. Ei heille ainakaan. En tiedä, tuoko se sitä tännekään, mutta ainakin kelpaan sinne johinkin piireihin. Ei ahneutta, ei pelkkää oman edun tavoittelua, ei kateutta, vaan nöyryyttä. Neljän ruusun voittajatyyppi voisi olla kateellinen. En malta odottaa marraskuuta.
30.5.08
Peruskivi
Nyt se on ohi. Koeaika. Join ihan pullakahvit. Ja pe 13. päivä on jo työporukalla luvassa häppeninkiä. Vähän pelottavaa.
Uusia vauvojakin on tullut vaikka entisetkin on katsastamatta. Kaksi syntyi vielä peräkkäisinä päivinä ja sukupuoletkin oli eri, eli ei muuta kuin pitkän aikavälin amoriksi luomaan järkiliitolle puitteet.
Vähän on kyllä synkistelyynkin aihetta. Sen hartaasti odotetun Merimieskirkon peruskiven muuraus on ollut 28.5. eikä tätä A-listin selvää nimeä ole kutsu tavoittanut. Oi aikoja, oi tapoja.
Uusia vauvojakin on tullut vaikka entisetkin on katsastamatta. Kaksi syntyi vielä peräkkäisinä päivinä ja sukupuoletkin oli eri, eli ei muuta kuin pitkän aikavälin amoriksi luomaan järkiliitolle puitteet.
Vähän on kyllä synkistelyynkin aihetta. Sen hartaasti odotetun Merimieskirkon peruskiven muuraus on ollut 28.5. eikä tätä A-listin selvää nimeä ole kutsu tavoittanut. Oi aikoja, oi tapoja.
5.5.08
17.4.08
Hiilidioksidi
Metsäliiton setä puhui joskus hiilinielusta. Siis paperikasasta pöydän päällä. Minulla on hiilinielu makkarissa ainakin viikonloppuun asti, silloin olisi taas tarkoitus siivota joku nurkka monen vuoden paskasta vapaaksi.
Ilmastotalkoiden eteen olen tehnyt toki muutakin. Tilasin sen uuden Stockan MasterCardin jo ennen kuin postiluukusta tuli vaihtotarjous. Siellä oli mietitty luottorajakin sopivaksi. Olen positiivisesti yllättynyt. Syy tähän ekoajatteluun tuli toki Facebookista. Tuttu oli liittynyt Vihdin Ideaparkin vastustajaksi. Minä en liittynyt, kun olen konservatiivi. Tajusin vasta nyt, että jos niitä kiloja hiilidioksidia punnitaan, niin taidan menestyä ihan kohtuullisesti. Tankkasin kyllä duuniautoon tankillisen 95E:tä 81 egellä, mutta ajoista melkein kaikki ovat työhön liittyvää. Eilen kävin kyllä autoedun hyödyntämismielessä Laviassa osuuspankin kokouksessa (en päässyt hallintoneuvostoon mutta kelpasin pöytäkirjan tarkastajaksi) kun ei ollut mitään järkevää puuhaa.
Niin, asiaan. Minun pitäisi olla "ilmaisen" autoilun vuoksi Vihdin Ideaparkin kannattaja. En jaksa jauhaa sotainvalidien taloista, jotka sen helvetin alle jäävät, mutten silti ymmärrä mitään. Toisaalta tiedän, että sitä kansa tahtoo niin miksei sitä sitten kansalle anneta. Voin vaan tehdä oman pienen valintani, ja hypätä jotakuinkin ekologiseen raitiovaunuun ja mennä keskustaan aikanaan rakennettuun ostosparatiisiin. Ja sitä korttiahan voi vinguttaa tavaroiden hankinnan lisäksi palveluiden ostoon, taitaa suomalainen olut olla ekologisempaa kuin kaukaa rahdattu tee, mutta kumpaa tahansa saatan kyllä hörpätä. Tee tuo kyllä toisaalta toimeentuloa köyhiin maihin mutta ei kai panimoalallakaan liikaa duunipaikkoja ole.
Sehän on jo moneen kertaan ruokakaupoista puhuttaessa todettu, että meidän Herkku ei ole poskettoman kallis. Ne keltaisella etiketillä olevat "Katso hintaa!" systeemit vaan rungoksi ja sörsselit päälle, niin ollaan ihan budjeteissa. Laskeekohan serenaperheet sille autoilulle hinnan? Ja kai sekin on etu, että ostosten lomassa tapaa tuttuja ja julkkujakin näkee joskus. Ja meille tavallisille ihmisille kaiken maailman hienoperseet tarjoaa vielä halpaa hupia omituisella Euroopan omistaja -käytöksellään. Mihin siis tarvitaan Ideapark? Mulla on melkein kaikkien aikojen Stocka. Ja omatunto.
Ilmastotalkoiden eteen olen tehnyt toki muutakin. Tilasin sen uuden Stockan MasterCardin jo ennen kuin postiluukusta tuli vaihtotarjous. Siellä oli mietitty luottorajakin sopivaksi. Olen positiivisesti yllättynyt. Syy tähän ekoajatteluun tuli toki Facebookista. Tuttu oli liittynyt Vihdin Ideaparkin vastustajaksi. Minä en liittynyt, kun olen konservatiivi. Tajusin vasta nyt, että jos niitä kiloja hiilidioksidia punnitaan, niin taidan menestyä ihan kohtuullisesti. Tankkasin kyllä duuniautoon tankillisen 95E:tä 81 egellä, mutta ajoista melkein kaikki ovat työhön liittyvää. Eilen kävin kyllä autoedun hyödyntämismielessä Laviassa osuuspankin kokouksessa (en päässyt hallintoneuvostoon mutta kelpasin pöytäkirjan tarkastajaksi) kun ei ollut mitään järkevää puuhaa.
Niin, asiaan. Minun pitäisi olla "ilmaisen" autoilun vuoksi Vihdin Ideaparkin kannattaja. En jaksa jauhaa sotainvalidien taloista, jotka sen helvetin alle jäävät, mutten silti ymmärrä mitään. Toisaalta tiedän, että sitä kansa tahtoo niin miksei sitä sitten kansalle anneta. Voin vaan tehdä oman pienen valintani, ja hypätä jotakuinkin ekologiseen raitiovaunuun ja mennä keskustaan aikanaan rakennettuun ostosparatiisiin. Ja sitä korttiahan voi vinguttaa tavaroiden hankinnan lisäksi palveluiden ostoon, taitaa suomalainen olut olla ekologisempaa kuin kaukaa rahdattu tee, mutta kumpaa tahansa saatan kyllä hörpätä. Tee tuo kyllä toisaalta toimeentuloa köyhiin maihin mutta ei kai panimoalallakaan liikaa duunipaikkoja ole.
Sehän on jo moneen kertaan ruokakaupoista puhuttaessa todettu, että meidän Herkku ei ole poskettoman kallis. Ne keltaisella etiketillä olevat "Katso hintaa!" systeemit vaan rungoksi ja sörsselit päälle, niin ollaan ihan budjeteissa. Laskeekohan serenaperheet sille autoilulle hinnan? Ja kai sekin on etu, että ostosten lomassa tapaa tuttuja ja julkkujakin näkee joskus. Ja meille tavallisille ihmisille kaiken maailman hienoperseet tarjoaa vielä halpaa hupia omituisella Euroopan omistaja -käytöksellään. Mihin siis tarvitaan Ideapark? Mulla on melkein kaikkien aikojen Stocka. Ja omatunto.
30.3.08
Taukoilua
Työpaikan vaihto on tainut olla rankkaa. Kroppa huutaa tuskasta ja pää hajoaa. Ehkä tämä ei edes johdu pelkästään muutoksesta. Nyt pitää pysähtyä. Tai oikeastaan olen jo ehtinyt pysähtyä. Kokeiluiden kautta eteenpäin. Nyt on pyykinpesun ja järjestelyjen aika. Aika luotsata laiva suurelle väylälle. Aika jättää karikot ja matalikot taakse ja päätyä valtamerille. Melkoista mielikuvatyöskentelyä, mutta toivon mukaan toimivaa.
Työtä kyllä riittää. Soittoja, soittoja ja soittoja. Tehtaita ja pikkufirmoja. Hirvittävä perkaaminen edessä. Mutta ei kai missään helpolla pääse. Vanhassa elämässä ei vaan olisi tarvinut ponnistella juuri laisinkaan.
Iltakouluhömpsötykset ja lätkähärdellit saa riittää nyt harrastuksiksi. Porista kyllä kysäistiin kiinnostusta partioaktiviteetteihin vielä. Pitää sorvata diplomaattinen vastaus. Golf-vouhotuskin vaatii oman osansa aktiivisuudesta.
Työtä kyllä riittää. Soittoja, soittoja ja soittoja. Tehtaita ja pikkufirmoja. Hirvittävä perkaaminen edessä. Mutta ei kai missään helpolla pääse. Vanhassa elämässä ei vaan olisi tarvinut ponnistella juuri laisinkaan.
Iltakouluhömpsötykset ja lätkähärdellit saa riittää nyt harrastuksiksi. Porista kyllä kysäistiin kiinnostusta partioaktiviteetteihin vielä. Pitää sorvata diplomaattinen vastaus. Golf-vouhotuskin vaatii oman osansa aktiivisuudesta.
18.3.08
Kökköö
Onneksi tulee pääsiäinen. Lätkä menee hauskasti mut en tiijä. Töissä on kivaa, mutta myynti ei kulje. Kotona on saastaista, mutta en siivoa tai tiskaa. Elämää. Elävää elämää on tämäkin.
On elämässä uusia asioitakin. Lauantaina olin green card -kurssilla ja se jatkuu vielä 3 seuraavana lauantaina ja sitten keväämmällä pääsee ihan kentälle. Talk about ruskea kieli. Koska ainoa syy tuolle ponnistelulle on se, että siitä voi olla joskus jotain hyötyä. Hohhoi. Iso ristiriita on myös ammatinvalinnassa. Se on hyvä, mutta se vituttaa joka aamu. Siis ala. Siivous on seksikästä ja myynti vielä seksikkäämpää. Hassua, että sekä tuotteissa että palveluissa hinnan ja laadun välistä yhteyttä ei ymmärretä kummassakaan. Analogiaa.
Huomenna on ratkaiseva päivä. Urkku auki. Ja matsikin luvassa. En enää uskalla edes olla kenenkään puolella. Onneksi joukkueita riittää.
Niin, siitä pääsiäisestä. Huominen hurahtaa miten vaan, torstaina duunissa ohjelmallinen päivä kerrankin, ja mitäs sitten? Ilta tuhat tuo, kuiskausta monta sataa lupausta. En tiedä, kutsuuko ulkoelämä vai käkistynkö himassa. Molempi hyvä. Ehkä ulos. Lauantai nimittäin ikävästi katkoo neljän päivän vapauden. Sen takia to pitäisi juhlia tai sitten la/su illalla. Mutta jaksaako sitä nyt. Ei.
Jos olisi normaali elämä, niin kaikki olisi hyvin. Mutta onneksi ei ole normaali. Täällä sitä vaan myötäeletään vauvaodotusta ja ryvetään.
On elämässä uusia asioitakin. Lauantaina olin green card -kurssilla ja se jatkuu vielä 3 seuraavana lauantaina ja sitten keväämmällä pääsee ihan kentälle. Talk about ruskea kieli. Koska ainoa syy tuolle ponnistelulle on se, että siitä voi olla joskus jotain hyötyä. Hohhoi. Iso ristiriita on myös ammatinvalinnassa. Se on hyvä, mutta se vituttaa joka aamu. Siis ala. Siivous on seksikästä ja myynti vielä seksikkäämpää. Hassua, että sekä tuotteissa että palveluissa hinnan ja laadun välistä yhteyttä ei ymmärretä kummassakaan. Analogiaa.
Huomenna on ratkaiseva päivä. Urkku auki. Ja matsikin luvassa. En enää uskalla edes olla kenenkään puolella. Onneksi joukkueita riittää.
Niin, siitä pääsiäisestä. Huominen hurahtaa miten vaan, torstaina duunissa ohjelmallinen päivä kerrankin, ja mitäs sitten? Ilta tuhat tuo, kuiskausta monta sataa lupausta. En tiedä, kutsuuko ulkoelämä vai käkistynkö himassa. Molempi hyvä. Ehkä ulos. Lauantai nimittäin ikävästi katkoo neljän päivän vapauden. Sen takia to pitäisi juhlia tai sitten la/su illalla. Mutta jaksaako sitä nyt. Ei.
Jos olisi normaali elämä, niin kaikki olisi hyvin. Mutta onneksi ei ole normaali. Täällä sitä vaan myötäeletään vauvaodotusta ja ryvetään.
24.2.08
Jäkistä ja muuta miehekästä
Tein sitten äijät. Olin lauvantaina Lappeenrannassa katsomassa Saipa-Jokerit-matsin. Ja kun Stockan lipputäti oli niin kiva suosisollisella avustuksellani, niin saatiin kaaoskin aikaan -> eka rivi, 3 paikkaa, kelläs onkaan keskimmäinen... Tietysti reuna ja käytävä oli myyty samalle seurueelle ja tämä herrasmies sitten tyytyi laitapaikkaan kun ei viitsinyt enää alkaa vääntää. Ois pitänyt ottaa ne kaikki kolme...
Vaatetus Saipa-baseball-takissa ja kädessä Jokerien fanilippu oli myös aika osuva. Ei tullut turpiin. Siis hallissa. Eikä muuallakaan, mutta kun kävin Hesessä Utin ABC:lla ilman lippua, oli Jokeri-fanien, jotka olivat samaiseen paikkaan eksyneet (n. 7 promillea ja selitetään puhelimeen, että ollaan nyt "jossain" Utissa ja tullaan kyllä Onnelaan kun päästään Stadiin) taisivat luulla mua paikalliseksi juntiksi. Onneksi joku niistä selvimmistä muisti mut ja sen lipun, ja tilanne ohittui aika tyylikkäästi. Siis kiitos sinulle! :)
Facebook tekee myös omiaan. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia jopa itsestäni. Tämä riippuvuus alkaa muistuttaa sitä samaa entistä, mitä tapahtui Vaasassa sen kiinteän VOAS-Villityksen verkon tulon myötä. Ei olla finkulla enää, mutta... Joku näkee aina.
Mitä on tämä tavallinen elämä enää? Pitääkö mennä Selviytyjiin tai BB:hen, että on jotain? Vai pitääkö ylipäänsä olla jotain, jos se oleminen on sitten justiinsa sitä. Ei *******. No, onneksi on tämä vehje. Se, missä kaikki on. Olin aika yllättynyt yhdestä friend requestista tuossa joitakin aikoja sitten. Ei voi vaan toimia niin nopeasti. Ei kukaan. Ystäviä voi olla Hyytiälässä ja/tai Facebokkissa ja sitten voi olla enemmän ystävä Hyytiälässä kuin Facebookissa mutta tietysti myös toisin päin. Aika hassua. Ihan kuin 50-luvulla. Meillä on luokkaerot. Ei mulla kyllä mitään niitä vastaan ole. Mutta silti...
Vaatetus Saipa-baseball-takissa ja kädessä Jokerien fanilippu oli myös aika osuva. Ei tullut turpiin. Siis hallissa. Eikä muuallakaan, mutta kun kävin Hesessä Utin ABC:lla ilman lippua, oli Jokeri-fanien, jotka olivat samaiseen paikkaan eksyneet (n. 7 promillea ja selitetään puhelimeen, että ollaan nyt "jossain" Utissa ja tullaan kyllä Onnelaan kun päästään Stadiin) taisivat luulla mua paikalliseksi juntiksi. Onneksi joku niistä selvimmistä muisti mut ja sen lipun, ja tilanne ohittui aika tyylikkäästi. Siis kiitos sinulle! :)
Facebook tekee myös omiaan. Löysin ihan uusia ulottuvuuksia jopa itsestäni. Tämä riippuvuus alkaa muistuttaa sitä samaa entistä, mitä tapahtui Vaasassa sen kiinteän VOAS-Villityksen verkon tulon myötä. Ei olla finkulla enää, mutta... Joku näkee aina.
Mitä on tämä tavallinen elämä enää? Pitääkö mennä Selviytyjiin tai BB:hen, että on jotain? Vai pitääkö ylipäänsä olla jotain, jos se oleminen on sitten justiinsa sitä. Ei *******. No, onneksi on tämä vehje. Se, missä kaikki on. Olin aika yllättynyt yhdestä friend requestista tuossa joitakin aikoja sitten. Ei voi vaan toimia niin nopeasti. Ei kukaan. Ystäviä voi olla Hyytiälässä ja/tai Facebokkissa ja sitten voi olla enemmän ystävä Hyytiälässä kuin Facebookissa mutta tietysti myös toisin päin. Aika hassua. Ihan kuin 50-luvulla. Meillä on luokkaerot. Ei mulla kyllä mitään niitä vastaan ole. Mutta silti...
2.2.08
Muutosta
Kävin Päivä Tukholmassa -risteilyllä. Fasinoivaa. Kaikki on fasinoivaa. Matkaseura jättäytyi pois niin olin siellä yksin. Ihan ihmeellisten kanssamatkustajien kanssa. Oli niin erikoinen reissu että absurdius juuri veti sen tuolle fasinoivalle puolelle. Tukholman reittikin oli mietitty, mutta ah niin ihana torkkukytkin sai järjen päähän varhaisaamiaisen jälkeen, että kannattaa nukkua koko päivä kun kerrankin voi. Eipä tarvinnut hankkia kruunuja.
Viimeinen työpäiväkin oli hassu tai epäaito. Kukaan lähimmistä työkavereista ei ollut paikalla. Sain kuitenkin rutiinit hoidettua. Ehkä tämä nyt oli oikea ratkaisu. Uusi työ alkoi jo eilen mutta alkaa oikeasti vasta maanantaina. Piti mennä MP-messuille mutta en sitten mennytkään. Kun lopputili oli maksettu tilille niin olisi ollut vaarallisesti mammonaa Hayabusan käsirahaan. Törmäsin eilen sitten yhteen tuttuun illalla, ja tämä olisi myymässä omaa Busaansa. Vaarallista.
Ystäväiseni Leena puhui kuitenkin järkeä, että mopo ei ole nyt ajankohtainen. Saan sitten maanantaina Citroën C5 -farmarin avaimet kouraan ja tuskin ihan heti halajan mustan kaunottaren sisältä minnekään kaksipyöräisen selkään. Fasinoiva edustusauto. Ja peräkoukku. Ihan perheeniskää.
Muutenkin ensi viikkoa odottelen ihan hipheihurraa-tunnelmissa. Uusi työ, uudet haasteet, uusi elämä ja kokkailua ja sellaista. Fasinoivaa.
Viimeinen työpäiväkin oli hassu tai epäaito. Kukaan lähimmistä työkavereista ei ollut paikalla. Sain kuitenkin rutiinit hoidettua. Ehkä tämä nyt oli oikea ratkaisu. Uusi työ alkoi jo eilen mutta alkaa oikeasti vasta maanantaina. Piti mennä MP-messuille mutta en sitten mennytkään. Kun lopputili oli maksettu tilille niin olisi ollut vaarallisesti mammonaa Hayabusan käsirahaan. Törmäsin eilen sitten yhteen tuttuun illalla, ja tämä olisi myymässä omaa Busaansa. Vaarallista.
Ystäväiseni Leena puhui kuitenkin järkeä, että mopo ei ole nyt ajankohtainen. Saan sitten maanantaina Citroën C5 -farmarin avaimet kouraan ja tuskin ihan heti halajan mustan kaunottaren sisältä minnekään kaksipyöräisen selkään. Fasinoiva edustusauto. Ja peräkoukku. Ihan perheeniskää.
Muutenkin ensi viikkoa odottelen ihan hipheihurraa-tunnelmissa. Uusi työ, uudet haasteet, uusi elämä ja kokkailua ja sellaista. Fasinoivaa.
14.1.08
Oppia ikä kaikki
Niin. Oppiminen. Opiskelu.
Maanikko keksi mulle otsikon. Otsikon keksimiseen usein kaatuu postaamisen aloittaminen. Nyt kuitenkin tajunnanvirtaa.
Terveisiä amiksen atk-luokasta. Peltsi on siis nyt haagahelialainen. Kun ei tullut metsänhoitajaa niin jos edes tradenomiksi kelpaisi. Tosin maisteriohjelmakin on jo katsottuna valmiiksi. Suosittelen jo orientaatiojakson ja yhden illan kokeilun perusteella aikuisopiskelua kaikille.
Jos Viikissä tai Hyytiälässä kurssia terrorisoi yksi neiti nirppanokka-näsäviisas-besserwisser-taliavo niin täällä niitä mahtuu yhteen luokkaan noin 75 % kaikista opiskelijoista. Se on aika paljon. En tiedä, mitä täällä oppii. Ainakin itseään alkaa arvostaa aika paljon. Sekin on hyvä. Olen hyvä jätkä. Minussa on potentiaalia.
Mun tradenomiuteni on kiinni tällä hetkellä siitä, mitä Vaasa vastaa opintorekisteriotepyyntöön. Jos vastaa hyvin, niin sitten saan melkein kaiken perushomman hyväksiluettua ja minusta tulee jotain. Jos en saa hyväksiluettua, niin sitten tulee masennus. Jään pölynimurikauppiaaksi ja elän elämäni onnellisena loppuun asti.
Maanikko keksi mulle otsikon. Otsikon keksimiseen usein kaatuu postaamisen aloittaminen. Nyt kuitenkin tajunnanvirtaa.
Terveisiä amiksen atk-luokasta. Peltsi on siis nyt haagahelialainen. Kun ei tullut metsänhoitajaa niin jos edes tradenomiksi kelpaisi. Tosin maisteriohjelmakin on jo katsottuna valmiiksi. Suosittelen jo orientaatiojakson ja yhden illan kokeilun perusteella aikuisopiskelua kaikille.
Jos Viikissä tai Hyytiälässä kurssia terrorisoi yksi neiti nirppanokka-näsäviisas-besserwisser-taliavo niin täällä niitä mahtuu yhteen luokkaan noin 75 % kaikista opiskelijoista. Se on aika paljon. En tiedä, mitä täällä oppii. Ainakin itseään alkaa arvostaa aika paljon. Sekin on hyvä. Olen hyvä jätkä. Minussa on potentiaalia.
Mun tradenomiuteni on kiinni tällä hetkellä siitä, mitä Vaasa vastaa opintorekisteriotepyyntöön. Jos vastaa hyvin, niin sitten saan melkein kaiken perushomman hyväksiluettua ja minusta tulee jotain. Jos en saa hyväksiluettua, niin sitten tulee masennus. Jään pölynimurikauppiaaksi ja elän elämäni onnellisena loppuun asti.
25.11.07
Mukinaa
Jälleen yksi päivä lähempänä kuolemaa. Jälleen.
Hankin levyjä 3 kpl. Todistin kassalle, että musiikkimakuni on monipuolinen. Leevi-tribuutti, uusin Klamydia ja Samuli Edelmannin virret. No, kotimaisia kaikki.
Hyvä ystäväni Mr. Markkinointi voi ottaa mut kohta mallikansalaiseksi kursseilleen. Kotkasta olivat Kristina Cruisesilla keksineet panna esitteen postiin niin johan päätin pamauttaa juhannukseksi taas mummoristeilylle. Suuntana legendaarinen Visby ja Maarianhamina. Uskonpa, että tästä tulee vielä ikimuistoisempaa kuin kesäisestä retkestä saaristossa.
Ja teille kaikille uteliaille tiedoksi, että aloitan aikuiskoulutuksena iltaopinnot tradenomin tutkinnon toivossa sitten tammikuussa. Jesjes. Sitä ennen glögitellään kuitenkin Didrichsenin museon ystävien kesken. Extremeä sekin.
Hankin levyjä 3 kpl. Todistin kassalle, että musiikkimakuni on monipuolinen. Leevi-tribuutti, uusin Klamydia ja Samuli Edelmannin virret. No, kotimaisia kaikki.
Hyvä ystäväni Mr. Markkinointi voi ottaa mut kohta mallikansalaiseksi kursseilleen. Kotkasta olivat Kristina Cruisesilla keksineet panna esitteen postiin niin johan päätin pamauttaa juhannukseksi taas mummoristeilylle. Suuntana legendaarinen Visby ja Maarianhamina. Uskonpa, että tästä tulee vielä ikimuistoisempaa kuin kesäisestä retkestä saaristossa.
Ja teille kaikille uteliaille tiedoksi, että aloitan aikuiskoulutuksena iltaopinnot tradenomin tutkinnon toivossa sitten tammikuussa. Jesjes. Sitä ennen glögitellään kuitenkin Didrichsenin museon ystävien kesken. Extremeä sekin.
10.11.07
Monta monta yötä
Nyt ei mikään kulje. Ei mikään. Työtarjouksia ei ole sadellut. Enkä ole saanut mitään aikaan. Enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Strinkulla oli pikkujoulut torstaina. Otin liikaa viiniä. Eilen oli hirveä päivä. Kaikin puolin. Samalla herää kysymys, millä ylipäänsä on merkitystä. Jos kerran saan hillua aivan holtittomana, niin en kyllä tiedä, mitä itsekään pitäisi ajatella. Entiset pomot on sentään ollut pomoja.
Tänään on yhden daamin paluupäivä Pariisin reissulta. Onneksi. Päätin jo sen, että voisin taas koittaa olla vähän enemmän raittiisti loppuvuoden. Siihen liittyen kelasin myös nimenomaisesti työpaikkakuviota. Tässä ei tosiaan ole mitään järkeä.
Nyt kun on marraskuu, on taas aika miettiä tulevaa vuotta. Ehkä 2008 on minun vuoteni. Ehkä asiat järjestyvät. Toivottavasti.
Haasteet ovat kivoja. Oikeastaan elämä on haaste. Ja valintoja. Ovia, joita auotaan ja suljetaan. Käytäviä, joista osa menee kauas pois ja osa päättyy komeroon.
Tänään on yhden daamin paluupäivä Pariisin reissulta. Onneksi. Päätin jo sen, että voisin taas koittaa olla vähän enemmän raittiisti loppuvuoden. Siihen liittyen kelasin myös nimenomaisesti työpaikkakuviota. Tässä ei tosiaan ole mitään järkeä.
Nyt kun on marraskuu, on taas aika miettiä tulevaa vuotta. Ehkä 2008 on minun vuoteni. Ehkä asiat järjestyvät. Toivottavasti.
Haasteet ovat kivoja. Oikeastaan elämä on haaste. Ja valintoja. Ovia, joita auotaan ja suljetaan. Käytäviä, joista osa menee kauas pois ja osa päättyy komeroon.
23.10.07
Somewhere in the distance
Voi elämä. Ja elämän kevät. Eilen oli iso vitutus. Se meni pois, kun päätin lopettaa tipattoman. Strindberg toimi jälleen. Tosin tänään oli taas vitutus, kylläkin pienempi. Ehkä elämään pitää hakea uusi kurssi. Yksi linja löytyi aamulla Marc Almondin Jacky-biisistä. Noi sanahat sopii kuin nyrkki silmään.
Well, what you don't know doesn't hurt you
I'd have to get drunk every night
And talk about virility
With some old grandmother
That might be decked out like a christmas tree
And no pink elephant I'd see
Though I'd be drunk as I could be
Still I would sing my song to me
About the time they called me "jacky"
And if I joined the social whirl
Became procurer of young girls
I'd still know where I'd want to be
Now, tell me, wouldn't it be nice
That if one day in paradise
I'd sing for all the ladies up there
And they would sing along with me
And we be so happy there to be
'cos down below is really nowhere
I know that every single night
When my angelic work was through
The angels and the devil too
Could sing my childhood song to me
20.10.07
Horse show
Olin heppanäytöksessä. Se on uutta. Se oli siis jotain koulutusta. Super Star Dressage Clinic jos sanoo jollekin jotain. Hassua. Leena antoi liput kun ei itse halunnut mennä. Confusing.
Tipaton kausi on nyt kestänyt 4 viikkoa. Tämä alkaa olla rankkaa. Henkka jo totesi, ettei tipattomuus sovi mulle. Siinä on pointtia. Maailma on vesiselvänä kyllä aika raadollinen paikka. Vaikea vaan itsekään olla mitään varmaa mieltä siitä, mikä aina on fiksua.
Kaikki liittyy kaikkeen. Töissäkin on täysi vitutus päällä juuri. Olen ehkä vähän bipolaarinen nyt tämän samaisen kuukauden ansiosta. Kaksi myyjää saa mut raivon valtaan. Se on hassua ja outoa. Ei ollenkaan mun normaalin tyyneyden tapaista.
Viimeinen niitti oli taas väärän dokumentin avaaminen kun pitkän ajan jälkeen olin taas oman pöydän äärellä. Minun nimeni allekirjoituksena paikassa, johon se ei kuulu. Ai, että, mikä angsti. Lehdessä oli melkein kiinnostava työpaikkailmoitus, eli mitäs siinä häviää jos paikkaa hakee. En keksi mitään peruuttamatonta ainakaan. Ja maailma ei kaadu, jos paikka ei mulle irtoa.
Jotain hyvääkin sentään. Pitää olla jotain, mitä odottaa. Iltaopiskelun pääsykoe voisi olla sellainen, mutta kun ei sekään nyt jaksa paljoa kiinnostaa. Odotan vaan, että vuosi menisi nopeasti. Sitten olisi sen merimieskirkkoilun aika. Se on niin epätodellista, että siitä voisi tullakin jotain. Tee (vapaaehtois)työtä, jolla on tarkoitus. Sillä olisi. Tavallaan. Itselle.
Tipaton kausi on nyt kestänyt 4 viikkoa. Tämä alkaa olla rankkaa. Henkka jo totesi, ettei tipattomuus sovi mulle. Siinä on pointtia. Maailma on vesiselvänä kyllä aika raadollinen paikka. Vaikea vaan itsekään olla mitään varmaa mieltä siitä, mikä aina on fiksua.
Kaikki liittyy kaikkeen. Töissäkin on täysi vitutus päällä juuri. Olen ehkä vähän bipolaarinen nyt tämän samaisen kuukauden ansiosta. Kaksi myyjää saa mut raivon valtaan. Se on hassua ja outoa. Ei ollenkaan mun normaalin tyyneyden tapaista.
Viimeinen niitti oli taas väärän dokumentin avaaminen kun pitkän ajan jälkeen olin taas oman pöydän äärellä. Minun nimeni allekirjoituksena paikassa, johon se ei kuulu. Ai, että, mikä angsti. Lehdessä oli melkein kiinnostava työpaikkailmoitus, eli mitäs siinä häviää jos paikkaa hakee. En keksi mitään peruuttamatonta ainakaan. Ja maailma ei kaadu, jos paikka ei mulle irtoa.
Jotain hyvääkin sentään. Pitää olla jotain, mitä odottaa. Iltaopiskelun pääsykoe voisi olla sellainen, mutta kun ei sekään nyt jaksa paljoa kiinnostaa. Odotan vaan, että vuosi menisi nopeasti. Sitten olisi sen merimieskirkkoilun aika. Se on niin epätodellista, että siitä voisi tullakin jotain. Tee (vapaaehtois)työtä, jolla on tarkoitus. Sillä olisi. Tavallaan. Itselle.
28.9.07
Jokereita ja siivousta
Hesari on fiksu lehti. Eilen oli matsi. Me ei Leenan kanssa ihan sytytty. Viinibaarissakin oli tuuraajatarjoilija ja meidän pöytää ei ollut varattu eli se oli varattu kun pääsin paikalle. Mut mentiin sitten toisen varatun varaamattoman pöydän poikien seuraksi. Hassua. Kun on paska päivä niin on paska päivä. Ja HS tiivisti ottelun osuvasti: "Jokerien ylivoima toimi kuin laiska kotisiivooja; tehokkaalta näytti, mutta viimeinen silaus puuttui." Olen se laiska kotisiivooja. Oli siellä Ilmalassa hyvääkin. Näin mun lempparipelaajan, kun se oli loukkaantunut harkoissa ja tuli faijaansa moikkaamaan. Daami mun vieressä vielä esitteli mut, että tässä on sun fani. Noloa.
Huomenna on esimiespäivä ja sitten illalla henksujuhlat jossain hallissa. Mut ei sentään Areenalla. Ja työkaveri tulee mun luo vaihtamaan vaatteet siinä välissä. Kiva näyttää, että siivousguru asuu paskan keskellä. Bloggaan tehokkaasti. Pölyt vaan jää pyyhkimättä. Taas soi päässä CMX. Kerään kaiken pihalle esiin ja poltan. Se ei ole ruoste. Se olisi liian helppoa.
Täällä todennäköisesti hyräilen kohta BigBrotheria odotellessa kerään kaiken Ikea-kasseihin ja työnnän komeroon. Onneksi ullakko ja kellari ovat liian kaukana. Kassit on kuitenkin vielä helppo kaivaa täällä komeroista. Siis sitten kun tulee inspiraatio. Toivottavasti se tulee jo sunnuntaina. Vaikka voi olla, että sunnuntaina tulee vain krapula. Olen nimittäin ollut kunnioitettavasti raittiina viikon päivät. Ja sunnuntaista eteenpäin olen vielä kuukauden.
Juhlailta oli pitkään tiedossa, joten sen annoin itselleni poikkeusluvaksi. Jatkoille ei pitäisi mennä, mutta jos tulee mentyä niin ei sekään mitään haittaa. I-oluen päätin myös sallia "tipattoman" aikaan, mutta sitä ei ole vielä kertaakaan tehnyt mieli. I find it confusing. Luulen, että ensi viikon alkupäivinä voi tehdä mieli. Ässät muuten tulee tänne tiistaina. Ja mutsi. Siitä ei yleensä hyvää seuraa. Jännittää nyt, istuuko vieressä kypsä rouva vai nuoripari. Toivon ehkä, että nuoripari.
Huomenna on esimiespäivä ja sitten illalla henksujuhlat jossain hallissa. Mut ei sentään Areenalla. Ja työkaveri tulee mun luo vaihtamaan vaatteet siinä välissä. Kiva näyttää, että siivousguru asuu paskan keskellä. Bloggaan tehokkaasti. Pölyt vaan jää pyyhkimättä. Taas soi päässä CMX. Kerään kaiken pihalle esiin ja poltan. Se ei ole ruoste. Se olisi liian helppoa.
Täällä todennäköisesti hyräilen kohta BigBrotheria odotellessa kerään kaiken Ikea-kasseihin ja työnnän komeroon. Onneksi ullakko ja kellari ovat liian kaukana. Kassit on kuitenkin vielä helppo kaivaa täällä komeroista. Siis sitten kun tulee inspiraatio. Toivottavasti se tulee jo sunnuntaina. Vaikka voi olla, että sunnuntaina tulee vain krapula. Olen nimittäin ollut kunnioitettavasti raittiina viikon päivät. Ja sunnuntaista eteenpäin olen vielä kuukauden.
Juhlailta oli pitkään tiedossa, joten sen annoin itselleni poikkeusluvaksi. Jatkoille ei pitäisi mennä, mutta jos tulee mentyä niin ei sekään mitään haittaa. I-oluen päätin myös sallia "tipattoman" aikaan, mutta sitä ei ole vielä kertaakaan tehnyt mieli. I find it confusing. Luulen, että ensi viikon alkupäivinä voi tehdä mieli. Ässät muuten tulee tänne tiistaina. Ja mutsi. Siitä ei yleensä hyvää seuraa. Jännittää nyt, istuuko vieressä kypsä rouva vai nuoripari. Toivon ehkä, että nuoripari.
16.9.07
Merisunnuntai
Aargh. Tapahtumia Helsingissä. Miksi ei voi sanoa, että tapahtuma Temppeliaukion kirkossa. Kun se oli totuus. Olin siis viettämässä Merimieskirkkoelämää jälleen. Vähemmän darrassa kuin viimeksi. Tosin kädet tärisee. Nyt on pakko aloittaa tipaton. Tai siis tipaton alkaa 23.9. ja kestää siitä ainakin lokakuun. Läikytin kahvikupista tassille.
Kirkossa oli kivaa. Kun sinne ensin pääsi. Olin kyllä ajoissa. Hauskaa oli myös, että siellä oli Stockan vinkkelibaarin asiakas. Muttei se muotimannekiini 82v, joka asuu sentään Etu-Töölössä, vaan yksi hieman hassu muusikkoherra. Turistit tuijotti messua lasin takaa. Oli absurdia olla siellä. Onneksi Meilahden kirkko ei ole nähtävyys. Vaikka se onkin hieno. Olen mielenhäiriössä. Budjetti kyntää miinuksella, mutta annoin 50 € kolehtiin ja vielä 5 € vapaaehtoiseen kirkkokahvikassaan. Sille merimieskirkkopiirille siis. Sen femman. Ja viiskyt meni siis keskusjärjestölle. Ensi vuonna maksan sitten varmaan ainaisjäsenmaksun. Mutta sitä ennen pitää ehkä saada oma budjetti balanssiin.
Budjetin pitäisi kyllä olla balanssissa. En kyllä ole opiskellut mitään. En siis ole mitään. Ainakaan äidin mielestä. Mutta Ilta-Sanomissa oli palkkavertailuita vaihteeksi. Jos tienaan about peruskoulun ja lukion rexin keskipalkkaa nykytekemiselläni, niin jossain on ehkä objektiivisesti jotain vikaa. Subjektiivisestihan kaikki on oikein hyvin.
Vinkkelibaari muuten toimii muutenkin katalyyttina. Menen talvilomalla Las Palmasiin. Jos se siis minusta riippuu. Yksi mamma nimittäin ei muualla reissaakaan, kun Las Palmas on Niin Ihana. Sinne on pakko mennä katsomaan. Olin kyllä aiemmin ajatellut vaan Hampuria. Mutta en ole ikinä käynyt etelässä. Ja jos kerran pitää mennä, niin eikös Las Palmas ole aika hyvä? Ja vielä Aurinkomatkoilla ja charter-lennolla. Oi, Keihäsmatkat kunniaan.
Jääkiekkokausikin on alkanut. Ei kovin hyvin Jokerien kannalta kyllä. Onneksi SaiPalla menee sentään OK. Siellä on kyllä oma tunnelmansa. Se halli on nyt sitten mun turvasatama Vuosaaren merimies- ja rekkakodin valmistumiseen saakka. Ei olisi moni uskonut aikanaan näitäkään juttuja, mutta tottahan se on.
Kirkossa oli kivaa. Kun sinne ensin pääsi. Olin kyllä ajoissa. Hauskaa oli myös, että siellä oli Stockan vinkkelibaarin asiakas. Muttei se muotimannekiini 82v, joka asuu sentään Etu-Töölössä, vaan yksi hieman hassu muusikkoherra. Turistit tuijotti messua lasin takaa. Oli absurdia olla siellä. Onneksi Meilahden kirkko ei ole nähtävyys. Vaikka se onkin hieno. Olen mielenhäiriössä. Budjetti kyntää miinuksella, mutta annoin 50 € kolehtiin ja vielä 5 € vapaaehtoiseen kirkkokahvikassaan. Sille merimieskirkkopiirille siis. Sen femman. Ja viiskyt meni siis keskusjärjestölle. Ensi vuonna maksan sitten varmaan ainaisjäsenmaksun. Mutta sitä ennen pitää ehkä saada oma budjetti balanssiin.
Budjetin pitäisi kyllä olla balanssissa. En kyllä ole opiskellut mitään. En siis ole mitään. Ainakaan äidin mielestä. Mutta Ilta-Sanomissa oli palkkavertailuita vaihteeksi. Jos tienaan about peruskoulun ja lukion rexin keskipalkkaa nykytekemiselläni, niin jossain on ehkä objektiivisesti jotain vikaa. Subjektiivisestihan kaikki on oikein hyvin.
Vinkkelibaari muuten toimii muutenkin katalyyttina. Menen talvilomalla Las Palmasiin. Jos se siis minusta riippuu. Yksi mamma nimittäin ei muualla reissaakaan, kun Las Palmas on Niin Ihana. Sinne on pakko mennä katsomaan. Olin kyllä aiemmin ajatellut vaan Hampuria. Mutta en ole ikinä käynyt etelässä. Ja jos kerran pitää mennä, niin eikös Las Palmas ole aika hyvä? Ja vielä Aurinkomatkoilla ja charter-lennolla. Oi, Keihäsmatkat kunniaan.
Jääkiekkokausikin on alkanut. Ei kovin hyvin Jokerien kannalta kyllä. Onneksi SaiPalla menee sentään OK. Siellä on kyllä oma tunnelmansa. Se halli on nyt sitten mun turvasatama Vuosaaren merimies- ja rekkakodin valmistumiseen saakka. Ei olisi moni uskonut aikanaan näitäkään juttuja, mutta tottahan se on.
23.8.07
Havet min grav, Herren mitt hopp
Nyt se on sitten ohi. Mummoristeily. Oli aika hauskaa. Hassunhauskaa.
Sunnuntaina laiva oli lastattu kaiken maailman ihmisillä, joista suurimmasta osasta onneksi päästiin eroon jo illalla. Laivaan jäi vajaat 40 henkeä. Yksi itävaltalainen ruotsalainen liimautui sitten minun hangaroundikseni mutta aika harmittomasti sekin hoitui. Kotimaisista vieraista lempparini olivat ehdottomasti Homer ja Marge, joilla on kahdeksan lasta. Pariskunta oli siis about mun ikäinen kuitenkin. Herra antaa. Ulkolaisten (eli käytännössä brittien) legendaarisin oli entinen oopperalaulaja, diivan elkeet oli tallella. Häntä riepoi se, ettei laivalla soitettu Sibeliusta. No, trubaduuri kyllä soitti Finlandia-hymnin meidän pyynnöstä mutta tämä mamma oli silloin jossain muualla kuin baarissa.
Jussarö oli mitä oli, Tammisaari ihan jees (siellä nyt on käyty ennenkin), Jurmo oli aika hieno omanlaisensa paikka, mutta sydämeni menetin kyllä Utölle. Utön asukasmäärä on nelisenkymmentä, mutta illalla majakan valoa katsomaan mennessä onnistuin laskemaan 50 katuvaloa. Ja saaren toisella reunalla olisi ollut vielä muutama lisää. Aika kiva, että jokaisella on oma katuvalo ja vielä vieraillekin muutama lyhty. Siellä oli muuten ihan hullusti rupikonnia. Ja kukaan ei taatusti usko, että minä, joka vietän vuodenvaihteenkin sisällä baarissa enkä missään ulkona raketteja katselemassa, lähdin kesken iltaa viehättävästä Kompassibaarista ulos katsomaan majakan valoa. Tuli tämä todettua kyllä lankongillakin ääneen, ja söpöjen kansipoikien ja mukavan tarjoilijatytön ilmeestä näkyi, että olivat ilmeisesti tämän jo ymmärtäneetkin.
Pääsin oikein komentosillallekin. Olisi kiva olla kapteeni. Tuolla reissulla tajusin senkin, että mistään opiskeluista ei ole tullut mitään. Eikä varmaan tule. Eli on ihan turha olla opiskelevinaan. Se kibbutsi alkaa vaikuttaa aina vaan paremmalta idealta. Kokiksi voisi kyllä lukea myös.
Nyt sitten epätavallisesti muutama kuvajainen matkalta, olihan Kyllikin hautakin täällä näytillä. Säästän teidät laajemmilta kirkkojen ja kotiseutumuseoiden kuvauksilta kun niitä riitti. Etenkin kirkkoja/kappeleita. Ne oli kyllä ihan hienoja mutta kesän kiintiö tuli kyllä täyteen.
Seuraava foto on Jurmosta kuten viimeinenkin.
Tässä näkyy myös meidän Kristina Brahe.
Ja tässä lähestymme Jurmon kappelia.
Sunnuntaina laiva oli lastattu kaiken maailman ihmisillä, joista suurimmasta osasta onneksi päästiin eroon jo illalla. Laivaan jäi vajaat 40 henkeä. Yksi itävaltalainen ruotsalainen liimautui sitten minun hangaroundikseni mutta aika harmittomasti sekin hoitui. Kotimaisista vieraista lempparini olivat ehdottomasti Homer ja Marge, joilla on kahdeksan lasta. Pariskunta oli siis about mun ikäinen kuitenkin. Herra antaa. Ulkolaisten (eli käytännössä brittien) legendaarisin oli entinen oopperalaulaja, diivan elkeet oli tallella. Häntä riepoi se, ettei laivalla soitettu Sibeliusta. No, trubaduuri kyllä soitti Finlandia-hymnin meidän pyynnöstä mutta tämä mamma oli silloin jossain muualla kuin baarissa.
Jussarö oli mitä oli, Tammisaari ihan jees (siellä nyt on käyty ennenkin), Jurmo oli aika hieno omanlaisensa paikka, mutta sydämeni menetin kyllä Utölle. Utön asukasmäärä on nelisenkymmentä, mutta illalla majakan valoa katsomaan mennessä onnistuin laskemaan 50 katuvaloa. Ja saaren toisella reunalla olisi ollut vielä muutama lisää. Aika kiva, että jokaisella on oma katuvalo ja vielä vieraillekin muutama lyhty. Siellä oli muuten ihan hullusti rupikonnia. Ja kukaan ei taatusti usko, että minä, joka vietän vuodenvaihteenkin sisällä baarissa enkä missään ulkona raketteja katselemassa, lähdin kesken iltaa viehättävästä Kompassibaarista ulos katsomaan majakan valoa. Tuli tämä todettua kyllä lankongillakin ääneen, ja söpöjen kansipoikien ja mukavan tarjoilijatytön ilmeestä näkyi, että olivat ilmeisesti tämän jo ymmärtäneetkin.
Pääsin oikein komentosillallekin. Olisi kiva olla kapteeni. Tuolla reissulla tajusin senkin, että mistään opiskeluista ei ole tullut mitään. Eikä varmaan tule. Eli on ihan turha olla opiskelevinaan. Se kibbutsi alkaa vaikuttaa aina vaan paremmalta idealta. Kokiksi voisi kyllä lukea myös.
Nyt sitten epätavallisesti muutama kuvajainen matkalta, olihan Kyllikin hautakin täällä näytillä. Säästän teidät laajemmilta kirkkojen ja kotiseutumuseoiden kuvauksilta kun niitä riitti. Etenkin kirkkoja/kappeleita. Ne oli kyllä ihan hienoja mutta kesän kiintiö tuli kyllä täyteen.
Tässä näkymä hytin ikkunasta.
Jalat oli siis pinnan alla ja pää päällä.
Taustalla Mairen Knipan.
Jalat oli siis pinnan alla ja pää päällä.
Taustalla Mairen Knipan.
Seuraava foto on Jurmosta kuten viimeinenkin.Tässä näkyy myös meidän Kristina Brahe.
Ja tässä lähestymme Jurmon kappelia.
18.8.07
Huh, mikä viikko
On ihan Anneli Sundberg -olo. Hassua olla lomalla. Olla tekemättä mitään. Olla vapaa rutiinien kahleista. Odottaa vaan sunnuntaiaamua. Laiva lähtee.
Sunnuntaina ja maanantaina tuli otettua perseet olalle. Sen jälkeen en ole halunnut käydä missään. Eilen kyllä vähän, kun oli sovittu ja vaadittu.
Tiistai oli aivan karmea krapulapäivä. Siis ihan hirveä. Keskiviikkokin alkoi heikossa olossa, mutta sain kuitenkin käytyä poliisiasemalla ja kirjastossa ja kuvaamossa ja kaikkialla hoitamassa kadonneiden henkilöllisyyksien metsästystä. Haettiin vielä Puukeskuksesta Henkalle uusi ovi. Corolla on niin roomy. Torstaina oli auton huoltopäivä, kävin kaksi kertaa Ostenden Toyotalla. Illalla grillattiin Jussin luona. Oli hyvää. Ja riittävästi. Juomana trooppinen nektari. Todella outoa. OK, tunnustan ne pari senttiä punkkua, että sai pihville maun ja yhteisen kilistyksen.
Simo Silmua siteeraten "mä putoan, mä vajoan". Juon varmaan siellä laivan tanssibaarissa joka päivä cokista auringonnousuun. Ehkä pitää ottaa pari olutta kyllä. Onneksi työt alkaa parin viikon päästä ja pääsee töihin ja voi alkaa käydä iltaisin ulkona kun tulee rytmi. Se oli sitten Petelius kun veisasi "Oi, miten kauniita kesäpäivä vihaan". Kertoo mun elämästä vähänköhänkö.
Tällainen huolettomuus ei ole hyvästä. Eikä mun käänteinen käyttäytyminen. Normaalit ihmisethän on lomalla ihan tillin tallin. Ja työaikana juo vaan saunakaljat. Nuori kapinallinen. Sekin on jännä, miten pitkään sängyssä voi olla nousematta. Ja miten hyvin nukuttaa, vaikka olisi jo nukkunut ties kuinka monta tuntia yli minkään suoritusten.
En ehkä kuole vielä tällä laivareissulla kun ei ole kuolemalle ainakaan niitä univelkoja kuitattavaksi. Eikä sitä hautajaiskaavaakaan ole kirjoitettu. Sen tulin eilen kyllä onneksi teroittaneeni todistajien läsnäollessa monelle ihmiselle, että testamentti löytyy olkkarin pöydältä...
Sunnuntaina ja maanantaina tuli otettua perseet olalle. Sen jälkeen en ole halunnut käydä missään. Eilen kyllä vähän, kun oli sovittu ja vaadittu.
Tiistai oli aivan karmea krapulapäivä. Siis ihan hirveä. Keskiviikkokin alkoi heikossa olossa, mutta sain kuitenkin käytyä poliisiasemalla ja kirjastossa ja kuvaamossa ja kaikkialla hoitamassa kadonneiden henkilöllisyyksien metsästystä. Haettiin vielä Puukeskuksesta Henkalle uusi ovi. Corolla on niin roomy. Torstaina oli auton huoltopäivä, kävin kaksi kertaa Ostenden Toyotalla. Illalla grillattiin Jussin luona. Oli hyvää. Ja riittävästi. Juomana trooppinen nektari. Todella outoa. OK, tunnustan ne pari senttiä punkkua, että sai pihville maun ja yhteisen kilistyksen.
Simo Silmua siteeraten "mä putoan, mä vajoan". Juon varmaan siellä laivan tanssibaarissa joka päivä cokista auringonnousuun. Ehkä pitää ottaa pari olutta kyllä. Onneksi työt alkaa parin viikon päästä ja pääsee töihin ja voi alkaa käydä iltaisin ulkona kun tulee rytmi. Se oli sitten Petelius kun veisasi "Oi, miten kauniita kesäpäivä vihaan". Kertoo mun elämästä vähänköhänkö.
Tällainen huolettomuus ei ole hyvästä. Eikä mun käänteinen käyttäytyminen. Normaalit ihmisethän on lomalla ihan tillin tallin. Ja työaikana juo vaan saunakaljat. Nuori kapinallinen. Sekin on jännä, miten pitkään sängyssä voi olla nousematta. Ja miten hyvin nukuttaa, vaikka olisi jo nukkunut ties kuinka monta tuntia yli minkään suoritusten.
En ehkä kuole vielä tällä laivareissulla kun ei ole kuolemalle ainakaan niitä univelkoja kuitattavaksi. Eikä sitä hautajaiskaavaakaan ole kirjoitettu. Sen tulin eilen kyllä onneksi teroittaneeni todistajien läsnäollessa monelle ihmiselle, että testamentti löytyy olkkarin pöydältä...
10.8.07
On, on, kesä ja yö
Pois, pois, on arki ja työ. Eli nyt on loma. Ehkä vedän kännit. Ehkä vaan vähän nautiskelen.
Olen landella Kokkolassa. Sokos-Hotelli Kaarle on ihan jees maakuntahotelli. Viime työ-yön Scandic Oulu oli hyvä. Siis se ei ollut mikään luxus, mutta se oli tasaisen laadukas. Huoneen juomalasit oli lääpityn näköiset, mutta sen tulin sitten myös kertoneeksi rouva hotellipäällikölle kun hän pyysi palautetta.
Siellä lököillessä katsoin jopa telkkaria. Siinä yhdessä Alaska-sarjassa todettiin jostain ihmisestä, että se on dead-aloner. Sopii muhunkin. I'm a dead-aloner.
Täällä kahden yön viipymisessä on tarjolla viihdettäkin. En tullut tänne millään erikoismielellä, vaan korkeintaan piipahtamaan Merimieskirkkopäivillä. No, Merimieskirkon opasteilla tänne keskustaan päädyinkin. Kummiskin nämä KPO:n tädit ja sedät on järjestänyt mulle ohjelmaa illoiksikin. Tänään on Laura (Voutilainen siis) ja huomenna Jani Wickholm. Et oonko vähän addicted. Tosin Sillanpää ois ollut parempi. Mutta sen keikalle on ne liput. Sille jollekin tärkeälle ihmiselle se toinen.
Olo on osittain sellainen, että puhelin tekisi mieli paiskata seinään tai ainakin panna kiinni mutta toistaalta taas niin maailmoja syleilevä että haluan olla kaikkien hyvä ystävä. Yksi shokkikin tuli päivällä kun vanha tuttu soitti ja lässytti kun en ole pitänyt yhteyttä. Tai oikeastaan en edes ole ottanut yhteyttä vaikka hän onkin tahtonut. Tuli vaan sellainen ei-helvetti-olo. Mikä velvollisuus minulla on soittaa yhtään kenellekään.
Sama immeinen tiesi kertoa, että jazzeilla ohi kävellyt entinen suuri idolini olisi halunnut jutella mun kanssa ja oli pahoillaan kun ei ehtinyt. Että hei haloo ja ei helvetti, ihan oikeesti oishan mulle voinut puhua, ja vaikka ihan keskustella. Mitäs meidän isoilla herroilla seurueesta olisi väliä ollut, joutaahan nuo odottaa. Eipä ole toisaalta häntä minun elämäni hirveästi kiinnostanut. Ei auta katkeruus, pelko nostaa, maasta murtuneen.
Ehkä nämä kaipuut eli kulttuurituotantoa ja maisemantutkimusta lainaten nostalgiat merkitsevät jotain. Merkitsevät ehkä lähinnä ja eniten sitä, että minä olen vanha. Ja että Riina on vanha. Ja että Altti on vanha.
Nyt aloitan myös parin päivän nettikatkon jos en jaksa hilautua Heseen koneen kanssa, eli siunattua viikonloppua siskot ja veljet. Ja muistakaa, että olemme kanssasi elämän merellä.
Olen landella Kokkolassa. Sokos-Hotelli Kaarle on ihan jees maakuntahotelli. Viime työ-yön Scandic Oulu oli hyvä. Siis se ei ollut mikään luxus, mutta se oli tasaisen laadukas. Huoneen juomalasit oli lääpityn näköiset, mutta sen tulin sitten myös kertoneeksi rouva hotellipäällikölle kun hän pyysi palautetta.
Siellä lököillessä katsoin jopa telkkaria. Siinä yhdessä Alaska-sarjassa todettiin jostain ihmisestä, että se on dead-aloner. Sopii muhunkin. I'm a dead-aloner.
Täällä kahden yön viipymisessä on tarjolla viihdettäkin. En tullut tänne millään erikoismielellä, vaan korkeintaan piipahtamaan Merimieskirkkopäivillä. No, Merimieskirkon opasteilla tänne keskustaan päädyinkin. Kummiskin nämä KPO:n tädit ja sedät on järjestänyt mulle ohjelmaa illoiksikin. Tänään on Laura (Voutilainen siis) ja huomenna Jani Wickholm. Et oonko vähän addicted. Tosin Sillanpää ois ollut parempi. Mutta sen keikalle on ne liput. Sille jollekin tärkeälle ihmiselle se toinen.
Olo on osittain sellainen, että puhelin tekisi mieli paiskata seinään tai ainakin panna kiinni mutta toistaalta taas niin maailmoja syleilevä että haluan olla kaikkien hyvä ystävä. Yksi shokkikin tuli päivällä kun vanha tuttu soitti ja lässytti kun en ole pitänyt yhteyttä. Tai oikeastaan en edes ole ottanut yhteyttä vaikka hän onkin tahtonut. Tuli vaan sellainen ei-helvetti-olo. Mikä velvollisuus minulla on soittaa yhtään kenellekään.
Sama immeinen tiesi kertoa, että jazzeilla ohi kävellyt entinen suuri idolini olisi halunnut jutella mun kanssa ja oli pahoillaan kun ei ehtinyt. Että hei haloo ja ei helvetti, ihan oikeesti oishan mulle voinut puhua, ja vaikka ihan keskustella. Mitäs meidän isoilla herroilla seurueesta olisi väliä ollut, joutaahan nuo odottaa. Eipä ole toisaalta häntä minun elämäni hirveästi kiinnostanut. Ei auta katkeruus, pelko nostaa, maasta murtuneen.
Ehkä nämä kaipuut eli kulttuurituotantoa ja maisemantutkimusta lainaten nostalgiat merkitsevät jotain. Merkitsevät ehkä lähinnä ja eniten sitä, että minä olen vanha. Ja että Riina on vanha. Ja että Altti on vanha.
Nyt aloitan myös parin päivän nettikatkon jos en jaksa hilautua Heseen koneen kanssa, eli siunattua viikonloppua siskot ja veljet. Ja muistakaa, että olemme kanssasi elämän merellä.
9.8.07
Terkkuja Oulusta
Täällä on hassua. Scandicin fengshui on parempi kuin Holiday Inn'in. Imho. Sain ammeen kun olin älynnyt haluta. Mitään ei saa jos ei halua eikä pyydä. Työpäiväkin meni ihan jees, toivottavasti huomenna samaan malliin...
Tilapäiset mielenhäiriöt jatkuu. Heräsin tuntia aikaisemmin aamulla kuin oli tarkoitus, ja olinkin täällä jo puolitoista tuntia etuajassa. Hulluhan tänne edes ajaa Helsingistä mutta vielä hullumpi ajaa niin aikaisin. Eipä ollut isoja ruuhkia... Pomo oli ehtinyt viestitellä päivä aikana pikku työjutun, joka tuli vielä hoidettuakin. Loman alku on epätodellista.
Siitä on iät ja ajat kun olen oikeasti ollut lomalla. Vuosi sitten keväällä ennen työpaikanvaihdosta oli irtisanomisaika muka lomaa. Silloinkin oli se mukava iltaduuni. Eli olin koko ajan passissa Tsadissa. Jo tuo huomenna illalla alkava Kokkola tuntuu lomalta. Ihan kuin se Vaasa tuossa keväällä. Ja tuolla on vielä Merimieskirkkopäivät. Se käy varmaankin harjoituksesta sitä Kristina Brahen Saaristomeri-reissua varten. Seuramatkatunnelmaa omatoimimatkalla. Tai jotain.
Tilapäiset mielenhäiriöt jatkuu. Heräsin tuntia aikaisemmin aamulla kuin oli tarkoitus, ja olinkin täällä jo puolitoista tuntia etuajassa. Hulluhan tänne edes ajaa Helsingistä mutta vielä hullumpi ajaa niin aikaisin. Eipä ollut isoja ruuhkia... Pomo oli ehtinyt viestitellä päivä aikana pikku työjutun, joka tuli vielä hoidettuakin. Loman alku on epätodellista.
Siitä on iät ja ajat kun olen oikeasti ollut lomalla. Vuosi sitten keväällä ennen työpaikanvaihdosta oli irtisanomisaika muka lomaa. Silloinkin oli se mukava iltaduuni. Eli olin koko ajan passissa Tsadissa. Jo tuo huomenna illalla alkava Kokkola tuntuu lomalta. Ihan kuin se Vaasa tuossa keväällä. Ja tuolla on vielä Merimieskirkkopäivät. Se käy varmaankin harjoituksesta sitä Kristina Brahen Saaristomeri-reissua varten. Seuramatkatunnelmaa omatoimimatkalla. Tai jotain.
6.8.07
Tea for two
It takes two to tango! Mulle pidettiin saarna käyttäytymisestä. Vielä pata-kattilaa-soimaa-meiningillä, eli hyvä ystäväni noin mervitapolanykänen-kunnossa oli huolissaan minun elintavoistani. Upposi kuitenkin otolliseen maaperään, kun eilen lentokoneiden katselun jälkeen nautin Forsmanin maittavaa teetä nojatuolissa TV:n ääressä. Eikä mitään pussiteetä vaan niitä käsin solmittuja teekukkia. Tyyli on köyhän perusoikeus.
Olen todennut tämän "tyyli on köyhän perusoikeus" lausahduksen viimeaikoina aika monta kertaa. Se saa aina ihmisten ilmeet näkemisen arvoiseksi. Tiedän, että köyhempiäkin ihmisiä on, mutta enhän minä rikaskaan ole. Tyyli taas on kantajansa näköistä, se se ihmetyksen aihe varmaan onkin. Ja kauneus on katsojan silmässä. Plääh.
Elämään tuo ilmeisesti sen ainoan valopilkun se, että kaikki eivät hallitse tietokoneen käyttöä saati sitten vaivaudu ottamaan muuta kautta selvää asioista. Tämä joka mummon pikku-assari voi sitten googlettaa tietoja sitä tarvitseville. Vaikka tässä ei taka-ajatuksia olekaan, niin jospa ahkeruus ja avuliaisuus palkittaisiin. Edes jollakin tavalla.
Olen todennut tämän "tyyli on köyhän perusoikeus" lausahduksen viimeaikoina aika monta kertaa. Se saa aina ihmisten ilmeet näkemisen arvoiseksi. Tiedän, että köyhempiäkin ihmisiä on, mutta enhän minä rikaskaan ole. Tyyli taas on kantajansa näköistä, se se ihmetyksen aihe varmaan onkin. Ja kauneus on katsojan silmässä. Plääh.
Elämään tuo ilmeisesti sen ainoan valopilkun se, että kaikki eivät hallitse tietokoneen käyttöä saati sitten vaivaudu ottamaan muuta kautta selvää asioista. Tämä joka mummon pikku-assari voi sitten googlettaa tietoja sitä tarvitseville. Vaikka tässä ei taka-ajatuksia olekaan, niin jospa ahkeruus ja avuliaisuus palkittaisiin. Edes jollakin tavalla.
5.8.07
Asuntomessut 2007
Minä ja Jussi asuntomessuilla. Mahtoi olla näky, voisi joku kuvitella, mutta eipäs ollut. Kerrankin oltiin coolisti ja ihan selvin päinkin jopa. Ei ollut ehkä meille mitään mut tulipahan kierrettyä ainakin melkein kaikki kohteet. Siis ainakin kaikki valkoiset.
Viikko on ollut muuten kyllä aika vaiherikas. Fiksu oman työn organisoija kävi maanantaina Imatralla ja perjantaina Joutsenossa. Laiskempi olisi ehkä yhdistänyt nämä piipahdusluonteiset visiitit samalle päivälle. Kokonaisuutena ei tullut juhlittua liikaa mutta yhdellä kertaa kyllä. Lompsa on hävinnyt keskiviikkona kotimatkalla, ei mitään käsitystä milloin ja minne. No, ehkä ratikkaan, ehkä taksiin, ehkä pihalle, ehkä jonnekin muualle. Löytyy jos löytyy, mutta sainpahan tutustua korttien kuoletusrumbaan. Nuo pankki- ja luottokortit meni ihan mallikkaasti, mutta ajokortti ja opiskelijakortti on hankalat. Nyt vielä tällä iällä, kun kuvat on ollut nuoria ja nyt tuleekin tilalle kalkkeutunut. Voivoi...
Loma alkaa viikon päästä. Täysin normaaleja työpäiviä on vain kolme, torstai ja perjantai menee Oulussa uutta palvelupäällikköä perehdyttäessä. Siitä hurautan sitten Kokkolaan merimieskirkkopäiville, että loma ei lähde liian räväkästi käyntiin. Eikä mummoristeilyynkään ole enää kuin muutama viikko. Alkaa melkein jännittää. Kokkolan jälkeen on onneksi se arkiviikko aika hoitaa vaikka noiden kadonneiden paperien uusimisia.
Viikko on ollut muuten kyllä aika vaiherikas. Fiksu oman työn organisoija kävi maanantaina Imatralla ja perjantaina Joutsenossa. Laiskempi olisi ehkä yhdistänyt nämä piipahdusluonteiset visiitit samalle päivälle. Kokonaisuutena ei tullut juhlittua liikaa mutta yhdellä kertaa kyllä. Lompsa on hävinnyt keskiviikkona kotimatkalla, ei mitään käsitystä milloin ja minne. No, ehkä ratikkaan, ehkä taksiin, ehkä pihalle, ehkä jonnekin muualle. Löytyy jos löytyy, mutta sainpahan tutustua korttien kuoletusrumbaan. Nuo pankki- ja luottokortit meni ihan mallikkaasti, mutta ajokortti ja opiskelijakortti on hankalat. Nyt vielä tällä iällä, kun kuvat on ollut nuoria ja nyt tuleekin tilalle kalkkeutunut. Voivoi...
Loma alkaa viikon päästä. Täysin normaaleja työpäiviä on vain kolme, torstai ja perjantai menee Oulussa uutta palvelupäällikköä perehdyttäessä. Siitä hurautan sitten Kokkolaan merimieskirkkopäiville, että loma ei lähde liian räväkästi käyntiin. Eikä mummoristeilyynkään ole enää kuin muutama viikko. Alkaa melkein jännittää. Kokkolan jälkeen on onneksi se arkiviikko aika hoitaa vaikka noiden kadonneiden paperien uusimisia.
31.7.07
Tampere 10
Ei saa mennä ulos. En mene ulos. Huomenna pitää olla jo klo 7 lentokentän kubeessa. Tänään piti olla klo 7 ratissa, mutta olin silti karaokessa puoli kahteen. Tosin kerrankin muistan kaiken. Eli otin vain pari olutta. Toissaillasta ei muista kukaan mitään. Silmälasien sanka oli kyllä irtikatkipoikki maanantaiaamuna. Onneksi Instrun tädit uskoi, että se oli valmistusvika. Olisi kyllä ollut vakuutuskin, mutta siitä olisi pitänyt joku euro sitten maksaakin.
Hassua miten alkometrimainos saa aikaan sellaisen ostaostaosta-tunteen. Tosin en ehkä osta. Vaikka ehkä pitäisi. En ehkä halua tietää, mikä on oikea tilanne silloin, kun tulee tunne, että nyt en ehkä ole enää kännissä. Hmmph. Kävin Imatralla. Hassua, että tehdasyhdyskuntailmiöt saavat aina outoja tunteita aikaan. Miksen voi olla metsänhoitaja juhlaillallisilla pikku pirtin juhlasalissa, tai vaikkapa ihan tehtaanjohtajana. Höh.
Niin. Tänään oli aktiivinen päivä. Olin jo yhdeksältä Tampereella. Ja yhdeltä taas Helsingissä. Ja työtä tuli tehtyä. Ihanaa, että ihmiset palautuvat lomilta ja on taas vähän jotain tekemisen tynkää. Vielä ihanampaa on ehkä se, että oma loma on vielä edessä. Odotan.
Teen ehkä myös parannuksen. Mieli on sen jo tehnyt. Ruumiin pitäisi vielä päästä mukaan samaan poimuun ja värähtelyyn. Kaikki, mikä ei ole sallittua, on kiellettyä. Ehkä jotain vähemmän ehdotonta silti. Mutta tämäkin on hyvä.
Hassua miten alkometrimainos saa aikaan sellaisen ostaostaosta-tunteen. Tosin en ehkä osta. Vaikka ehkä pitäisi. En ehkä halua tietää, mikä on oikea tilanne silloin, kun tulee tunne, että nyt en ehkä ole enää kännissä. Hmmph. Kävin Imatralla. Hassua, että tehdasyhdyskuntailmiöt saavat aina outoja tunteita aikaan. Miksen voi olla metsänhoitaja juhlaillallisilla pikku pirtin juhlasalissa, tai vaikkapa ihan tehtaanjohtajana. Höh.
Niin. Tänään oli aktiivinen päivä. Olin jo yhdeksältä Tampereella. Ja yhdeltä taas Helsingissä. Ja työtä tuli tehtyä. Ihanaa, että ihmiset palautuvat lomilta ja on taas vähän jotain tekemisen tynkää. Vielä ihanampaa on ehkä se, että oma loma on vielä edessä. Odotan.
Teen ehkä myös parannuksen. Mieli on sen jo tehnyt. Ruumiin pitäisi vielä päästä mukaan samaan poimuun ja värähtelyyn. Kaikki, mikä ei ole sallittua, on kiellettyä. Ehkä jotain vähemmän ehdotonta silti. Mutta tämäkin on hyvä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)